Hyvin suunniteltu on puoliksi kisattu

Kesän kisasuunnitelmat alkavat olla osallistumismaksuja vaille valmiina. Kalenteri on niin täynnä, ettei sinne mahdu enää juuri mitään. Tai eihän mikään periaatteessa estä kisaamasta vaikka joka viikonloppu, mutta on välillä kiva treenatakin. Tässä jutussa on tietysti kuvituskissoja, koska kukas niitä ässiä laskeskelee.

Kesälajien kisakausi avataan 4.-5-4. Stadisprintillä ja Helsinki City-O:lla. Nämä kaksi suunnistuskisaahan olivat viime vuonna minun ainoat kisani, kun loppukesän vietin juoksukiellossa ja kipsissä. Tänä vuonna uudelleen uudella jalalla!

Jos on tosi iso tassu, se ei välttämättä mahdu koriin.

Supersuunnistaja ilmoitti minutkin jo uuteen polkujuoksukisaan eli Helsinki Night Trailiin 17.4. Minulla on tapana sanoa joo, jos hän kysyy, että "ilmotanko sutkin". Hupsista.

Seuraavaksi vuorossa taitaa ollakin Salpaus-roga 25.4. minne suuntaan rogainingtyttöystäväni Vuorikiipeilijä M:n kanssa. Tänne ei olla vielä ilmottu.

Mutta tänne on! Nuts Karhunkierros on taas ohjelmassa 22.-23.5. ja samalla kaavalla kuin ennenkin: isäntä hölkkää perusmatkan eli 160 km ja meikä vetää sprintin 34 km. Voi olla, että ennen tätä juoksen Bodomilla "jotain", mutta voi myös olla, että vaan järkkäilen.

Koetin kesällä kuvata pihalla loikkivia citykaneja, mutta ne olivat tosi
nopeita. Onneksi Unski pysyi paikallaan.

Tähän väliin sopiikin sitten vähän tiathloonata Hollolassa. Kyseessä on maastotriathlon ja päivämäärä on 7.6.2020. Olen kokeillut maastotriathlonia ekan kerran juuri Hollolassa. Kokemus oli aika verinen.

Sitten onkin aika palata suunnistuksen pariin ja kisata Venlojen viesti ja Jukolan viesti viikkoa ennen juhannusta. Toivottavasti saan jostain joukkueen myös Jukolaan. Venloissa uskon mahtuvani seuran joukkueeseen.

Kesän pidempi triathlon on sekin tällä kertaa vain perusmatka. Menen kokeilemaan sellaista pitkästä aikaa Oittaalle 11.7.2020. Kyseessä on myös SM-kisa. Pitänee maksaa lisenssi ihan varmuuden vuoksi. Voihan olla, että minun ikäsarjassani on vain 3 osallistujaa. 😄

Supersuunnistaja joutuu nykyään istumaan tieskarin ääressä jakkaralla, koska
hänen toimistotuolinsa on usein varattu.

Kesän pääkisa on (ehkä) monen päivän rogaining-tyyppinen suunnistuseräjormaus nimeltä Lapland Wilderness Challenge 31.7.-6.8. Minun ja Supersuunnistajan tiimiesittelykin löytyy jo tapahtuman sivuilta.

Kesä loppuu vasta lokakuussa, kun vuorossa on Vaarojen Maraton. Supersuunnistajalla on jo kisapaikka, ja majoitus on varattu. Pitää siis vain toivoa, että minä ehdin ilmoittautua ajoissa. Paikathan menevät ihan hujauksessa. Sitä ennen Supersuunnistaja käy juoksemassa elokuun lopussa Ranskassa pikkukisan nimeltä Ultra Trail du Mont Blanc. Minä lähden mukaan kisaturreksi. Pitänee sitä itsekin vähän käydä treenaamassa, kun kerrankin on nousuja tarjolla.

Siinäpä se. Jos johonkin väliin saa tungettua vielä pari sprinttisuunnistusta, niin olen aika tyytyväinen ensi kesän settiin.

42 on vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen sellaiseen

Täytän vuosia oikeasti vasta huomenna, mutta eilen lauantaina meillä oli todella hikiset synttäribileet. Nelikymppisille keksimäni synttärispinning teki nimittäin paluun. Kuten kaikki hyvät jutut myös synttärispinning vähän uudistui: viimeksi meillä oli 2 h tavallista spinningiä, mutta tällä kertaa alkuun poljettiin Les Millsin THE TRIP ja sitten minun ohjaamani tunti sitä perinteisempää spinua. Ja ekan tunnin ohjaajakin vaihtui Kerttu-Liisasta Karolinaan.

Esportin spinusali muutti, kun Trippi tuli Esportin ohjelmistoon. Samalla se vähän pieneni, mutta saliin duunattiin Trippiä varten iso screeni. Tällä kertaa juhliini pääsi siis vähän vähemmän porukkaa, mutta olipahan tupa täynnä ja hikinen meininki.

Minun selkäni ja THE TRIP. Kuvan otti Johanna.

Kovin moni vieraistani ei ollut aiemmin kokeillut Trippiä. Supersuunnistajan wannabe-lankomiehen pää ei valitettavasti kestänyt trippailua, ja hän joutui tuijottamaan koko tunnin lattiaan. Mutta pulinasta päätellen Trippi oli suurimmalle osalle vieraista erittäin mukaansatempaava kokemus - kuten Tripin mainokset lupaavatkin.

Synttärivieraat valmiina toiselle tunnille. Tämän kuvan otti siskoni.

Minun tuntini oli perinteisempi cardio ride, ja siinä pääosassa ei ollut enää maisemat vaan hyvä musa ja korkeat kadenssit. Annoin Supersuunnistajalle syksyllä 40-vuotislahjaksi oikeuden valita synttärispinun musat. Hän tekikin kolme soittolistaa, joista A ja B sisälsivät tosi kovaa settiä. Lista C oli sellainen, josta sai valita biisejä, jos oli ihan pakko. Tein sitten ohjelman listoilta A ja B. Yleisökin tykkäsi musasta. Eräs suunnistuskaveri sanoi lisäävänsä heti yhden biisin juoksulistalleen, ja ainakin minun siskoni oli ihan fiilareissa saksalaisen musiikin suuresta määrästä. Heidän perheensä asui Saksassa joskus yli 10 vuotta sitten, mikä selittänee tätä mieltymystä. Jos lista kiinnostaa, niin tuollahan se lepää.

42-vuotias wannabe-spinuohjaaja. Kuvan otti Johanna.

Porukka jaksoi tosi hienosti - mikä ei sinänsä ole ihme, koska paikalle olivat tulleet tietty triathlon-, suunnistus- ja polkujuoksukaverini. No, oli paikalla joku "normaalikin" ihminen. Itse meinasin vähän piiputtaa Wishmasterin sairaan pitkässä C-osassa, mutta muuten selvisin oikein hienosti. Ja muistin kaikki koreografiatkin oikein. En tiedä, olisiko spinun ohjaaminen hauskaa, jos sitä olisi pakko tehdä kerran viikossa. Mutta tälleen kerran kahdessa vuodessa se on ainakin kivaa.

Liikunnalliset synttärit ovat kyllä ihan best. Katsotaan, koska seuraavan kerran keksin jotain jänskää. 😏

Sisäsuunnistus on vekkulia

Olin viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemassa sisäsuunnistusta Helsinki Indoor Cupissa. Ja hauskaa oli! Sisäsuunnistus eroaa sprintistä eniten siinä, että kartta on jaettu kerroksiin, ja niiden välillä pitää sukkuloida sujuvasti juuri oikeita portaikkoja käyttäen. Ja niiden parhaiden portaiden löytäminen onkin aika haastavaa.

Jengiä lähdössä

Helsinki Indoor Cupin ensimmäinen osakilpailu kisattiin Opinmäen kampuksella, missä suunnistettiin kolmessa kerroksessa. Portaita siis riitti. Minä suunnistin kaksi rataa. Koska pummaan ekan rastin aina metsässäkin, niin toki tein mojovan pummin myös nyt. Mutta sitten sain ideasta kiinni, ja homma alkoi sujua. Pakko mennä ensi viikonloppuna uudelleen!

Rasti

Suosittelen puuhaa kaikille kynnelle kykeneville. Ensi viikonloppuna suunnistetaan Ässäkeskuksessa Vallilassa. Paikalta saa myös lainaan emitejä, joten suunnistusgearin puutekaan ei ole este kokeilulle. Ja tässä suunnistuksessa ei edes ikinä sada tai tossu uppoa suohon!

