Arskaa ja mäkiä Vantaan tapaan

Nyt olisi sitten luvassa sitä lupaamaani syväluotaavaa kisaraporttia eiliseltä. Ja tällä kertaa on paljon kuvia, koska tyrkkäsin järkkärini huoltojoukkojen käteen ja pyysin kuvaamaan.

Nyt vähän naurattaa, kun vielä alkukuusta jännitin kovasti, että kuinkakohan kylmä Kuusijärvessä on puljata kesäkuun alussa. No, loppuviikosta sai jo jännätä, että saako märkkäriä enää käyttää, kun järven lämpötilat alkoivat huidella parissa kympissä. Järvi taisi olla 21-asteista. Raja märkkärin käytölle on käsittääkseni 22 astetta. Tosin eipä viralliselta taholta mitään varoituksia tullut...

Tunnistatko kuminaisten seasta tämän
jutun päähenkilön?

Kuuma oli siis päivän teema. Uiminen nyt oli vielä tosi vilpoisaa, mutta pyöräillessä saikin olla sen edestä auringossa. Juoksu suoritettiin onneksi metsän siimeksessä kuntopoluilla. Mutta vettä kului silti.

Lähdössä näytetään kalaparvelta. Olen tainnut aiemminkin
mainita, että triathlon on muuten kontaktilaji.

Mutta mennääs etappi kerrallaan. Lähdin uimaan kiltisti takarivistä, koska en koe olevani mikään huippu-uimari. Silti alussa tuli muutamat jalat vastaan, mutta aika pian sain uida omassa rauhassa. Osittain se saattoi johtua siitä, että uin ekalla suoralla hieman liikaa vasemmalle. :) Aika säälittävää sinänsä, että olin viikolla treenannut nimenomaan tuota reittiä, ja mulla oli ihan uudet lasit, jotka eivät huurustuneet tippaakaan. Ja niissä on myös peilipinta, joten ne toimivat aurinkolaseina. Ne on ihanat!

Puolivälissä uintia jaloiteltiin. Joku taisi juuri
kannustaa, kun hymyilen.

Kierrosten välissä piti kiertää rannassa oleva mänty eli nousta vedestä. Melko raskas oli askel, vaikka uinti itsessään tuntui ihan kivalta. Ja tokakin kiekka meni ihan iloisesti.Ja aika suoraankiin. Vaikka uinti tuntui hyvältä, niin ihmettelin, miksi olin ihan joukon häntäpäässä. Kuulemma olin oikeasti puolivälin tienoilla, mutta jotenkin siellä vesirajassa edessä näytti olevan paljon enemmän porukkaa kuin takana. Tosin taakse ei ehtinyt juuri vilkuilla. Aikaa uintiin meni suunnilleen budjetoidut 35 minuuttia, eli pitää olla ihan tyytyväinen.

Triathlon on myös pornolaji: eka pukeudutaan
kumiin ja sitten stripataan!

Mun vaihtopaikkani oli vaihtoalueen vikassa päässä, joten ehdin hyvin selvitellä päätäni vaihtopaikalle juostessa. Vedestä noustessa siis huippaa aina vähän, kun pitää yht'äkkiä nousta urheilemaan pystyasennossa. Mutta nyt tosiaan ehdin juosta itseni tolkkuihin, ja osasin seistä ihan hyvin yhdellä jalalla märkkäriä riisuessani.

Ja sitten polkemaan! Mä en osaa taluttaa fillaria
satulasta kuten pro-tyypit tekevät.

Fillaroinnin eka kiekka kului vähän uinnista palautellessa, mutta sitten alkoi kulkea. Ohittelimme yhden pinkkipaitaisen tytön kanssa koko ajan toisiamme: minä menin ohi ylämäissä ja hän kuittasi alamäissä. Mutta ilmeisesti mulla meni fillarointi tykimmin, koska vikalla kiekalla sain olla koko ajan edellä. Mä aloitin vitsailun kolmatta kertaa ohittaessani sanomalla, että mä meen taas ohi, tuu sä kohta. Kuittailimmekin toisillemme koko loppukisan aina nähdessämme - siis silleen iloisesti ja hyvässä hengessä. Tai vika kuittailu oli silloin, kun hän ohitti minut juostessa. Sen jälkeen meno oli enemmän mun tsemppaamista vastaan tullessa. Mä kun en ole mikään juostessa ohittelija. Tästä tulee selkeästi tapa. Kuopiossa mulla oli ihan samanlainen fillariohittelukaveri. Sen ohi mä sentään pääsin juoksussa loppusuoralla. Nyt en. Neiti pinkki oli joku hullu superjuoksija.

