Välineurheilua, kun ei muuta voi

Loma tuli ja lentsu iski. Juhannuksen vilpoisa fillarointi tämän varmaan aiheutti -  ja tulipa homma viimeisteltyä sunnuntaina vesisateessa Hollolassa. Mulla oli kotimatkalla tosi kylmä, koska kisapaikalla ei ollut tarjolla suihkuja: kun pysähdyttiin tankkaamaan ja hain kahvin lämmikkeeksi, meinasi kahvi läikkyä autolle kävellessä, kun tärisin niin paljon. Jos jotain tehdään, niin tehdään kunnolla - koskee näemmä myös kylmettymistä. :) Toivottavasti Hollolan maastotriathlon kasvaa tapahtumana sen verran, että järkkärillä on varaa hankkia paikalle jonkinlainen suihkuttelusysteemi. Sama viikonloppu Kison ja Vanajalinnan kisojen kanssa varmasti söi osallistujamääriä ja siten rahavirtoja.

Koska en voi tänään urheilla, niin ajattelin kertoilla urheiluvälineistäni. Jenni pyysi taannoin kommenttiboksissa, että kerro, miten märkkäri kannattaa hankkia. Samaa kyseli opiskelukaveri FB:ssa ennen Vantaa triathlonia. Mä olen ostanut oman märkkärini käytettynä ja sovitanut eläessäni kaksi erilaista pukua. En siis tosiaan ole asiantuntija, mutta esittelenpä nyt meidän talouden puvut käyttäjäkokemuksilla ja kerron, mitä itse arvostan puvussani ja mitä en.

Puvut olivat kuivimassa nurinpäin.
Supersuunnistajan puku on vuoripuolelta iloisen värinen!

Mun märkkärini merkki on Blueseventy ja malli on Fusion. Ostin sen tosiaan hyvin vähän käytettynä triathlonkoulukaverilta, jolle se oli lantiosta liian väljä. Minut on varusteltu tällaisella perinteisellä synnyttäjän lantiolla, ja mulle puku istui kuin hanska. Maksoisn siitä muistaakseni 150 €, mutta uutena vastaava maksanee noin 300 €. Nykyään nuo mallit taitavat olla vähän muuttuneet, koska Blueseventyn Sprint näytti eniten samalta kuin oma pukuni.

Puku oli ekat kaksi kesää tosi hyvä. Arvostan eritoten joustavia kainaloita, jotka mahdollistavat käden pyörittämisen hyvin. Olen joskus vähän epäillyt, että onko malli mulle silti selästä liian lyhyt. Mutta kai ne hartiat pyörivät huonommin märkkärissä kuin märkkärissä. Pystyn kuitenkin pukemaan tuon ihan yksin, mikä vähän vihjaisi siihen suuntaan, että yläosassa on ihan tarpeeksi tilaa.

Mun pukuni, jossa on ihkupinkit hihat.

Tänä vuonna joko minä tai märkkäri on muuttanut muotoaan, koska puku on alkanut pussittaa polvista ja kiristää kaulasta. Minusta on tavallaan ihan kiva ajatella, että olen muuttunut hoikkasääriseksi sikaniskaksi, joten olen päättänyt itse muuttuneeni. Viimeistään ensi kesäksi pitäisi siis hankkia uusi puku. Blueseventyn lisäksi olen kokeillut jotain TYRin pukua, joka taitaa olla parempi niille kapealantioisemmille: mulla se oli aika nafti reisistä ja riisuminen oli kunnon jumppaa.

