Patikoimassa Evossa

Tänä kesänä emme tehneet mitään pidempää vaellusreissua (ensi vuonna ehkä taas), mutta kävimme kuitenkin vähän ulkoilemassa parissa kansallispuistossa. Vanhemmillani on mökki Padasjoella. Siinä huudeilla on sekä Evon että Päijänteen kansallispuistot, mutta minä olen ennen tätä kesää saanut aikaiseksi käytyä vain Kelventeen saaressa, joka toki on osa sitä Päijänteen kansallispuistoa ja tosi upee mesta. Evo on jäänyt aiemmin vain sille aikomisasteelle. Mutta nyt vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen. Koska polveni oli edelleen vähän turvonnut ja aristeli liian rankkaa liikuntaa, emme tehneet mitään useamman päivän eräjormailua, vaan kävimme vaan yöpymässä yhdellä laavulla ja vähän patikoimassa. Lisäksi meidän piti olla jo seuraavana iltana takaisin telkkarin ääressä katsomassa MM-futista!

Isäni heitti minut ja Supersuunnistajan autolla parkkipaikalle, joka oli parin kilometrin päässä parista laavusta, joista toiselle toivoimme mahtuvamme. Sovimme, että hän hakee meidät seuraavana päivänä Evon luontokeskukselta, mihin me aamulla talsisimme.

Patikoimme reilun tunteroisen ja saavuimme Sorsakolun laavulle, joka oli tosi nätissä paikassa kahden järven välisellä niemekkeellä. Laavun lähelle oli majoittunut jo yksi riippumattomies, mutta päätimme sopia sekaan. Jätimme rinkat laavulle ja lähdimme tekemään lenkkiä läheisten järvien ympäri. Otimme mukaan vain juomista, koska päivä oli kuuma.

Hyttysiä oli matkassa sen verran mukana, että pysähtyä ei oikein tehnyt mieli. Siksi visiitit näköalapaikoilla olivat kohtalaisen nopeita. Karttakeskuksen Evon kartassa on muuten virhe! Yksi näköalapaikka oli merkattu keskelle metsää, eikä sieltä kyllä nähnyt yhtään mihinkään. Muutenkin koko reissun paras näköala oli sellaisessa paikassa, mitä ei ollut karttaan merkitty - olisikohan sen merkin pitänyt olla sillä kalliolla? Mutta hienoja maisemia oli silti enemmän kuin tarpeeksi. Ja matkanteko oli oikein mukavaa, kunhan muisti hinkata tarpeeksi Myggaa (hyvää kamaa, jos käytte Ruåtsissa ja sen jälkeen metsässä, niin suosittelen) jokaiseen paljaaseen ihonkohtaan. Näimme myös hyttysiä ja paarmoja isompia elukoita, kun polulla pomppi pari pientä sammakkoa.

Illalla paistelimme notskilla edellisen päivän keitettyjä perunoita ja hirven jauhelihasta tehtyjä pihvejä. Jälkkäriksi teimme lettuja. Kokkaillessamme laavulle saapui toinen pariskunta, jolla oli mukanaan hauska koiranpentu nimeltä Pancho. He nukkuivat teltassa, joten laavu jäi edelleen meille.

Kun vihdoin panimme maaten laavuun, huomasimme pian, että makuupussissa tulee kuuma ja ilmankaan ei voi olla, koska hyttysiä oli niin paljon. Siinä vaiheessa Supersuunnistaja paljasti ottaneensa teltan mukaan ihan varmuuden vuoksi. Virittelimme sitten sisäteltan laavuun ikään kuin hyttysverkoksi ja saatoimme nukkua makuupussit auki. Kyllä insinööri keinot keksii!

Aamulla heräsin superaikaisin viiden jälkeen ja käydessäni vessassa näin järvillä ihanan usvan. Se kaikkosi aika pian, kun aurinko alkoi lämmittää ilmaa, joten Supersuunnistaja missasi sen kokonaan. Seiskan aikaan olimme syöneet aamupalan ja pakanneet kamat, joten lähdimme talsimaan kohti Evokeskusta.

Unohdin toki Garminin mökille, joten en saanut tarkkoja statseja patikoinneistamme. Luultavasti kävelimme autolta laavulle pari kilometria, sitten ilman reppuja ehkä 9 km lisää. Lauantaina kävelimme sitten Evoon noin 7 km: oikaisimme luontopolulta pari kertaa tien kautta, jotta ehdimme kohtaamispaikalle ajoissa. Olin pyytänyt isäni hakemaan meitä jo klo 9:30, jotta ehtisimme vielä puolilta päivin paikalliseen huutokauppaan (joka oli ihan surkea - Pohjanmaalla on parempia). Mutta ihan riittävä retki tämä näinkin oli.

Sitten vielä vähän lisää kuvia reissusta: