Ai mitennii meni tiukille?

Vuoden vikana päivänä suoritin vuoden viimeisen työmatkaliikunnan. Aikaa jäi vielä monta tuntia, koska kirmasin kotiin vielä valoisan aikaan. Lumitilanteen ollessa täällä etelässä mitä se on, piti lumikenkäily unohtaa. Siksi lajiksi valikoitui viivasuunnistus. Jos hiuksia halotaan, se ei ole oikea laji vaan suunnistusharjoite, mutta tässä haasteessa niin ei ole ollut tapana tehdä.

Viivasuunnistuksessa kartasta on poistettu suurin osa ja jäljellä on se "viiva", jota pitkin pitää kulkea. Oikeassa viivasuunnistuksessa matkalla on rastejakin, mutta meillä ne jätettiin tällä kertaa viemättä maastoon. Sen sijaan kartanpiirtäjä meni uimaan.

Menomatkan kartta - eikös oo vinkee?

Kun sain kartat käteeni, kauhistuin, että onpas kapoista. Ja toki erehdyin luulemaan työpaikkaani kodiksi. :D Mutta, kun pääsin kartalle, olikin homma helppoa ja hauskaa. Huomasin myös, että kartan lukeminen juostessa on huomattavasti helpompaa, kun on vähemmän luettavaa: katse pysyy kartassa oikeasa kohdassa.

Olin toki niin urpo, että kävin eilen spinnaamassa ja punttaamassa jalkani ihan jumiin. Köpöttely oli niin tukkoista, että morjens. Aamusella mun mieltäni vaivasi myös juokseminen ylipäätään, mutta iltapäivällä pääsin keinoniveltulevaisuusahdistuksestani yli. En tiedä, tekikö mieleni kepposia, mutta minusta tuntui kyllä siltä, että asfaltilla oli ihan erilaista juosta kuin muualla. Pyrinkin juoksemaan mahdollisimman paljon pientareella. Välissä kävelin kun "luin karttaa" eli oikeasti podin tukkoisia koipiani. Aika pitkälti mä kyllä juoksin. Mennessä matkaa tuli noin 5,6 km ja paluumatkalla kilometrin vähemmän.

Piti ottaa kuvia kotimatkalla, mutta tuntui niin pahalta, että unohtui. Siksi saatte vain karttoja.

Kaponen kotimatka

Nyt olisi kyllä sellainen fiilis, että meikä ei ole menossa sittenkään Aktia cupiin juoksemaan, koska kova alusta. Ei siinä nyt kamalan montaa kymppiä hukkaan mene. Mutta jos joku haluaa mennä ilmaisiin kympin kisoihin salanimellä, niin muhun saa ottaa yhteyttä. Olisi kiva tietää, jos joku meinaa lainata henkilöllisyyttäni ihan vaan siltä varalta, että päätänkin joskus mennä. Tai jos kaksi haluaa lainata sitä samalla kertaa. Mutta joka tapauksessa sarjalippu tykkää, jos sitä käytetään.

Ja vuoden saldohan oli tällainen:

• Tammikuu: juoksu
• Helmikuu: hiihto
• Maaliskuu: talvipyöräily
• Huhtikuu: maastopyöräily
• Toukokuu: rullaluistelu
• Kesäkuu: polkupyöräsuunnistus
• Heinäkuu: höntsäpyöräily hybridillä
• Elokuu: maantiepyöräily
• Syyskuu: suunnistus
• Lokakuu: sauvakävely
• Marraskuu: semiurbaani patikointi
• Joulukuu: Viivasuunnistus

Kiitoksia kaikille tsempistä ja lajiehdotuksista ja supersuunnistajalle erityiskiitos kartoista!

Jouluna pyöräiltiin ja ensi vuonna vedetään leukoja

Jouluaaton sali oli vähän kökkö, koska työpaikan sali on kovin pieni. Siellä ei ole sellaisia olennaisuuksia kuten vapaa painonnostotanko, pena, jalkaprässi tai leuanvetotanko. Siksi homma meni pienimuotoiseksi käsipainopuuhasteluksi ja kahvakuulan heilutteluksi. Onneksi alkuverkaksi sai edes ajaa ihan oikeaa spinning-pyörää eikä tarvinnut kärsiä jostain kuntopyörästä.

Sinänsä ymmärrän, että on turvallisempaa hankkia duunisalille kasa laitteita, koska niissä ei saa itseään rikki yhtä tehokkaasti kuin vapailla painoilla, eikä niiden kanssa heilumiseen tarvitse kamalasti tilaakaan. Mutta kun ihminen on käynyt salilla 15-vuotiaasta, niin ei moista oikein arvosta. No, siksi minä käynkin muualla.

