Melkoiset mittelöt

Lauantaina kisailtiin sitten toista kertaa ikinä Maastomittelöt. Ja minä ja Supersuunnistaja olimme mukana ekaa kertaa. Toiselle meistä kerta jää kuulemma viimeiseksi, koska ratamerkinnät eivät olleet ihan joka kohdassa sellaiset, että olisi saattanut posottaa tuhatta ja sataa. Meitä hitaampia se ei haitannut niin pahasti... Sai hengähtää hetken, kun mutkassa pälyili, että minne pitää seuraavaksi juosta.

Kisa alkoi aamuysiltä pyöräilyllä. Maastopätkää oli 18 km reitistä noin 5 km, joten porukka ehti hieman hajota ennen polulle kurvaamista. Vähän ruuhkaa siellä silti tuli, kun mamikset taluttelivat likaa vaikeampia paikkoja. Oli ihan hyvä, että olimme käyneet Supersuunnistajan kanssa tutustumassa reittiin, koska jo ihan alussa joltain kilpailijalta meinasi mennä usko omaan reitinlukutaitoon ennen seuraavaa rastimerkkiä. Pitäisi kyllä olla reittimerkkejä niin tiuhaanniin, että jokaiselta merkkinauhalta näkee aina helposti seuraavan.

Meikä juoksee! Enkä ees ole kamalan
tuskaisen näköinen! (kuten yleensä)
Kuva: Matti Lukkanen / Maastomittelöt

Meikäläinen tykitteli ihan kivaa vauhtia ainakin kolmanneksen teknisestä pätkästä, kunnes vauhti loppui hankalassa ojan ja kallioisen rinteen yhdistelmässä ja päätin ottaa lähituntumaa maastoon. Sen jälkeen jalkauduin yleensä ajoissa, mutta onnistuin toki kaatumaan vielä noin puolivälissä - ja siinä vaiheessa Supersuunnistaja ohitti minut. Hölmöilin myös maasto-osuuden jälkeen, kun meinasin ajatuksissani lähteä uudelleen polulle - eli juoksureitille. Osa kilpasarjasta oli kuulemma polkenut sitä juoksureittiä pitkäänkin. Minä havahduin sentään 5 metrin jälkeen - päästettyäni pari kilpailijaa ohi. Onneksi minua lohdutti takaisin hiekkatielle päästyäni yksi kilpasarjan tyttö, joka kertoi olevansa vasta fillariosuudella, koska eksyi pahasti. Kilpasarja starttasi kuitenkin 2h ennen meitä kuntosarjalaisia ja suoritti molemmat lenkit kahdesti. Eli minun 5 metriäni ei ollut vielä kovin paha pummi. Pyöräilyyn meni aikaa minulta 1:11.04.

Juoksu lähti kulkemaan heti häkellyttävän hyvin, ja pysyin Berliinin maratoonarin peesissä yli 4 km. Vaikka jossain siinä nelosen ja vitosen välillä vähän hyydähdin (ja arvoin reittiä, koska osa reittimerkeistä oli kadonnut), niin sain vielä ihan lopussa herra maratoonarin vielä kiinni. Eli jaoin voimani (ihan vahingossa kylläkin) oikein loistavasti. Juoksuun aikaa meni 1:24:50. Polkujuoksu on oikeasti kauhean paljon kivempaa kuin maantiellä köpsyttely. Tuleeko musta nyt sittenkin joku polkujuoksija triathonistin sijaan? No ei, koska pyöräily on kuitenkin kaikkein kivointa!

Viuh! Siviilien ohitus pientareen kautta! Supersuunnistaja tuli
vastaan kannustamaan mua loppukiriin.

Toisin kuin triathlonissa, ei tässä kisassa saanut urakkaa lopettaa juoksuun, vaan piti polkaista vielä kolmisen kilometriä maaliin. Minulla oli vähän vaikeuksia ottaa viimeisiä mehuja itsestäni irti, ja joku jamppa ohittikin minut muutaman sata metriä ennen maalia. Taidan olla erikoistunut loppukireihin lähinnä juosten. Mutta aika sama. Vähän puuhastelun makua koko hommassa oli muutenkin, koska en ollut ehtinyt perehtyä tarpeeksi siihen juoksupuoleen. Vaikka ohitinkin juostessa pari tyyppiä. Melkoisen uskomatonta! Tai sitten surullista: jotenkin ärsyttää olla huonompi pyöräilijä kuin joku sellainen tyyppi, joka on minua huonompi juoksija. :D

Loppuaika oli 2:44:06 ja sillä sijoittui kuntosarjassa sijalle 34 (49 maaliin päässyttä ja 8 hylsyä) ja naisissa sija oli 5/12. Kyllä mua hiukan huvittaisi mennä ensi vuonna kokeilemaan, että paranisikohan aika, kun vähän reenaisi...