Nykyajan koulut ovat kyllä hienoja minun nuoruuteni parakkiluokkiin
verrattuna. Ja rastikin löytyi!

Olin viime viikolla vielä joululomalla, ja minulla oli aikaa käydä vähän rääkkäämässä itseäni eli suoran hapenottokyvyn testissä. Oikeasti testi ei ole kamalan kamala kuin ehkä noin 2-3 minuuttia lopusta, kun pääsee omalle korkeimmalle wattitasolleen ja joutuu polkemaan täysillä. Ja sen kyllä kestää, kun saa vastineeksi omat sykerajat ja muuta kivaa statistiikkaa. Money well spent tilastopornon ystäville ja muille insinööriurheilijoille.

Tässä taitaa alkaa olla jo aika mukavat watit. Jaksaa, jaksaa!

Minä kävin mittaamassa kynnysarvoni viimeksi 2 vuotta sitten. Piti käydä uudelleen jo aiemmin, mutta oli tuossa viime vuonna pieni nilkkavaivaepisodi, niin enpäs mennytkään. Mutta nyt on tuoretta statsia taskussa. Jotain on tullut tehtyä oikein, koska olin saanut pk-aluettani kasvatettua. Edellisellä kerralla se oli kovin kapoinen, koska olin treenannut liikaa VK:ta ja liian vähän PK:ta. Toki sain taas samat kotiläksyt kuin viimeksi eli lisää peruskestävyystreeniä vaan.

Minulle kuuluu kaikenlaista

Tää on tällainen "monta sekalaista juttua, joista ei mistään ole jaksanut kirjoittaa erikseen" -postaus. Kuvituskuvina on portaita, koska mulla on sattuneesta syystä paljon porraskuvia.

Hölkkäsin muuten just eilen 2 km

Vihdoin koitti se vaihe juoksuorientaatiossani, että sain unohtaa kaarteiden kävelyt ja hölkätä menemään 5 kierrosta Esportin radalla. Olipa rankkaa. Sovitaan, että syy oli ihan vaan siinä, että olin spinnannut alle tunnin. Vauhti oli yli 7 min/km, mutta silti vikalla kiekalla alkoi väsyttää. Pitää vähän ehkä vielä treenata, että jaksan juosta toukokuussa 34 km Kuusamossa.

Westendin portaat ja kaunis ruska

Tuli nääs ilmottauduttua taas Karhunkierroksen sprintille

Supersuunnistaja menee juoksemaan taas perusmatkan eli Karhunkierroksen eestaas. Minä ajattelin, että 34 km saa riittää, koska en tässä nyt kuitenkaan ihan kamalasti ehdi juoksua treenailla. Karhunkierroksen osallistumisen lisäksi shoppailimme jo Vaarojen maratonin hotellihuoneen, koska Supersuunnistaja voitti osallistumisen synttäriultrastaan. Minäkin sitten ajattelin koettaa parantaa aikaani, kun viimeksi meni niin pitkä pätkä kävelyksi päänsäryn takia.

Tein taas Get fit -kuntotestini, ja olen suunnilleen yhtä hyvässä kunnossa kuin tammikuussa

Tällä kertaa myös kyykkäsin - toisin kuin syyskuussa tuoreella nilkallani. Näistä tuloksista voisi ehkä tehdä jossain vaiheessa oman sivunsa, jos testistä oikeasti alkaa tulla tapa. Mutta nyt kopioin tulokset vielä vaan edellisestä postauksesta ja lisäsin yhden sarakkeen.

Päivä	28.9.2018	11.1.2019	8.9.2019	21.11.2019
kyykky (70 % kehonpainosta)	17 (55 kg)	23 (55 kg)	--	25 (55 kg)
mave (85 % kehonpainosta)	15 (67,5 kg)	23 (67,5 kg)	16 (65 kg)	23 (65 kg)
leuat	4	5	7	8
hoover	3 min	3 min 15 s	2 min 55 s	3 min 30 s
soutu 2km	9:28	8:22	8:56	8:24

En muuten jaksanut noudattaa punttisohjelmaani loppuun asti, vaan olen tehnyt viimeisinä viikkoina vähän mitä sattuu huvittamaan. En vaan tykkää "patteritreeneistä", vaan mieluummin jumitan aina yhdessä laitteessa kaikki sarjat ja tuijottelen taukojen aikana tyhjyyteen omissa ajatuksissani. Ja get fitin viimeiset viikot olivat silkkaa 2-3 liikkeen patteristoa.