Joulupäivänä ja tapanina kävin sitten polkemassa. Hitusen alkoi keljuttaa nastarenkaat, mutta kyllä sen rutinan kesti. Ja eniten ne ärsyttivät vain maantiellä. Lohdutukseksi sain paljon mäkiä. Ensin poljin pari kertaa Klaukkalan Tornimäen huipulle. Koetin ottaa sieltä mäen päältä maisemakuviakin, mutta kännykkä ei ole näemmä osannut. Se valittelikin jotain SD-kortista, mutta luulin bootin auttaneen. No, se mäki on sellainen pikkunyppylä, jossa on jopa pieni laskettelurinne - mutta jolle kaikki Itä-Suomen ja pohjolan ihmiset varmaan nauraisivat räkäisesti. Kuitenkin jouduin polkemaan ihan hiki hatussa, kun huipulle halusin. Tornimäen jälkeen ajelin Lahnuksentietä Serenalle ja poljin siellä hiekkateillä melkein Petikkoon asti. Käännyin takaisin, kun matkassa ollut vesi alkoi olla lopussa. Evääksi ottamistani suklaakonvehdeista söin vain kaksi. Sunnuntaina koetin polkea metsäpoluilla, mutta luovutin, kun kaatuilin koko ajan. Poljin sitten siihen päälle noin kympin maantiellä.

Koska lenkkikuvat epäonnistuivat, kuvituksena
toimii nukkuvan kissan tassu ja joulukuusi

Supersuunnistaja löysi eilen Juoksufoorumilta hauskan leuanvetohaasteen, jonka heti adoptoin omaan käyttööni. Haasteella on myös FB-ryhmä. Idea on vetää leukoja siten, että tammikuun eka päivä vedetään yksi leuka ja jokaisena päivänä yksi leuka enemmän kuin edellisenä päivänä. Kaikkia päivän leukoja ei tarvitse vetää putkeen. Tämä haastehan on kuin luotu minulle, joka haluan saada sen 10 leukaa putkeen. FB-sivulla on muuten linkattu motivaatioksi Rahkiksen jenkkileuatusspektaakkeli. Ehkä se leuatus vihdoin iskee läpi kansan syvissä riveissä... :)

Mulla on muitakin hyviä ideoita ensi vuoden liikuntatavoitteiksi ja uudenvodenlupauksiksi. Mutta taidan postata niistä ihan oman postauksensa.

Syksyinen joulunaluspäivä

Tänään oli vapaapäivä, mikä tarkoitti sitä, että pääsin pyörälenksukalle valoisan aikaan. Polkaisin ensin kiertotietä toimistolle hakemaan päivystyspuhelimen, ja poljeskelin sitten Länärin, Turunväylän ja kehäteiden muodostamassa karsinassa lenksukan, josta suurin osa suoritettiin hiekkateillä, mutta sekaan mahtui myös polkuja ja asvalttia. Hauskin pätkä oli ehkä se, kun poljin Kehä II:n meluvallin päällä. Siellä oli kiva polku. Mäkiäkin oli tarpeeksi. Muutenkin oli poljettavaa, koska asensin nastat fillariini silloin reilu viikko sitten, kun vielä näytti siltä, että tänne eteläänkin tulisi talvi. No, ei tullut, ei. Mutta lenkin aikana tuli kaksi sadekuuroa. Onneksi oli vesitiivis takki päällä, ettei sille päivystyspuhelimelle tullut taskussa märät oltavat.

Vähemmän jouluinen sää.

Koska en ilmeisesti kastunut vielä pyöräillessä tarpeeksi (ja osittain, koska blogissakin uhosin), menin vielä välipalan syötyäni ja sulateltuani uimaan. Ihan yhtä tyhjä ei halli ollut kuin viimeksi, mutta mahduin polskuttelemaan ihan kivasti. Koetin tahdittaa uintiani taloudellisen liukuvaksi ja kauhoa vettä käsivedoilla mahdollisimman paljon. Lättäreillä puljatessani huomasin, että vasen ranteeni pettää käsivedon loppupuoliskolla. Koetin kovasti tehdä tehokkaan vedon loppuun saakka, mutta heti, jos keskityin johonkin muuhun, ranne taittui välittömästi ja loppuvedosta tuli humpuukia. Vaikeaa tämä uiminen.

Aika kivan värikästä vandalismia yhden mäen päällä

Olin suunnitellut meneväni huomenna ennen Lumiukkoa (jälkeen ei voi, koska vollotan kuitenkin silmäni punaisiksi :D) Esportiin, mutta se pirulainen onkin kiinni! Nyt on ikävä Fressiä ja avainkortilla aina auki olevaa salia! Mutta onneksi on toimisto melkein naapurissa ja siellä pieni ja kökkö punttis. Mutta on siellä salilla sentään spinning-pyörä. 20 kilon vapaata tankoa ei ole, vaan ainoastaan smith-häkkyrä, mutta on sentään sali, jonne pääsee!

Huomenna en viitsi pyöräillä ulkona, koska meinaan ottaa fillarin vanhempien luo mukaan. Vaikka minä ja katit matkaammekin vain Klaukkalaan asti, niin en jaksa kyllä lähteä sieltä ennen tapania takaisin pk-seudulle podaamaan. Ja koska lenkkeily tai hiihto eivät ole vaihtoehtoja, lähtee maasturi mukaan jouluttelemaan.

Loppuun vielä kuvia eiliseltä. Koska meidän suvussamme kajahtaa Karjalasta, kuuluvat riisipiirakat olennaisena osana joulupöytäämme. Ja eilen vietimme äitini kanssa piirakkatalkoita. Olen nyt aikuisena autellut äitiä innokkaasti joka vuosi, jotta tatsi pulikkaan säilyisi.

Pohjien ajelua, rypytetyt tuotokset menossa uuniin ja valmiit piirakat

Ja nyt tulee kuuma vinkki kaikille karjisten ystäville: Jos rypyttäminen ei kiinnosta, niin jopa kaupan esipaistetuista pakastepiirakoista voi pienellä tuunauksella saada paljon makoisampia. Ne pitää päästää uimaan! Kun me otamme piirakat uunista, dippaamme ne aina kattilaan, jossa on kuumennettua maitoa ja sulaa voita. Suhde on jotakuinkin 50-50 (ei oo niin justiinsa, kunhan on keltaista). Maito voi olla mitä vaan rasvattomasta täysmaitoon, mutta rasvan pitää olla voita tai oivariinia, koska margariinit maistuvat pahalta (tämä on ihan henkilökohtainen mielipide). Maitoa ei saa päästää kiehumaan, koska silloin siitä jää rumia valkoisia laikkuja piirakoiden päälle (proteiinit hajoaa tai jotain). Eli lämmitetään maitoa vaan sen verran, että voi sulaa, ja sitten hellan voikin sammuttaa. Tämä ei ole missään nimessä mitään fitness-ruokaa, mutta sitäkin herkumman makuista. Kannattaa kokeilla!

Hyvää joulua kaikille!

Molskis ja loiskis

Torstaina aamulla en jaksanut mennä aamulla uimaan, kun keskiviikkona meni niin myöhään glögeillä kaverin kanssa. Silti tästä viikosta tuli varsin uintipainotteinen, kun menin eilen töiden jälkeen uiskentelemaan ja tänään oli treenit.

Uinnin huono puoli on, että sen jälkeen ei ole hetkeen ihan
salonkikelpoinen, jos meikkipohja ei ole sattunut mukaan.

Tapiolassa oli eilen minun lisäkseni ehkä juuri se ristin sielu. Sain nopeiden radan ihan itselleni, mitä nyt vikalle sataselle ehti joku muu mukaan. Harmi, kun oloni oli tosi väsynyt, niin en saanut tilan massiivisesta määrästä kaikkea irti, vaan lilluttelin menemään tasaisen tappavaan tahtiini. Mutta menen niin maanantaina taas uimaan! Silloin saan varmaan koko altaan itselleni, koska voin mennä lomapäivän ansiosta uimaan keskellä päivää!

Pala talvea Tapiolassa eli luistelurata uimahallin vieressä.

Tänään ehdin nukkua paremmin, vaikka säntäsimmekin supersuunnistajan kanssa heti aamusta ostamaan viimeisiä joululahjoja, kuusta ja kuusenkoristeita. Tänä vuonna on mun suuri aikuisjouluni, koska a) askartelin joulukortteja b) ostin kuusen. Aamulla ei kuusta saatu, kun myyjä ei ollut paikalla. Emmekä viitsineet kuusta varastaakaan. Ostin kuusen sitten kotimatkalla treeneistä tullessani.