Raahasin Supersuunnistajan keväällä HelTrin järjestämään märkkäreiden testaustilaisuuteen, ja hän kokeilikin siellä kolmea eri märkkäriä. Eka oli ehkä TYR, toka oli Sailfish ja kolmas joku tosi kallis (mutta tosi ihku) puku, jonka merkkiä emme enää muista. Se 500 € puku oli ohuin ja siinä oli kuulemma tosi kiva uida, mutta hinta tosiaan oli vähän liian suolainen ekaksi puvuksi. Siksi Supersuunnistaja päätyi tilaamaan Sailfishilta toisen mallin. Hänelle eniten väliä oli sillä, että kokoluokista löytyi small long -malli: herra kun on tyypillinen juoksija eli kapoinen kukkakeppimies. Puku on siis Sailfishin Vibrant ja toimii ilmeisesti oikein hyvin. Hintaa moisella on jotain 300 € luokkaa - Supersuunnistaja taisi löytää sen jostain kahteen ja puoleensataan. Hän saa märkkäristä uskomattoman hyödyn, koska se korjaa hänen uintiasentoaan. Toisin kuin minä hän tarvitsee apua vetskarin kanssa. Hän myös valitteli, että kädet väsyvät uidessa, mutta se nyt vaan on elämää märkkärin kanssa: pitää keskittyä viemään käsi pitkälle tai ostaa ohut puku. Vai miten on? Onko olemassa märkkäri, jossa kädet pyörivät yhtä hyvin kuin ilman pukua?

Supersuunnistaja Sailfish

Mitä tästä nyt sitten voisi ehkä oppia? Sovita pukua ennen ostoa! Jos tilaat netistä, niin mene sovitustilaisuuteen tai johonkin kauppaan sovittelemaan edes saman valmistajan jotain muuta mallia. Ainakin naisten malleissa tuntuisi olevan eroa lantiolle ja reisille varatussa tilassa paljonkin ja kokotaulukko on osalla valmistajista vain S-M-L, jotka mitoitetaan pituuden ja painon mukaan. Osalla valmistajilla on miehille tall-versioita ja naisille athena-versiota eli pullukkapukuja. :) Mutta mun tietääkseni valmistajien mittataulukoissa ei oteta kauheasti kantaa siihen, mihin se paino kasaantuu. Ovatko he arvanneet sinun kohdaltasi oikein, pitää sitten todeta sovittamalla. Muuta en osaa tähän asiaan sanoa. Mä tosiaan ostin ekan ikinä sovittamani puvun. :)

Kuulisin mielelläni kommenttiosiossa mua kauemmin triathloonanneiden mielipiteitä ja kokemuksia märkkäriostoksista, koska mullakin on homma taas joskus edessä!

Päivä ei ole vielä kamalan pitkällä, ja vaikka mitä kivaa voi vielä tapahtua, mutta listaanpa silti jo päivän viisi positiivista asiaa. Positiivisuushaaste tuli Jenniltä ja aiemmat osiot on kirjattu viime torstaina ja eilen.

1. Olen lomalla. Se on niin kivaa, ettei lentsukaan haittaa.
2. Saatiin vihdoin vanha telkkari kaupaksi. Huuto.netin kolme (!) edellistä huutajaa eivät lunastaneetkaan telkkaria, mutta tänään vanhempi pariskunta haki vanhan pikkutöllömme mökkitelkkariksi ja minun nurkkani ovat taas tyhjemmät.
3. Ehdin pitkästä aikaa ommella! Olen nyt keväällä ehtinyt töiltäni hädin tuskin treenata, niin kaikki muut projektit ovat saaneet odottaa. Nyt lomalla aion vihdoin ommella ruokapöydän tuoleillemme istuintyynyt. Mutta ensin fiksaan pari vaatetta.
4. Söin lounaaksi fetasalaattia. Supersuunnistaja ei tykkää fetasta eikä oliiveista, joten kun hän ei ole häiritsemssä kulinaarisia nautintojani, syön niitä. Tai vaihtoehtoisetsi papuja, joita ei myöskään voi isännälle syöttää.
5. Mulla on Miisu ja Miisulla on kassi.

Niin on.

Haasteeseen kuuluu, että joka päivä haastetaan joku mukaan. Tänään haastan Miisun kanssa samaa värimaalimaa toistavan Kaisa-kissan omistajan Jaanan, joka on toinen kantava voima juhannuksen positiivisimman pyöräiytapahtuman takana ja pitää hyvää triathlonblogia, jossa esiintyy söpöjä karvakavereita.