Minä viime viikonloppuna Jerikon portaissa

Löin vetoa

En kertonut keväällä täällä blogissa, että löin vetoa painonpudotuksesta työkaverini M:n kanssa. Hän halusi skabailla laihdutuksessa, ja minä ystävällisesti suostuin vastustajaksi. Molempien piti pudottaa 10% painostaan puolessa vuodessa (tai nopeammin ja pitää paino loppuajan). Jos epäonnistui, joutui maksamaan toiselle riihikuivaa rahaa. 

Jos yhtään painoa ei olisi saanut pois, olisi joutunut pulittamaan 100 euroa. Ja jokainen prosenttiyksikkö vastasi 10 euroa. Eli jos sai karistettua 8% lähtöpainostaan, jäi maksettavaa enää kaksi kymppiä.

M oli helppo vastus, ja teurastin hänet mennen tullen. Hän on myös tavallaan ihan kilpailuhenkinen, mutta hänellä ei ollut kisaan samanlaista entisen kilpaurheilijan tavoitteellista lähestymistapaa kuin minulla. Minä tiputtelin painoa tasaisesti koko kevään ja vahdin syömisiäni todella tarkasti varsinkin nilkkaleikkauksen jälkeen, kun en voinut polttaa kaloreita lenkkipolulla. M ei oikein missään vaiheessa "saanut aloitettua". Sanoin minäkin  M:lle ennen leikkaukseen menoa, että joko minä kevenen kesän aikana hurjasti, kun jaloistani lähtee lihakset tai sitten mussutan kamalasti jätskiä ja paisun muodottomaksi.

No, minä en vaan suostu olemaan ihminen, joka ei pääse tavoitteisiinsa. Kyllä minunkin piti lopussa vähän vetää painoa, mutta painoin lopulta sen mitä pitikin. Lopputulema siis oli, että minä pääsin tavoitepainooni ja M ei. Ja minä tienasin 88 €. Eli M pudotti vain ennen alkupunnitusta bulkkaamansa nestepöhön. :D

Vedonlyönti oli niin hauskaa, että löin viime viikonloppuna saman vedon uudelleen toisen M:n - eli Vuorikiipeilijä M:n kanssa. Olimme Helsinki Adventure Nightissa, ja M valitti, ettei oikein motivoidu laihduttamaan, vaikka haluaisi. Minä kerroin kevään ja kesän vedostamme ja sanoin voivani ihan hyvin tehdä saman uudelleen - kisan jälkeen kun minullakaan ei ole enää kiristely oikein tahtonut sujua.

Tavoitteena on taas -10% ja loppupunnitus on toukokuun 18. päivä. Mutta koska me olemme ihan massikeisareita, on panos tällä kertaa kolminkertainen. -10 % on minulle tästä painosta aika kova tavoite, koska olen painanut alle 70 kg viimeksi muistaakseni joskus lukiossa. Tai saatoin ehkä olla niin hoikassa kunnossa joskus just äsken vuoden 2007 tienoilla. Mutta onneksi tässä ehkä saa vähän säästettyä vaikka karkkirahoista.

Malminkartanon tilkkutäkkiväreistä on jäljellä enää rippeet

Olen treenannut portaissa joka viikko

Porrasharrastukseni etenee hienosti. Olen käynyt turreilemassa ympäri Uuttamaata ja testannut jo nämä rappuset:

• Malminkartano: Klassikko, mutta tunnissa ei montaa kiekkaa ehdi
• Klaukkalan Tornimäki: Oli kiva mesta, mutta minulla oli vähän huono päivä. Ja sää se vasta huono olikin.
• Paloheinä: Rappuset ovat niin leveät, ettei ruuhkaa synny. Mäki on vähän loiva.
• Kirkkonummen Jeriko: Vähän meh. Ei näissäkään rappusissa periaatteessa mitään vikaa ole, mutta on niitä parempiakin portaita nähty. Matalat askeleet.
• Westend: Lyhyet portaat, joissa voi tehdä tehokkaita spurtteja tai jumppailla kuminauhalla.
• Laurinlahden Tyrskyvuori: Vielä Westendiäkin lyhyemmät, mutta varustettu kauniilla merimaisemalla.

