Nyt otinkin taktiikakseni lähteä kiltisti vikana ja pysyä edellisen peesissä. Tipahdin kyllä vauhdista jossain vaiheessa, mutta vauhti tuntui kerrankin tosi tasaiselta. Harmi, kun menen uintivuoron muiden naisten kanssa kesällä ihan eri kisoihin - ei voi peesata järvessä. Kun tipuin peesistä, aloin olla tosi epätoivoinen, koska kuvittelin, että olimme uineet vasta vähän aikaa. Valkku totesi ennen testiä, että koska emme viimeksi kuulleet pilliä, niin nyt hän vilauttaa lättäriä kaikille päädyssä, kun on mennyt 15 min ja 25 min. No, minä en tietenkään huomannut lättäriä kummallakaan kerralla, ja vaivuinkin uinnin lomassa melkoiseen synkkyyteen, koska aika tuntui todella pitkältä ja tipuin muiden vauhdista jo alkutaipaleella. Jossain välissä vilkaisin kuitenkin Garminiani, ja huomasin uineeni jo 1200 m - eli aikaa ei voinut olla enää paljoa jäljellä. Tämä piristi minua ihan suunnattomasti ja sain aikaiseksi jopa hienoisen loppukirin. Se ei kuitenkaan riittänyt 1500 metrin saavuttamiseen, vaan tulokseni oli 1475 m. Ensimmäinen reaktioni oli otsikon mukainen, mutta onhan tuo kuitenkin parannus. Tosin veikkaan, että se johtuu aika pitkälti siitä, että en lähtenyt liian kovaa. Kyllä minusta kuitenkin tuntuu, että olen oppinut nyt keväällä uimaan paremmin, joten kyllähän tämä on lopulta kuitenkin varsin jees. Ja onpahan vielä parannettavaa. Paljon. :)
 |
Kuvituskuvana meikäläisen joka kodin kasvihuone eli lasitettu parveke kera kasvusäkin. Säkissä on kaksi kurkkua ja pienenpieni paprika, jonka selviämisestä en löisi vetoa. Kävin kääntämässä ja kyntämässä viikonloppuna myös palstani, mutta siitä unohdin ottaa kuvia. Siellä kasvaa erilaisia kurpitsoita, mukulakirveliä, naurista, raparperia, ruohosipulia, salaattia ja vattupensas. Toivottavasti edes joku antaa satoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti