Koskas hommat nyt putkeen menisivät?

Ihan nopea päivitys vaan.

On jotenkin niin perus, että mä valkkaan hiihtopäiväkseni juuri sen päivän, jolloin aamukuudelta on jo +1 astetta. Nollakelillä pito on tunnetusti mitä mainioin. Not.

Kyllä mä siitä huolimatta menin aamusella ladun varteen ja koklasin vähän hiihtelyä. Juu, ei ollut pitoa ei. Käännyin sitten noin 20 metrin jälkeen takaisin kotia kohti ja vein sukset sisälle. Kostoksi vaihdoin jalkaani lenkkarit ja juoksin töihin.

Eli summa summarum: kuukauden liikuntamuoto töihin olikin juoksu. Ja se on sitten se talvijuoksu, jos päädyn päättämään, että talvijuoksu ja kesäjuoksu ovat eri lajeja.

Katsotaan, josko helmikuussa pääsisi jo suksimaan duuniin. Nyt meen vaihtamaan romppeet ja lähden kirmaamaan kotia kohti!

Muut liikkuu. Ja minäkin vähän.

Näin eilen vahingossa telkkarista Hurjan painonpudotuksen lopun. Sen entinen jenkkifutaaja oli laihdutuksestaan niin onnellinen, että minäkin tulin hyvälle tuulelle. Mulle tuli sitten tarve katsella lisää laihdutusonnistumisia, ja surffailinkin sitten Livin sivuille katsomaan niin onen hehkuttamaan Jutta ja puolen vuoden superdiettejä.

Katsoin kaksi jaksoa, nelosen ja kolmosen. Kolmannen jakson Raimo oli tosi symppis ja ihanan innostunut - ja onnistuikin hyvin. Hänen jaksoaan oli ilo katsella. Nelosjakson Piia taas oli vähän liian uliseva ja selittelevä minun makuuni. Olisi pitänyt katsoa Piia ennen Raimoa, niin olisi jäänyt hyvä mieli päälle. Mutta kyllä Piiastakin muutoksen huomasi. Kunhan akka vaan itse osaisi arvostaa itseään.

Katsoin viime kaudella muistaakseni yhden jakson, mutta silloin ohjelma oli liian pitkäveteinen mun makuun. Nyt konsepti on parempi ja sitä jaksaa seuratakin. Jutta vaikuttaa kamalan mukavalta ja tsemppaa projektejaan tosi kivasti. Mä olen sen verran inhottava ihminen, että oletan tuollaisten muovisten barbien olevan aika muovisia luonteeltaakin, mutta Jutta vaikuttaa oikeasti tosi kivalta. Eli varsinkin Raimon jakso oli oikein oivaa hyvän mielen telkkariviihdettä. Pitänee katsoa lisääkin tuota.

Olin tänään aamulla (siis MAANANTAIaamuna) taas aamulenkillä. Tein siis saman ihmeteon viime viikollakin. Saisikohan tästä kehitettyä oikein tavan? Maanantain aamusali on aivan mahdoton ajatus ja täysin poissuljettua, mutta lenkkeily on jotenkin tarpeeksi vaivatonta - se kun starttaa kotiovelta. Maanantai on mulle jotenkin todella epäurhea päivä. Säbätreeneissä yleensä väsyttää ja on vaikea keskittyä. Ja se, että pakkaisin treenikassin ja menisin sinne salille, tuntuu jotenkin todella vaikealta juuri maanantaisin (tai se kassin pakkaaminen sunnuntai-iltaisin). Mutta lenkkarit saan näemmä kiskottua jalkaan vaikka olisikin synkkää, pimeää ja muutenkin maanantaista menoa.

Ei ollut kuvia tähän postaukseen. Siksi tässä hauska video. Ja onhan tossa aamulenkkeilystä puhe. :)

Tänään tosin pakkasin sen kassinkin. Meinaan huomenna hiihtää töihin ja siksi vein suihkuttelukamat toimistolle jo tänään. Olen visioinut jo jonkin aikaa sellaista liikuntahaastetta, että tulen tänä vuonna joka kuussa eri urheilulajilla töihin. Tammikuu on jo lähes loppu, joten huomenna sitten hiihdän töihin. Latua pitkin pitäisi päästä vajaan kilsan päähän ohviisista - ja kotipuolessa on suunnilleen saman verran käveltävää ladulle. Ilmeisesti latu on kuitenkin vain pertsalatu, joten en voi ensi kuussa suorittaa samaa luisteluhiihtäen. No, tutkin asiaa huomenna aamusella.

Koska luisteluhiihto ei luultavasti ole tosiaan vaihtoehto, saatan joutua olemaan todella luova lajivalikoiman kanssa. Koetan keksiä sellaisia lajeja, joihin minun ei tarvitse ostaa uusia välineitä - vuokrata voin, jos hätä tulee. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi hiihtää, juosta, kävellä, sauvakävellä, maastojuosta, maastopyöräillä, maantiepyöräillä ja rullaluistella töihin. Neljä lajia siis vielä puuttuu. Pohdin juuri, että onko hybridillä polkeminen oma fillarointilajinsa, jaksanko käydä vuokraamassa lumikengät tätä varten,  saisinko jostain potkulautaa tai rullasuksia lainaan tai vuokralle ja mitä muita tapoja keksin taittaa tämän hurjan 6 km suuntaansa. Jos en mitään muuta keksi, niin suoritan sitten vaikka pyöräilyä ja juoksua sekä talvella että kesällä. Minun oma haasteenihan tämä on, niin saan ihan itse keksiä säännöt. Ei varmaan tarvitse mainita, että (toteutuskelpoiset) lajiehdotukset ovat tervetulleita. Uinti esimerkiksi ei ole vaihtoehto, koska Laajalahti on a) suojelualue b) saastunut. :) Mutta suunnistaa esim. voin, jos joku jaksaa käydä laittamassa mulle rastit maastoon ja piirtää kartan. :D

Tulin juuri äsken kotiin Pirkkolasta, missä olin kuuntelemassa Helsinki Triathlonin n00b-luentoa. Oli ihan kivaa, ja jotain uuttakin ehkä opin. Mutta ei se kertauskaan ole pahitteeksi. Ja mikä hauskinta, tapasin pitkästä aikaa kaksi vanhaa tuttua. Enemmän tuolla puhuttiin puolimatkoista ja Ironmanista (kohta oon tollanen videon äijä, ottakaa vaan), mutta oli treenivinkeistä mullekin hyötyä. Vähän mietityttää, että onko mulla "haluan harrastaa tai ainakin kokeilla kaikkea" -ihmisenä mitään mahista treenata niin systemaattisesti kuin luennon esimerkeissä, mutta jotain vinkkiä ainakin sain. Mutta ehkä teen niistä ihan oman postauksensa. Alkaa tämä olla jo aika pitkä. Pitäisiköhän kirjoitella vähän useammin?

Mitähän sitä tekis?

Mulla on kauhia dilemma: mä en osaa päättää, minne jatkossa kirjaan jumppailuni. Kas nyt, kun mulla on kaksi ihanaa rannetietokonegadgetia, joita käytän eri tilanteissa (kaksi joo, koska Poolmatea en enää tarvitse ja palautan sen omistajalleen - se oli vain lainassa), niin jumppadata ei päädy enää yhteen paikkaan. Ennen olen kirjannut kaiken siis Polarin webbipalveluun, minne treenin raakadata päätyy suoraan gadgetista lataamalla.

Voisinhan minä kirjata Garmininkin jumpat Polarin palveluun, mutta se ei ole niin käytettävä, että jaksaisin. Ja kun en enää saa jatkossa edes niitä Polarin pokaaleita (koska kaikki kuluttavin kestävyysurheilu tallennetaan Garminiin), niin ei ole mitään syytä kerryttää datoja Polarin palveluunkaan.

Esimerkki polarin raakadatasta. Tätä on ärsyttävä päivittää.
Eikä tallennusnappi ikinä mahdu läppärin ruudulle samaan aikaan  muun
datan kanssa - eli joudun scrollaamaankin!

Yksi vaihtoehto olisi kirjata data exceliin omalle koneelle. Mutta toisaalta kone voi aina sanoa poks. Pitäisi ainakin ottaa varmuuskopioita. Google Driven taulukkolaskenta-sheet ei ainakaan ole yhtä ilmaisuvoimainen kuin excel tai Open Officen spreadsheet, joten se ei ole ainakaan vaihtoehto, vaikka harkkapäiväkirja netissä olisikin saatavuuden kannalta kiva vaihtoehto.

Voisin toisaalta tehdä niin kuin monet bloggarit ja käyttää tätä blogia harkkapäiväkirjanani. Mutta epäilen suuresti, mahtaako meikäläisen perusmättö olla mitenkään kamalan kiinnostavaa. Ja muutenkin epämääräinen länkytys on enemmänkin mun juttu kuin mikään käytettyjen painojen listaaminen.

Polarin viikkonäkymä. Noista punaisista aukeaa noita edellisen kuvan näkymiä. Huomatkaa,
kuinka olen melkein jaksanut antaa noille treeneille nimet ja lajit. Eihän tää esimerkkiviikko ole
kuin viime vuodelta...

Tällä hetkellä harkitsen vakavissani rekisteröityväni Heiaheiaan. Nyt, kun olen bloggaillutkin jo 1,5 vuotta, niin ei sitä enää kehtaa väittää, että mun jumppailut ovat mun oma asiani ja ettenkö minä haluaisi leuhuttaa saavutuksillani siinä missä muutkin. Naamakirjaan en kyllä ala jumppiani jakamaan, koska se on musta aika ärsyttävää muiden feedeissä. Koska ei se muidenkaan perusmättö kiinnosta. Mua kiinnostaa vain, jos joku on tehnyt jonkun uuden enkan, oppinut uuden tempun tai käynyt jossain kisoissa. Mutta se Heiaheian sisäinen  kaveereus ja muiden stalkkailu voisi olla ihan jees. Ja musta Nelliinan harrastamat viikkokatsaukset Heiaheiasta ovat kivoja. Tavallaan tekisi mieli matkia.

Mutta toisaalta olisi ihanaa, jos sekä polarin xml-datan että Garminin oksentaman datan (käsittääkseni sekin suoltaa xml:ää?) voisi ladata samaan palveluun x. Silloin alkaisin ehdottomasti käyttää sitä. Olisikohan sellaista? Syökö esim. se niin monen ihkuttama Heiaheia rannetietokoneiden dataa? Tietääkö joku? Jos olisin suvereeni käyttöliittymäkoodari (mitä en ole, käyttöliittymäsuunnittelutaitoni ovat viisivuotiaan lapsen tasolla), tekisin harkkapäiväkirjasoftan itse. Rajapinnat ja tietokannat olisi ihan helpot (ja ehkä jopa hauskatkin) tehdä. Se käylikoodaus on vaan "ei mun kuppini teetä".

Jos kirjottaisin nyt harkkapäiväkirjaani, kertoisin olleeni tänään 45 minsaa salilla ja 30 min spinussa. Sen sijaan keskityn mouhuamaan vain salitreenin alusta, kun harjoittelin taas kippileukoja. Crossfittaava työkaverini M neuvoi viime kerran rimpuilun jälkeen, että voisin treenata vain sitä yläasennon työntöä pois tangolta. Siispä jaoinkin treenin kahteen osioon: ensin heiluin kädet suorana ja treenasin sitä voimanottoa jaloista. Ja sen jälkeen tein tavallisen leuan myötäotteella ylös ja työnsin itseäni ylhäällä poispäin tangosta. Ja ihme tapahtui: sain siitä ikään kuin vauhtia siihen eteenpäin heilahtamiseen ja liikkeen alhaalla tapahtuva osa tapahtui kuin itsestään. Vauhti kyllä loppui taas, kun pungersin itseni ylös. Mutta homma oli HUOMATTAVASTI kippileukaisampaa kuin viime viikolla! Tein näitä osa-aluetreenejä pariin otteeseen ja vetelin sitten vielä pari sarjaa tavallisia leukoja myötäotteella. Kyl tää tästä!

Mutta siis palataanpa päivän kysymykseen: Mikä on ihan paras harkkapäiväkirjasofta? Mitä arvon lukijat käyttävät ja miksi? Mitä siinä on hyvää ja mikä on arsesta? Mitä softaa TE suosittelisitte mulle?

Mitä mulle kuuluu?

Viikkohan tässä on taas blogihiljaisuudessa vierähtänyt. Tämä johtuu ihan vain siitä, että en ole tehnyt mitään ihmeellistä urheiluun liittyvää. Viikonloppunakin olin reissussa juhlistamassa synttäreitäni, niin en ehtinyt edes jumpata. Saivat muut juosta minun puolestani, kun istuskelin tyytyväisenä koiravaljakon kyydissä.

Viime viikolla en ehtinyt ladullekaan, vaikka hinkua kyllä oli. Pimeän aikaan on jotenkin vain helpompaa mennä sisäliikkumaan. Poikkeuksena tähän on aamulenkki - jota en kylläkään osaa hiihtää vaan ainoastaan juosta. Miten niin tapoihinsa kangistunut? 35 vuodessa on aikaa kangistua.

Näköjään mulla on nyt aikaa käydä kaksi kertaa viikossa punttaamassa (yleensä ke ja pe aamut), kerran viikossa uimassa (ti tai to aamu) ja kerran viikossa säbätreeneissä (maanantaisin). Muuten koetan sitten täyttää päiväni juoksulla, hiihdolla tai spinningillä siten, että treenipäiviä tulee 5-6. Viime viikolla en siinä kyllä onnistunut, koska välipäiviksi muodostuivat muista kiireistä johtuen tiistai, lauantai ja sunnuntai! Tai no, sunnuntaina syynä oli ihan vaan laiskuus. :) Mutta maanantaina sitten vastaavasti kulki aamulenkki ihan timanttisesti.

Tästä viikosta on kyllä tulossa todella säbäisä, koska olin eilen firman pelailuvuorolla, menen tänään seuran naisten pelailuvuorolle ja lauantaina on vielä turnaus. Maalilla seisoskelu toki rajoittaa pahasti muuta urheilua, mikä on vähän mälsää. Onneksi olen ehtinyt tehdä joka päivä muutakin kuin säbää, joten tästä viikosta voi koostua vielä varsin urhea. Maanantaina tosiaan lenkkeilin, keskiviikkona bodasin ja äsken olin hiihtämässä.

Mutta onhan tässä tapahtunut jotain tosi spektaakkelimaista! Meitsi sai synttärilahjaksi kauan himoitsemani Garminin Forerunner 910XT:n! Voi lääh! Kävin maanantaina sen kanssa lenkillä (ja naksuttelin asetuksia pihalla viitisen minuuttia kunnes nakit olivat jäässä) ja tiistaina uimassa. Onhan se mittari melkoinen möhkäle, joten luulen, etten käytä sitä ainakaan salilla tai spinningissä. Matkantaittoliikunnassa se taas on mitä mainioin, vaikka ei uinnissa sykettä mittaakaan - mutta eipä sitä kai tarvitsekaan, koska ikinä minulla ei ole uinnissa sykkeet liian korkealle nousseet. Kiitos vielä lahjan antajalle ( luet kuitenkin)! Tää on ihana!

Toinen synttärilahjani oli rahat uusiin tukipohjallisiin. Vähän tylsää joo saada aikuisena rahaa, mutta se oli vain kätevämpää näin kuin pakottaa vanhat vanhemmat laukkaamaan Helsinkiin ostamaan lahjakorttia. Pitääkin varata aika pohjallisten tekoon pikimmiten. Mun jalkani siis ylipronatoivat eli ovat niinsanotut lättäjalat. Ja siksi käytän lenkkareissa tukipohjallisia, etteivät nilkka ja polvi mene väärään asentoon ja ala kipeillä. En ole saanut aikaiseksi käydä hankkimassa uusia pohjallisia, vaikka vanhat ovat varmaan neljä vuotta vanhat. Olisi kyllä jo aika. Toivottavasti nyt saan aikaiseksi, jotta voin sitten kiittää vanhempiani uudet pohjalliset kengissä.

Rimpuilua

Olin tänään aamulla punttaamassa ja tein vihdoin ekan kerran omatekoisen ohjelmani nopeusvoimasetin. En ole ihan kamalasti bodailua ehtinyt harrastaa, kun olen taas lipsahtanut säbäävä nylkky -linjalle.

Meni aika huvittavaksi varsinkin tuo ohjelman alku. Onneksi aerobisilla laitteilla oli yleisöä vain 3 henkilöä, kun meikä koetti rimpuilla siinä fillarien sun muiden vehkeiden edessä kippileukoja. Muuten olisin ehkä haihtunut ilmaan silkasta häpeästä. Kippileuka on siis tämmöinen crossfit-liike:

Mä treenasin kaverin (ja toisen videon) ohjeen mukaan ensin pelkkää tota heilumista alhaalla ja sitten koetin tehdä kokonaisia leukoja. Ylös pääsinkin ekalla kerralla ihan kivasti, mutta en osannut ollenkaan työntää itteäni poispäin tangosta tuolla ylhäällä. Ja sitten loppui vauhti. Ja heti perään loppuivat voimat. Lisäksi mun kämmeniin sattui ihan erkkinä. Pitää ehkä taipua hankkimaan ne salihanskat ihan vaan leuanvetoa varten.

Jatkan nyt kippileukojen treenailua vielä jonkin aikaa ihan itsekseni. Mä en halua mennä crossfit-kurssille, koska tiedän jääväni ihan koukkuun, eikä mulla ole aikaa uudelle harrastukselle - paitsi jos voitan viikonloppuna lotossa.

Kisakalenteri päivittyy

Nurmijärven triathlonin aikataulu ja paikka varmistuivat: kisa on lauantaina 8.6. ja paikkana on  Rajamäki ja Sääksin ranta. Samana päivänä kisataan sekä sprintti että varttitriathlon.

Lisäksi Vantaa triathlon kisataan  2.6. eli edellisen viikon sunnuntaina. Vantaahan on sprinttikisa. Siellä on myös sellaisia tosi lyhyitä "kokeile triathlonia" -matkoja, mutta mä haluan polkea vähintään sen 20 km.

• 11.5. Spring Adventure 
• 26.5. Giro d'Espoo
• 2.6. Vantaa triathlon
• 8.6. Vartti triathlon, Nurmijärvi (perusmatka)
• 5.-6.7. Rokua Geopark Challenge
• 10.8. Kuopio triathlon (perusmatka)
• 24.8. Pajulahti triathlon (perusmatka)

Nyt pitää sitten kuulostella itseään, että ehtiikö sitä palautua Girolta Vantaalle ja siitä vielä Nurmijärvelle. Jos ei, niin sitten Vantaa jää pois ja pitää keksiä pikamatkoja muualta.

Viikonloppu ilman statseja

Vein Polarini ja Poolmateni perjantaina paristonvaihtoon. Olen siis ollut koko viikonlopun ja olen vielä alkuviikonkin ilman syketietoja. Ja on orpo olo.

Lauantaina olisi ollut kiva olla sykemittari, koska kävin vesijuoksemassa. Olimme supersuunnistajan kanssa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa, missä minä opetin hänelle vammaisurheilijoiden ykköskuntoutuslajia eli vesijuoksua. Sen lisäksi leikimme uimakoulua, kun minä koetin opettaa hänelle vähän vaparitekniikkaa.

Vesijuoksusta olisi ollut kivaa saada sykestatsit ihan vain siksi, että olisi ollut kiva verrata puolen tunnin vesijuoksua puolen tunnin uintiin. Teimme ensin 10 minuutin alkuverkan, minkä jälkeen teimme 10 x 30 s vetoja. Lopuksi vielä verkkasimme viitisen minuuttia, jotta saimme puoli tuntia juoksua täyteen.

Sen jälkeen siirryimme ensin kellumaan (sekin oli treeniä) ja sitten ihan uintiradalle treenaamaan vaparia. Minä koetan tehdä supersuunnistajasta triathlonistia, koska hän joskus heikkona hetkenään meni mainitsemaan, että triathlonia olisi kiva kokeilla. Ja kuten useimmilla, on uinti hänelläkin se kolmikon heikoin lenkki. Mutta varsin hyvin se jo meni: pakka oli suunnilleen kasassa, ja vain hengitystekniikkaa pitää viilata niin, että hän jaksaa uida pidemmänkin matkan. Minulle tekniikkatreeni oli enemmänkin päädyssä istuskelua, mutta tein minä itsekin muutaman harkan, vaikka koetinkin lähinnä bongailla toisen virheitä ja olla hyödyllinen.

Ei ole kuvaa viikonlopulta, niin palataan
viime vuoden Finlandian fiiliksiin

Tänään minulla oli kamala henkinen taisto saada ahterini liikkeelle. Polarin statsit motivoivat minua yleensä tosi paljon, ja urheilu ilman statseja on melkein kuin ei urheilisi. Mutta sain kun sainkin itseni alkuillasta liikkeelle, ja vielä ladulle! Olen ollut kauhean epämotivoitunut hiihtelyyn tänä talvena, vaikka lumi tulikin jo marraskuussa. Minun on yksinkertaisesti vain tehnyt enemmän mieli juosta ja puntata. Mutta nyt vihdoin sain pertsasukseni voideltua ja pääsin ladulle.

Taidan olla huomattavasi paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, koska hiihtely ei tuntunut yhtään pahalta. Tekniikka oli toki ihan yhtä epätehokasta kuin ennenkin, mutta nyt en meinannut kuolla ylämäissä enkä huohottanut kuin höyryveturi. Ehkä niistä viime kesän 2020 fillariointikilometristä on jotain iloa... Koska hiihto oli niin helppoa ja kivaa, hiihdin urheilupuistossa yhden kierroksen sijaan kaksi. Matkaa tuli 9,56 km. Eli ihan kiva kaudenavauslenkki. Viime vuonna tuo olisi ollut minulla todella pitkä lenkki. Vielä joku viikonloppu hiihtelen parikytä kilsaa. Ja luistelusuksetkin pitää viedä ulkoilemaan.

Nyt enää ihmettelen, miksi en lähtenyt aiemmin ladulle, kun hiihto on oikeasti tosi kivaa...