Kauniaisissa olen käynyt jo ennen keräilyharrastustani, joten sinne menen uudelleen vasta, kun on tylsää. Ensi sunnuntaina suuntaan Nuuksioon. Hauskaa muuten, kuinka kaikki rappuset assosioituvat vahvasti aina siihen äänikirjaan, jota olen kulloinkin kiivetessäni kuunnellut. Bookbeat on lenkkeilijän paras kaveri.

Juoksujuttuja

Supersuunnistaja kävi viime viikonloppuna voittamassa Louna-Rogan. Hän kisasi ihan yksinään, koska Louna-Rogassa saa niin tehdä. Ari Ilola otti Ääsääsistä kivoja kuvia lähdön hetkellä, jotka saavat nyt kuvittaa tätä blogipostausta. Alussa satoi tunnin verran, että Supersuunnistaja ehti kastua litimäräksi. Loppukisan ajan olikin sitten ihan hyvä sää. Eikä tullut kylmä, vaikka olikin märät vaatteet.

Minullakin alkaa juoksuaika lähestyä. Eilen fyssari antoi minulle iskutustreenejä, joita mun pitää tehdä pari kertaa viikossa. Settiin kuuluu pogo-hyppyjä (eli päkiähyppelyäpolvet suorassa) ja tikapuujuoksuja. Lisäksi sain hienon juoksuohjelman 400 m radalla:

• Viikko 1: hölkkää yksi suora ja kävele loput x 5
• Viikko 2: hölkkää molemmat suorat, kävele kaaret x 5
• Viikko 3: kävele yksi kaarre, hölkkää loput x 5
• Viikot 4-6: Hölkkää radalla 2 km putkeen

Kävelyosuuksilla minun pitää tehdä skippingejä ja tribblingejä eli erilaisia juoksukoordinaatioharjoituksia. Tämän ohjelman jälkeen olen valmis juoksemaan "oikeasti".

Kävin eilen salilla tekemässä puntin alkuverraksi hyppelyt ja tikapuutreenit. Ja tänään aamulla kävin pyöräilemässä sekä tekemässä ekan juoksutreenin. Nyt olenkin taas mukavan jumissa - mikä tuntuu nykyään olevan normiolotila. Pitäisi varmaan aloittaa taas aktiivisempi venyttelykin, kun liikkumiseni alkavat olla niin jalkapainotteisia. Onneksi ensi viikolla on taas hieroja.

Kerää koko sarja!

Keksinpä taas uuden harrastuksen: aloin kerätä kuntoportaita. Olen viime vuosina käynyt (siis JOS ylipäätään olen käynyt) Kauniaisten kuntoportaissa ja vain siellä. Mutta pääkaupunkiseutu on täynnä eri pituisia portaikkoja. Miksi tyytyä yhteen, kun voi kiivetä ne kaikki?

Westendin portaat ylhäältä

Siksi minä aion tästä lähtien treenata eri portaissa ja käydä kokeilemassa kaikki lähiseudun kuntoportaat. Tietoisuuteeni ovat päässeet jo nämä rappuset:

• Malminkartanon Jätemäki 426 porrasta
• Klaukkalan Tornimäki 348 porrasta
• Keravan Keinukallio 261 porrasta
• Paloheinä 254 porrasta
• Kauniainen 214 porrasta
• Herttoniemi 182 porrasta
• Vantaan Möskäri 164 porrasta
• Kirkkonummen Jeriko 158 porrasta
• Järvenpään Rampakka 101 porrasta 
• Westend 100 porrasta
• Laurinlahden Tyrskyvuori 75 porrasta

Granin Alpeilla on siis tullut kiivettyä jo ennen tätä haastetta. Jättärilläkin olen käynyt, mutta useimmiten minulla on ollut tapana könytä siellä polkuja eikä portaita. Mutta ovat ne portaatkin tulleet tutuiksi. Meinaan kuitenkin mennä Malminkartanoonkin uudelleen. 

Selfie or it didn't happen.

Tornimäki, Paloheinä ja Keinukallio ovat kaikki sellaisia tapauksia, että olen käynyt mestoilla, mutten ikinä portaissa. Nyt tähänkin asiaan on tulossa muutos.