Kuusi ja joulun söpöin paketti

Treeneissä meitä oli vain neljä, minkä takia saimme kaikki lähes henkilökohtaista valmennusta. Yleensä valkun ohjeet ovat tyyliä "teillä on melkein kaikilla x", kun nyt hän pystyi haukkumaan kaikki henkilökohtaisesti ja vuorotellen. Ja se on tehokasta, se! Meikäläinen oppi tänään vähän paremmin tahdistusta ja liukumista käsivetojen välillä. Olen ennen pyöritellyt käsiä kuin pahempikin tuulimylly. Uusi tyyli tuntui aluksi ihan hassulta. Hapen otto joka kolmannella vedolla ei tuntunut enää riittävältä. Joudun ainakin jonkin aikaa hengittelemään joka toisella, koska käsivetoihin menee liu'un kanssa sen verran enemmän aikaa, että happi ei riitä ennen kuin opin uimaan uudella tyylillä vähän taloudellisemmin. Pitänee kokeilla uutta rytmiä myös pullarin kanssa, niin voin keskittyä käsiin paremmin, kun jalat eivät häiritse. Päähän ei mahdu neljää raajaa samaan aikaan. :)

Hidas netti vai liikaa jäseniä?

MyClub heitti erroria klo 14, kun HelTrin uintivuorojen ilmottautuminen aukesi.

Juttelin viime lauantaina uintitreenien alussa valkun kanssa, että kannattaako mun keväällä lähteä aloittelijaryhmään vai kakkostason ryhmään. Valkku suositteli kakkostasoa, joten sitä sitten kyttäsin.

Mun ykkösvaihtoehtoni oli Pirkkolan maannatain aamu 7 vuoro. Aikainen triathlonisti altaaseen polskahtaa ja sitä rataa. No, meitä aamuvirkkuja on ilmeisesti monia, koska mun kiroillessani ja hakatessani Chromen reloadia oli ryhmä paukahtanut täyteen. Mulle jäi siis ainoaksi vaihtoehdoksi enää Mäkelänrinteen vuoro sunnuntaisin klo 13.

Tuo sunnuntai dossaa vähän korttelirasteja (tai toisinpäin), mutta sainpahan edes jonkin vuoron. Tai sitten mun pitää olla rasteilla tikkana niiden auetessa klo 10, niin puhtaalla suorituksella ehdin ehkä hengähtääkin ennen uintitreenejä. Ja uinti kulkee varmasti... No, mähän meinaan pyöräillä rastit läpi, niin ei se varmaan ole niin paha. Tai sitten en ota sitä pisintä reittiä, koska suunnistusmielessä treeniksi riittää lyhyempikin rata. Peruskuntoa kasvatellaan sitten muina päivinä.

Lopputarkastus sun muuta

Joulu tulla jollottaa. Yksi hauskimmista joulun merkeistä on Tapiolan uimahallin joulu-uinti. Vaikka mä en kuulekaan ikinä hallissa soivia joululauluja, koska mulla on uimalakki päässä ja pää vedessä, on tuikkuvalaistu halli musta tosi tunnelmallinen ja idea kaiken kaikkiaan ihku hyvän mielen juttu. Pitää harkita vakavissaan, että ensi vuonna vesijuoksisi joulu-uintiaamuna. Tänä vuonna se olisi ollut jopa hyödyllistä polvenkuntoutusta, mutta ei vaan voinut mitään: teki mieli uida. Puljasin ensin kilsan, sitten uin lättäreillä ja pullarilla 600m ja loppuun uin vielä vaparia 400m. Keskityin vuorotellen hengitykseen ja käsivetojen tehokkuuteen. Hengitellessä huomasin sellaista, että jos hengittelen pelkästään heikommalta eli oikealta puolelta, vajoan vähän. Kun hengitän joka kolmannella, ei oikea puoli pilaa hyvää plaania. Mutta pelkältä oikealta happea ottaessa ei uima-asento pysy ihan kasassa. Pitää siis treenata sitä puolta lisää.

Kämäinen kännykkäkuva uimahallin jouluvalaistuksesta

Tänään aamulla kävin vähän kolistelemassa painoja ja töiden jälkeen oli polvilekurin lopputarkastus. Käytiin lääkärin kanssa leikkauskuvia läpi, ja se sanoi, että älä pelaa enää. En pelaa. Juoksuakaan ei suositeltu, mutta jos on ihan pakko, niin pururadalla ja pehmeillä tossuilla. Eli siis suomeksi multisporttia. ;) No, kyllä mä ihan vähän meinaan vielä triathloonatakin. Ja ainakin ne kisat, joissa olen ollut tähän asti, on juostu pururadoilla ainakin suurimmaksi osaksi. Mutta kyllä mä rajotan. Lääkäri käski treenata lihaksia ja käyttää aina portaita. No, me asutaan 8. kerroksessa, joten ilmaista reisitreeniä on kyllä tarjolla. Lisäksi selvisi, että ne mun irtokappaleet polvessa eivät olleetkaan alienien implantteja vaan ne ovat luultavasti itsekseen kasvaneita kalkkikertymiä, jotka ovat vaan jossain välissä irronneet. Miksi muhun kasvaa tuollaisia ihme klimppejä? Kasvaisi rustoa!

Lääkäri kertoi myös vanhasta (70 v.) kaveristaan, jonka ohje oli niin hyvä, että jaan sen teillekin: Pitää olla paljon harrastuksia, niin niistä on sitten varaa luopua hiljalleen, kun niin pitää tehdä.

Renkaanvaihtoa ja suunnistusta

Renkaiden kanssa kävi vähän hassusti: hybridiin tuli tilattua väärän kokoiset nastarenkaat. No, pistin ne palautukseen ja kävin ostamassa kotimatkalla uintitreeneistä Kannelmäen Prismasta toiset. Ne sopivat. Ja menivätkin aika vauhdilla paikalleen, kun olin jo treenannut pariin otteeseen: ensin perjantaina vaihdoin maastopyörän renkaat ja lauantaina ennen uintitreenejä irroitin hybridin eturenkaan ennen kuin totesin sen väärän koon. Mutta onpahan taas tatsi siihenkin puuhaan kohdallaan, jos vaikka tulee rengasrikko.

Arktista renkaanvaihtoa

Eilen kävin tosiaan HelTrin treeneissä, missä lopussa uimme 400 metrin testiuinnin. Mun aikani oli 8:20, mikä on muistaakseni vähän huonompi kuin keväällä HelTri cupissa. Mutta lähdin toki perinteisesti liian kovaa liikkeelle ja hyydyin. Kyselin opelta, että kannattaako mun keväällä mennä samaan aloittelijaryhmään vai keskitason ryhmään, kun en itse oikein osaa päättää. Hän suositteli keskitasoa, koska se kuulemma kehittää mua enemmän, kun saan enemmän haastetta. Eli pitää väijyä sitten ensi kevään ilmottautumisesta keskitason vuoroja. Toivottavasti en päädy minnekkään ihan Nevadaan kuten Sipooseen, vaan ehdin ilmottautua johonkin keskeisemmän lokaation ryhmään..

Vaihdoin maasturini renkaat tikkana perjantaina, koska korkkasin ne tänään. Nyt nimittäin alkoivat korttelirastit ja vielä tuossa meidän hoodeilla eli Haukilahdessa. Supersuunnistaja meni sinne juoksemaan, ja meikäläinen suunnisti pyörällä. En uskonutkaan voittavani tuota konkaria, vaikka mulla olikin nopea menopeli alla: ensinnäkin juosten pääsee suorempia reittejä, mutta muutenkin hän osaa paremmin lukea karttaa. Ja mä en ole mitenkään kamalan hyvä lukemaan karttaa vauhdissa. Siksi poljinkin aika hiljaa. Jopa niin hiljaa, että hävisin kaikille juoksijoille, haha! Tosin 12 km eli pisintä reittiä ei valkkaa kukaan (muu) keltanokkasuunnistaja (kuin mä), joten en mä huonoille hävinnyt... Mitä nyt jälkikäteen reittivalintojani analysoin, niin niissä oli varsinaisesti mätää vain yhdellä rastivälillä. Muuten homma kaatui siihen, että poljin hitaasti lukiessani karttaa. Reittiin käytin aikaa 1:52 ja koko lenksukkaan siirtymineen 2.29. Kilsoja kertyi 24 ja rapiat. Ja suihkussa piti seistä aika kauan, kun oli persläskit hiukkasen jäässä - kiitos pirtsakkaan ja tuulisen talvisään. Toivottavasti Joulupukki tuo toivomani pyöräily- ja hiihtolasit, koska tänäänkin sattui ihan sikana silmiin Haukilahden rannassa, kun tuuli puhalsi lunta päin niin kovaa, että teki mieli polkea silmät kiinni.

Ensi viikolla korttelirastit ovat jossain Heurekan lähellä, enkä ehkä jaksa lähteä sinne. Välipäivinä ne ovat Kaisaniemessä, mikä kuulostaa niin hauskalta suunnistusmaastolta, että sinne houkuttaa mennäkin. Ja välimatkakin on ihan poljettavissa. Ja on mun suunnistuksessa ainakin parannettavaa, joten treenata pitäisi.