Luonnollinen vs. teollinen

Nonni, nyt se on todistettu! Minulle ainakin. Ai mikäkö? Se, että luonnolliset vitamiinit ja hivenaineet imeytyvät NIIN paljon paremmin kuin synteettiset. Olin tänään taas luovuttamassa verta, ja minulta mitattiin elämäni paras hemoglobiini! Fuck Retafer! Eläköön savi!

Minulla ei ole ikinä - tai ainakaan niin pitkään kuin muistan - ollut hemppa yli 130:n. Koko lukio- ja aikuisikäni olen heilunut anemian rajoilla. Alin hemppalukemani oli 111, joka mitattiin vuonna 2009. Ja viime heinäkuussa sain juuri ja juuri luovuttaa, kun hemppa oli 126 (raja on naisille 125). Ja nyt, noin kuukauden savenjuonnin jälkeen: hemoglobiini 137! Jiihaa!

SE OON MÄ!

Minä en enää ikinä osta apteekista yhtään lisäravinnetta! Jatkossa kiskon napaani vain supergreensejä, spirulinaa ja savea kuin pieni hippi ja olen terveempi kuin kukaan! Olen rautainen supernainen! Woohoo!

Tämä muuten tarkoittaa myös sitä, että olen vihdoin saavuttanut yhden tavoitteistani. Mutta tosiaan aika monta on vielä saavuttamatta. Läski ei ole lähtenyt toivomallani tavalla, koska aluksi fläsä oli vain tiukassa, ja nyt on motivaatio ollut vähän hukassa. Olen kokeillut psyykata itseäni katselemalla kroppaidoleitteni kuvia ja muistelemalla noita alkukyselyn kysymyksiä, mutta ne eivät ole auttaneet. Tässä taitaa nyt olla alkuinnostus totaalisen loppu ja kuherruskuukausi ohi. Ei ole helppoa jaksaa yrittää ja karsia kaikkea kivaa pois elämästä, kun tuloksia ei näy. Nyt minä tarvitsen uusia keinoja, joilla voin motivoida itseäni. Toivottavasti tämä ensimmäinen onnistuminen auttaa jaksamaan jatkamaan yrittämistä.

Mutta nyt ei ole aika surra läskejä. On aika iloita siitä, että ylipaino on ainoa asia, joka kehossani oikeastaan on enää pielessä: kolesterolini, verenpaineeni sun muut ovat aina olleet loistavasti viitearvoissa tai jopa erinomaisia. Ja vihdoin hemppanikin on tukevasti naisten keskiarvoa. Oh, joy!

Kuva täältä