Lähimpänä kotiani ovat Westendin portaat, mutta niihinkään en ollut koskaan "ehtinyt" - ennen tätä päivää. Tänään kävin sateen sopivasti tauottua kiipeämässä 100 porrasta 25 kertaa ylös. Tein matkalla kaikkea omituisen nököistä kuten polvennostoja. Muutamalle nousulle virittelin nilkkoihini kuminauhan. Tätä kikkaa muuten suosittelen kaikille, joilla on lantion heikkoudesta johtuvia jalkavaivoja. Kun kuminauhan pitää kireänä, tuntuu kiipeäminen ihanasti kankkujen sivulla juuri oikeassa kohdassa.

Samat portaat alhaalta kuvattuina

Harrastukseni on hyvin turvattu, koska Helsingin kaupunki on suunnitellut rakentavansa lähivuosina uusia portaita. Eipähän lopu kiivettävät. Ja ainahan sitä voi lähteä laajentamaan aluetta muualle Suomeen, jos homma meinaa käydä tylsäksi.

49 minuutin porrastreenin jälkeen menin Esportiin polkemaan pari Les Millsin the Tripiä, jotta pääsin Esportin saunaan eikä minun tarvinnut lämmittää saunaa kotona. Ekan tunnin jälkeen vieruskaveri ihasteli ääneen kovaa kuntoani, kun tajusi minun jäävän seuraavallekin tunnille. En viitsinyt mainita olleeni jo portaissa, ettei toinen ihan masennu. :D Mutta olen minäkin nyt ihan poikki, ja lähdenkin tämän jutun julkaisun jälkeen punkkaan katsomaan Ironman Konaa kunnes nukahdan. Ja se tapahtuu luultavasti hyvin nopeasti.

Luonnon helmassa

Kävin viime viikonloppuna retkellä Kopparnäsissä. Paikka oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta sain Supersuunnistajalta Kopparnäs Coast Trailin kartan, jonka avulla oli hyvä vähän käppäillä ympäriinsä. Seurana minulla oli joukko minulle ennalta täysin tuntemattomia naisia.

Maisemia Kopparnäsissä

Outdoor siskot on Facebook-kollektiivi, missä ulkoilua ja urheilua harrastavat naiset suunnittelevat yhteisiä reissuja sekä jakavat kokemuksiaan retkeilystä ja ulkoilusta. Meitä on Suomessa jo yli 6 600 ja pääkaupunkiseudullakin lähes puolitoista tuhatta.

Kopparnäsin retki oli pääkaupunkiseudun Outdoor siskojen syysmiitti. Olen osallistunut aikaisemmin yhdelle siskojen kimppalenkille, mutta muuten kivat menot eivät ole sopineet aikatauluuni tai olen ollut telakalla. Nyt halusin ehdottomasti mukaan, koska mieleni teki testata näinkin kylmällä syyssäällä telttailua.

Siskojen kanssa kävelyllä. Tässä on noin puolet koko poppoosta.

Kaikki meni tosi hienosti. Seura oli loistavaa, ja tarkeninkin ihan hyvin. Illalla notskilla tuli ihan loppuvaiheessa vähän vilpakkaa, ja minulla kesti makuupussiin päästyäni jonkin aikaa saada persläskini lämpimiksi. Mutta sen jälkeen palelin vasta ihan vähän ennen auringon nousua, kun keli oli kylmimmillään. Suurimman osan yötä heräilin vain siihen, kun tyynyni lähti pääni alta ja olkapääni väsyi.

Kokeneempien retkeilijöiden kanssa telttailu oli myös kannattavaa: Sain vinkiksi tyynyongelmaani, että tyyny kannattaa sijoittaa makuupussin huppuun, niin se pysyy paikallaan. Lisäksi kuulin, että Hillebergiltä saa telttakeppeihin uusia naruja, kun keppien kuminauhat väsyvät - mikä meidän teltallemme on jo tapahtunut.

Telttoja iltasella

Luonnossa pääsen liikkumaan jatkossakin, koska ostin tänään osallistumisen NUTS Karhunkierroksen sprintille ja varastin hotellihuoneen ensi syksyn Vaarojen maratonille. Nyt pitää enää saada nilkka juoksukuntoon. Sehän onkin helppo nakki. Taidanpa mennä taas huomenna salille treenaaman nilkan lihaksia, kuten kolmena päivänä viikossa tähänkin asti.