Seinällä

Nyt on vihdoinkin aika hehkuttaa sitä jo pari kertaa mainitsemaani laskeutumista. Köysilaskeutuminen on yksi niistä ylen hyödyllisistä taidoista, jotka Suomen valtio suvaitsi minulle opettaa vuonna 2000, kun sitä palvelin. Minähän suoritin palvelukseni eliittijoukoissa, joita myös sotilaspoliiseiksi kutsutaan. Meille opetetaan perusryynäämisen lisäksi erikoistaitoja, joista yksi on asutuskeskustaistelu. Ja siihen sitten kuuluu osana köysikoulutusta.

Toisen kerran pääsin kokemaan tuota hauskuuden multihuipentumaa massakaudellani Kosovossa, kun ihan mission loppuvaiheella tiiustelukomppanian ykkösjoukkueen laskuvarjojääkärit opettivat kakkosjoukkueen sissejä hyppimään seinille. Ja ovelana tyttönä pyysin päästä mukaan, vaikka olinkin kapinen konttorirotta komentojoukkueesta.

Nyt vuoden sisään olen käynyt kolmesti laskeutumassa Otaniemen vesitornilla Teekkarireserviläisten kanssa. Sinänsä laskeutuminen ei ole kovin kummoista urheilua, kun painovoima hoitaa homman. Sydän kyllä hakkasi ekoilla kerroilla vähintään pk-alueella, mutta varsinaista jumppaa en silti koe sen olevan. Mutta urheilullisen lisän hommaan tuo se torniin tai katolle kiipeäminen. Santahaminassa ja Kosovossa se tehtiin portaita, mutta Otaniemessä pääsee taiteilemaan tikkailla. Ja tikaskiipeilyssä väsyvät ihan eri lihakset kuin missään muussa: käsivarret ranteesta kyynärpäähän. Samat lihakset ovat muistaakseni kovilla myös kiipeillessä.

Intissä ja Kosovossa tulin seinää alas aina selkä edellä hypellen. Meille ei opettettu intissä edes ikkunasta sisäänmenoa. Sitä varten pitäisi olla joku maavoimien kaupunkisoturi tai sellainen laskuvarjojääkäri. Meitsihän on merivoimista, ja meidät opetettiin melomaan ja ajamaan Busterilla.

Perussettiä

Perusidea köysilaskeutumisessa on, että ensin päälle puetaan kiipeilyvaljaat (tosi kova faitteri tekee ne köydestä) ja niihin kiinnitetään kasi. Köysi kiinnitetään johonkin katolla ja toinen pää heitetään reunan yli alas. Sitten kasi kiinnitetään köyteen ja astutaan selkä edellä reunan yli, ja kävellään tai hypellään seinää pitkin alas. Vasen käsi toimii jarrukätenä. Kun köyden vie selän taa, vauhti pysähtyy, ja kun käden (ja köyden) vie suoraan sivulle, köysi juoksee.

Siitä, miten köysi tulee reunan yli, on kaksi versiota: ylä- ja alaköysilähtö. Yläköysilähdössä köysi kulkee katolla jonkun sopivan puomin tms. yli ja tulee katon reunalle yläviistosta ja siten kulma sen ja seinän välillä on alle 90 astetta. Alaköysilähdössä se tulee maata pitkin, ja lähtiessä pitää isomman kulman takia ottaa isompi askel. Alaköysilähtö on siis hitusen haastavampi, ja minä kokeilin sitä ekan kerran Kosovossa - ja lensin selälleni seinälle jalat kohti taivasta. :)

Kivoin lähtö on kyllä hyppylähtö, jossa ensin köyttä vedetään selän taa pari metriä, ja sitten reunan yli juostaan naama edellä, ilmassa käännytään 180 astetta ja lopulta päädytään nätisti seinälle. Tätä ei voi Otaniemessä tehdä, koska siihen tarvitaan räystäs. Muuten se seinä tulee vähän liian äkkiä vastaan. Hyppylähdön opin jo intissä. Ja se on parempaa kuin (ainakin huono) seksi!

Koreasti korealaisittain

Olen nyt TERESin kanssa oppinut vielä yhden hauskan kikan. Sen nimi on korealaiskäännös. Siinä seinällä roikkuessa jarrukäsi nostetaan pään yläpuolelle ja samalla lantio viedään eteen ja oikea jalka nostetaan köyden yli, että se jää jalkojen väliin. Tällöin kroppa kääntyy siten, että vatsa on kohti seinää ja naama kohti maata. Tässä asennossa ultimate combat fighter voisi esim ampua pistoolilla samaan aikaan, kun laskeutuu. Tällainen normaali endorfiininarkkari pitää kädellä itsensä ja leukansa irti seinästä tai pitää kättä näyttävästi sivulla.

Nyt torstaina kokeilin vielä yhtä uutta temppua. Kasi kiinnitettiin minulle selkäpuolelle ja kävelin naama edellä seinää alas. Tai, no, yritin kävellä. Alku meni ihan kivasti, mutta sitten en enää saanut jalkoja kiinni seinään, vaan roikuin urpona narun jatkona ja kirosin komeasti. Ilmeisesti olin jotenkin väärässä kulmassa. Tätä pitää ehdottomasti treenata lisää. Nykyään kun selkä edellä meno ei pelota yhtään, niin naama edellä reunalta astuminen tuo vähän paremmat endorfiinikännit.

Tässä vaiheessa meni vielä hyvin :)

Laskeutuminen on oikeasti ihan mielettömän siistiä - yksi siisteimmistä asioista, joita voi housut jalassa tehdä. Jos teille IKINÄ tulee mahis kokeilla, niin kokeilkaa ehdottomasti. Suosittelen lämpimästi.

Tähän loppuun laitan vielä muutaman kuvan sieltä Kosovosta, koska siellä tultiin tosi korkeelta alas. Ja on mukana meikän demonstroima hyppylähtökin. Ja pahoittelen inttijuttuja kaikille niitä muutenkin tarpeeksi kuulleille tytöille. En todellakaan aio lennätellä hylsyjä kovin usein täällä blogissa. En tee sitä enää muutenkaan juuri ikinä.

Tässä oli jännä lähtö, kun oli vähän reunaa

Vähän korkeampi torni..

No, ainakin jarrumiehellä olisi ollut aikaa reagoida

Jännäkakka venaa omaa vuoroaan ja katsoo muiden suorituksia

Hyppylähtö - ja tässä näkyy muuten tuo kasi ja kiinnityskin

Hyppylähtö toisesta suunnasta (siitä, missä mä katoin muita)