Telttailutuokio Nuuksiossa

Olemme menossa Supersuunnistajan kanssa Ruotsin Lappiin heinäkuun loppupuolella, joten ajattelimme, että voisimme ennen sitä harjoitella vähän telttailua. Joten lauantaina pakattiin teltta ja makuupussi rinkkaan, annettiin hyvänyön rapsutukset kisuille ja suunnattiin auton nokka kohti Nuuksiota.

Meidän leiri

Menimme Nuuksioon vasta aika myöhään illalla. Taisimme parkkeerata Salmijärven leirintäalueen parkkikselle joskus klo 21 ja 22 välillä, minkä jälkeen kävelimme pari kilsaa Pikku-Parikaksen rannalle, minne pystytimme telttamme. Teltta nousi pystyyn ihan kivasti. Edes hyttyset eivät kiusanneet liikaa. Sisäteltan kanssa oli hitusen arpomista, mutta ihan kivasti sekin sitten lopulta asettui. Varsinaisen suorituksen sujuttua hyvin saatoimme rentoutua: Supersuunnistaja harrasti vähän yöongintaa, ja minä söin. Kuulemma joku kalakin söi vähän, mutta mitään ei järvestä noussut.

Hämärähommia

Puolenyön jälkeen aloimme harkita nukkumaanmenoa, mutta päätimmekin vielä kävellä järven ympäri, koska ei ollut pimeää. Ja ihan kiva, että menimme, koska rannassa oli hitsin paljon kiiltomatoja. Supersuunnistaja ei ollut kuulemma nähnyt niitä ikinä aikaisemmin. Mutta ne taitavatkin olla yleisempiä täällä etelässä. Sika siistin näköistä, kun rantaheinikossa on pieniä, vihreitä valoja. Tuli keijumetsäisä olo.

Aamulla treenasimme lisää Trangian käyttöä, vaikka minä vanhana kaukopartiotaistelijana olen oppinut homman jo intissä, ja kokkailimme aamiaista. Ja sen jälkeen kiersimme järven uudelleen valoisalla. Valoisan aikaan pääosassa olivat murkut. Järven reunoilla oli 11 aktiivista murkkupesää ja yksi hylätty. Ja järvi oli tosi kirkas. Siinä kasvoi lumpeita ja pohjan näki selvästi. Ihku mesta. Onginnan jälkeen nörtti luki iPadilla hesaria ja toi toinen taas onki. Tällä kertaa särki ihan oikeasti nappasi, mutta mä päästin raukkaparan takaisin järveen (koska menin apuun sen koukusta irroittamaan). Valitettavasti unohtui ottaa kuva saaliista.

Niin nättiä

Sitten olikin jo aika lähteä kotiin takaisin kissojen luo. Kävelimme vielä ihan rinkkoja testaillaksemme tunnin lenkuran: ensin suuntasimme Iso-Parikaksen rantaa pitkin Poikkipuoliaisen rantaan paikkaan nimeltä Paratiisi. Mielestäni meidän leiripaikkamme näytti kyllä kivemmalta kuin Paratiisi parkkipaikan vieressä... Paratiisista marssimme sitten pienempää metsäpolkua toiselle hiekkatielle ja sitä pitkin takaisin autolle.

Tämä ei ollut mikään uniikki juttu

Oikein kiva keikka oli, ja sopivaa kevytliikuntaa tässä Rokuan alla. Vähän kyllä jänskättää jo. Huomenna aion urheilla vielä ihan oikeasti ja käydä iltarasteilla. Sitten keskitynkin vain relaamaan ja jännittämään. Ja ehkä vähän pakkaamaankin.