Kirittäjäkaveri vaanii takana. 

Mulla oli fillarissa juomapullollinen urheilujuomaa, ja hyi että se oli kuumaa ja pahaa! Kylmänä se on kyllä ihan hyvää, mutta lämpimänä ei todellakaan. Mutta kyllä mä sen silti join, koska suoloja oli saatava. Otin kyllä myös kylmää vettä joka kiekalla juomapisteeltä.

Yleensä saa polkea ihan yksin. Tosi kivaa varsinkin vastatuuleen.

Kun Lahdeltietä oli pyöräilty eestaas neljä kierrosta, oli vihdoin aika siirtyä puiden katveeseen ja juoksuosuudelle. Juoksu on mun inhokkiosuuteni. Mä en ole mikään kamalan hyvä juoksemaan, koska treenaan sitä polvieni takia ihan liian vähän. Lisäksi hapotus on ehdottomasti pahin siirtymässä fillarilta juoksuun. Fillarointiin meni muuten alle budjetoidun: 1:19:32.

Laahaava askel juoksun alussa.
Ja ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Muutaman minuutin säästö tuli tarpeeseeen, koska juoksu oli perinteisen kamalaa. Vantaan reitti on suorastaan vittumaisen mäkinen. Mutta voin ylpeänä todeta, että juoksin ainakin näennäisesti kaikki mäet. En siis tietoisesti alkanut kävellä, vaan raahustin kaikki mäet jollain juoksua etäisesti muistuttavalla tyylillä. Olen jossain vaiheessa vahingossa oppinut rullaamaan alamäet, ja niissä taisin jopa ohittaa pari tyyppiä. Mutta ainahan mä hoen, että alamäessä paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa. :)

Ekan kiekan jälkeen askel olisi ollut ihan
kävelykisojen sääntöjen mukainen ;)

Viiden kilsan jälkeen tuntui hetkellisesti hyvältä, mutta tunne meni nopeasti ohi. Ohitin vikalla kiekalla uintitreeneistä tutun opiskelijaneiti JJ:n, mistä yllätyin niin kovasti, että en meinannut tajuta sanoa moi. Taisin tokaista jopa jotain tyyliin "Oho, moi!" Sen perään totesin sitten, että vielä on tsäänssit ehtiä alle kolmen tunnin, minkä kuultuaan JJ taisi liimautua peesiin. Siinä hän sitten pysyikin reiluin kilsan, kunnes pari sataa metriä ennen maalia pyyhälsi ohi ja voitti mut 10 sekunnilla. Mutta seurakaveria on toki kiva tsempata. Oman iloni revin siitä, että pääsin kuin pääsinkin alle 3h: loppuaika oli 2:59:25. Ja olin nopeampi kuin Baba Lybeck! Ja Baba on sentään menossa tänä vuonna Ironmaniin eli hänen pitäisi olla iskussa. Eli tästä voi luonnollisesti päätellä, että mäkin olen! Ei välitetä siitä, että Baba kisasi N40-sarjassa ja mä yleisessä... Niin ja ohitin mä loppusuoralla vielä yhden äijän. Miehet kuitenkin starttasivat 25 min ennen meitä naisia, niin jokainen kuitattu mies tuntui tosi kivalta.

Loppukirissä askel olikin taas ihan lennokas,
ja setä saa katsella selkää

Oikein kivaa oli. Tai siis ihan hirveetä, mutta nyt tuntuu kivalta. Tuntui oikeastaan jo eilen alkuillasta pitsalla. Melkoisen väsy olo oli kyllä illalla, eikä  unta tarvinnut odotella. Ei kyllä varmaan tänäänkään tarvii. En ladannut vielä kisaa Garminista koneelle, joten insinöörin statsipornoa tulee vasta myöhemmin. Tää taitaa olla jo ihan liian pitkä postaus ilman statsejakin.

Ja loppuun lukijatoive eli päivän kisakynnet.
Jokaisessa kynnessä oli tällä kerta pieni hurraava hemmo.
Värit ovat perinteisesti pyörästä.