Järvitestausta Pohjanmaalla

Eipä ole tullut paljoa postailtua nyt lomalla, kun kone on kotona. Padilla ja kännykällä on niin ikävää kirjoitella. Ja kuvien lisäämisessäkin on haasteita. :) Tehdään kotona sitten kunnon postausputki, kun saan patikointikuvatkin kameroista.

Olen tällä keikalla testannut pari järveä pulikoimisen lisäksi ihan matkan uimisessakin. Tänään olisi ollut mahis päästä mereenkin swimrun-kisassa, mutta koska en voinut juosta, niin jäi sitten uimattakin. En ole vielä ikinä uinut matkaa meressä, vaikka asun rannikkokaupungissa. Espoossa on liikaa kivoja järviä.

Mutta järvissä taitaa olla eroa niin kuin viineissä. Tai sitten minulla oli viime keskiviikkona tosi huono uintipäivä, kun pysähdyimme matkalla Svenska Österbotteniin Nummijärvellä. Hiekkapohjainen järvi oli väriltään ihan keltainen, ja minulla oli suunnattomia vaikeuksia pitää päätäni vedessä. Oli pakko hengittää joka toisella käsivedolla. Kun koetin hetken uida hengittäen joka kolmannella, meinasi tulla happi loppuu -paniikki. Vaikka ei se ole ennenkään loppunut. Kilsan sain kuitenkin räpiköityä.

Perjantaina kävimme fillarilenkillä, joka alkoi Jurvasta Säläisjärven rannalta. Ja lenkin jälkeen uimme taas kilsan. Tällä kertaa järvi oli "oikean värinen" eli perus vihertävä humuspohjainen lätäkkö - ja siinä pulikoi ihan ilokseen. Saatoin myös ihan huoletta hengitellä joka kolmannella. Säläisjärvessä uin myös ekaa kertaa ikinä matkaa avovedessä ilman märkkäriä. Olen ollut tosi märkkäririippuvainen, koska se kelluttaa kivasti. Mutta pysyin minä näemmä pinnalla ilmankin. Uiminen oli tosi kivaa. Syytän siitä tosin järveä enkä niinkään märkkärin puutetta tai itseäni. Tai kai se vaan mun päästä on kiinni, jos järvi on "huono".

Säläisjärvi

Toista käytin, toista en!