Lisää järviarvosteluja ja muutenkin asiaa uimisesta

Olin viikonloppuna Lapissa Ylläksellä ja Pallaksella, kun Supersuunnistaja osallistui siellä 125 km ultrajuoksukisaan (tästä lisää myöhemmin). Minä toimin huoltojoukona ja kuskailin kamamme vuokra-autolla lähtöpaikalta maalihotellille. Samalla ehdin harrastaa lisää järviturismia.

Minä uin Äkäslompolossa

Kisa alkoi perjantaina klo 24. Koneemme oli kuitenkin Kittilässä jo alkuiltapäivästä, joten ehdimme hyvin kirjautua hotelliin ja kierrellä Ylläksellä ja Äkäslompolossa. Äkäslompolossa on myös samanniminen järvi, johon minä pulahdin Supersuunnistajan hengatessa rannalla. En ollut jaksanut pakata märkkäriä mukaan, joten uin ihan luomuna.

Vesikasvit tarttuivat Garminiin

Supersuunnistaja joutui vähän patistelemaan minua uimaan, koska minua vähän laiskotti. Mutta kun pääsin vauhtiin, niin uiminen oli tosi kivaa ja vilvoittavaa. Rannan tuntumassa oli hieman heinää, mutta muuten sain uida mukavan vapaissa vesissä. Ensin meinasin uida kolmion muotoisen lenksukan, mutta päädyinkin suhaamaan rantaa eestaas. En nimittäin ollut ottanut Safe Swimmeriä mukaan, niin hitusen jänskätti uida ihan ulapalle. Uin vain kilsan, ettei illan päätähti joutunut venaamaan liian kauaa auringossa ja siten uupumaan.

Autiotupa Punainenhiekka

Lauantaina aamusella vajaan viiden tunnin unien jälkeen suuntasin auton Pallakselle, missä kävin tsemppaamassa kisaajia huoltopisteellä. Tarpeeksi hurrailtuani hurautin kohti Pallasjärveä. Turistioppaassa kerrottiin Pallasjärven rannalla olevasta autiotuvasta, joka on punaisella hiekkarannalla. Sen nimikin on Punainenhiekka. Ranta oli opaslehdykän mukaan tosi wau. Ja olihan se. Hiekka oli tosiaan hieman normaalia punertavampaa ja sitä jatkui tooodella pitkälle sekä oikealle että vasemmalle kuin myös itse järven suuntaan. Ranta oli tosi matala, joten jouduin kahlaamaan pitkälle ennen kuin pääsin uimaan ja sittenkin kädet hipoivat vielä pohjaa jokusen tovin. Mutta kun pääsin syvemmälle, niin elämä oli silkkaa nautintoa. Vesi oli kirkkainta, mitä olen ikinä Suomessa nähnyt. Syvemmälläkin näki pohjaan mainiosti, koska hiekassa kasvoi hyvin vähän kasveja, joista olisi kehittynyt pohjaan humusta. Ja kun hengitellessä sai vielä ihailla henkeäsalpaavia tunturimaisemia, ei mikään olisi voinut olla paremmin. Tämä oli ehkä koko kesän ihanin uintikokemus. Vesi oli yön ukkosten jäljiltä hitusen vilpakkaa, mutta jaksoin silti uiskennella 1,75 km hyytymättä. Eipähän kramppaillut.

Tätä se Lapin lumo on! <3

Avovesiuinti on siitä hassua, että se ei ole yleensä kivaa ennen kuin pääsee vauhtiin. Minulle uimaan lähteminen on aina yhtä tuskaisaa. Varsinkin uusiin vesistöihin meneminen on hankalaa, koska pelkään, että järvi onkin huono kokemus. Minä en pelkää pohjassa olevia ruumiita, jotka tarttuvat nilkasta, kuten monet järvikammoiset, mutta en minäkään varsinaisesti pidä raajoihin kietoutuvista vesikasveista. Esimerkiksi Pohjanmaalla viime postauksen jälkeen tehty pikainen meripulahdus oli tosi ällö kokemus, koska Fagerön rannassa oli hyvin rehevä ahvenvita(?)kasvusto. Siinä uiminen oli kuin olisi kiisselissä kroolannut. Joudun siis aina psyykkaamaan itseäni lähtemään uimaan, vaikka yleensä homma on tosi kivaa, kun pääsee vauhtiin. Varsinkin kun avovedessä saa polskia menemään kääntyilemättä.

Punainen ja pitkä rantahietikko

Sama oli tänään: tein lähtöä varmaan puoli tuntia ja mietin, missä oikein haluaisin käydä uimassa. Mereen oli tarkoitus mennä. Halusin kuitenkin suunnitella reitin siten, että pääsisin helposti pois, jos minua vaikka alkaisi ärsyttää kesken uinnin tai olisi muuten kakka fiilis. Vielä Haukilahden rannassakin koko idea tuntui tosi huonolta ja meri näytti ruman väriseltä. Mutta kun pääsin veteen ja läpsyttelin menemään, niin taas homma oli kivaa ja ihanan meditatiivista, kun saatoin uida 800 m suoraan. Polskuttelin rantaa seuraten Toppelundin aallonmurtajalle ja takaisin. Ja kivaa oli. Onneksi ei ollut märkkäriä mukana, kun ilmankin meinasi tulla kuuma! Voi olla, että en paljoa sitä pukua kostuta ennen Tahkoa, kun ilmankin tarkenee. Tahkolla meinaan kuitenkin märkkärissä uida, koska sen kanssa ui nopeammin.