Juhannuksen näennäisurheilut

Juhannus oli mun osaltani aika rauhallinen - niin sporttisesti kuin humpallisestikin. Oltiin tosiaan supersuunnistajan kotiseuduilla Pohjanmaalla. Mulle reissu oli suorastaan elämysmatkailua, koska pääsin kokeilemaan uutuuksia "ampumaurheilun" ja "moottoriurheilun" saralla eli ampumaan ilmakiväärillä ja ajamaan traktoria. :) En ole siis kumpaakaan ennen koettanut. Ilmapistoolilla olen muistaakseni joskus sata vuotta sitten ampunut. Mutta ilma-aseet ovat kyllä aika outo joukko mulle.

Kohta mennään!

Traktori on melkein niin kuin maastoauto, mutta siinä on pienempi tilannenopeus ja isompi ratti. Ja sai sitä ohjata vähän enempi: auto kääntyy herkemmin. Oikein lystikästä oli ajella sillä pitkin pientä metsätietä. Alussa vähän jänskätti, että koska menen metsään, mutta lopussa opena ollut supersuunnistajan iskä sai jo suositella mulle matalampaa vaihdettakin. Mutta mulla taitaa olla taipumusta maastohurjasteluun. Nimim. G-Mersu ei mennyt kyljelleen, kun puska oli edessä...

Tähtäilyä

Ilmakiväärillä otettiin vain viiden paukun sarjat. Voitin normaalisti vähän isomman kaliiberin pyssyllä viattomia, pieniä ja pörröisiä hirviä lahtaavan supersuunnistajan, mikä on toki tärkeintä. Vähän häiritsi se, että supersuunnistajan sisko - joka oli meistä vähiten aseiden kanssa räplännyt - pieksi kaikki. Ilmakiväärissä oli suunnattoman herkkä liipasin, ja ainakin kaksi viidestä laukauksestani meni sarjaan "oho". Eli olisin kyllä hitosti parempi, jos tottuisin pyssykkään! Ensi kerralla testaamme (eli kisaamme taas raivoisasti) supersuunnistajan hirvikivääriä.

Käytiin me lenkilläkin, mutta se oli niin tylsää hommaa, etten jaksa siitä sen kummemmin jaaritella. Mutta kerronpa sen sijaan mun uusimmasta kriisin aiheesta: edellisellä Pohjanmaan visiitillä eli kuusi viikkoa sitten sovittelin supersuunnistajan suunnistuspaitoja, joista yksi kiristi silloin haukkarista. Mutta eipä kiristänyt enää! Sen siitä saa, kun erheytyy harrastamaan kaiken maailman kestävyyskotkotuksia! Katabolia iskee! Tänään kipitinkin sitten heti aamusta treenaamaan salille rintaa ja käsiä. Ennustelen lihaskipua loppuviikolle...

Ja sitten loppukevennykseen, joka ei liity urheiluun ilmakiväärikisankaan vertaa. Mä olen jollain nörttiyden tasolla tosi kiinnostunut vaakunoista. En siis jaksa mitenkään opiskella heraldiikkaa, mutta tiiraan automatkoilla aina innoissani vaakunoita. Mun ehdoton lempparivaakuna on Kauniaisten tappajaorava:

Raateluorava verisine kynsineen

Kaikki muutkin punakyntiset (ja muutkin) eläinhahmot ovat kivoja. Supersuunnistaja osuvasti totesikin, että toivottavasti Kurikka ei ole maksanut vaakunastaan yhtä paljon kuin esimerkiksi Lapua. Mahtaisi keljuttaa saada samalla rahalla sahalaitainen viiva, kun toisilla on kynsiään lakkaavalla karhulla ratsastava häjy!

Mälsä vaakuna on Jurvalaisten vika!

Gustaf von Nummersilla taas oli näkemystä!

Tutkailin noita Pohjanmaan vaakunoita oikein Wikipediasta ja totesin siellä olevan käynnissä jonkun hassun kärppäkisan. Etelä-Pohjanmaalla on vaakunassa kolme kärppää:

Pohjanmaa korottaa neljällä iloisesti hymyilevällä kärpällä:

Ja Pohjois-Pohjanmaa täräyttää kehiin kuusi kärppää:

Keski-Pohjanmaalla on vain yksi elukka, mutta se onkin näätä, joka on isompi ja syö kärppiä välipalaksi.

Omnom! Kärppiä!

En voi sille mitään, mutta noista kärpistä tulee mieleen tämä (paras!) sarjakuva. :D Hauskaa maanantaita kaikille!

Vaakunakuvat ovat Wikipediasta.