Lauantaina olisi ollut kiva olla sykemittari, koska kävin vesijuoksemassa. Olimme supersuunnistajan kanssa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa, missä minä opetin hänelle vammaisurheilijoiden ykköskuntoutuslajia eli vesijuoksua. Sen lisäksi leikimme uimakoulua, kun minä koetin opettaa hänelle vähän vaparitekniikkaa.
Vesijuoksusta olisi ollut kivaa saada sykestatsit ihan vain siksi, että olisi ollut kiva verrata puolen tunnin vesijuoksua puolen tunnin uintiin. Teimme ensin 10 minuutin alkuverkan, minkä jälkeen teimme 10 x 30 s vetoja. Lopuksi vielä verkkasimme viitisen minuuttia, jotta saimme puoli tuntia juoksua täyteen.
Sen jälkeen siirryimme ensin kellumaan (sekin oli treeniä) ja sitten ihan uintiradalle treenaamaan vaparia. Minä koetan tehdä supersuunnistajasta triathlonistia, koska hän joskus heikkona hetkenään meni mainitsemaan, että triathlonia olisi kiva kokeilla. Ja kuten useimmilla, on uinti hänelläkin se kolmikon heikoin lenkki. Mutta varsin hyvin se jo meni: pakka oli suunnilleen kasassa, ja vain hengitystekniikkaa pitää viilata niin, että hän jaksaa uida pidemmänkin matkan. Minulle tekniikkatreeni oli enemmänkin päädyssä istuskelua, mutta tein minä itsekin muutaman harkan, vaikka koetinkin lähinnä bongailla toisen virheitä ja olla hyödyllinen.
 |
| Ei ole kuvaa viikonlopulta, niin palataan viime vuoden Finlandian fiiliksiin |
Tänään minulla oli kamala henkinen taisto saada ahterini liikkeelle. Polarin statsit motivoivat minua yleensä tosi paljon, ja urheilu ilman statseja on melkein kuin ei urheilisi. Mutta sain kun sainkin itseni alkuillasta liikkeelle, ja vielä ladulle! Olen ollut kauhean epämotivoitunut hiihtelyyn tänä talvena, vaikka lumi tulikin jo marraskuussa. Minun on yksinkertaisesti vain tehnyt enemmän mieli juosta ja puntata. Mutta nyt vihdoin sain pertsasukseni voideltua ja pääsin ladulle.
Taidan olla huomattavasi paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, koska hiihtely ei tuntunut yhtään pahalta. Tekniikka oli toki ihan yhtä epätehokasta kuin ennenkin, mutta nyt en meinannut kuolla ylämäissä enkä huohottanut kuin höyryveturi. Ehkä niistä viime kesän 2020 fillariointikilometristä on jotain iloa... Koska hiihto oli niin helppoa ja kivaa, hiihdin urheilupuistossa yhden kierroksen sijaan kaksi. Matkaa tuli 9,56 km. Eli ihan kiva kaudenavauslenkki. Viime vuonna tuo olisi ollut minulla todella pitkä lenkki. Vielä joku viikonloppu hiihtelen parikytä kilsaa. Ja luistelusuksetkin pitää viedä ulkoilemaan.
Nyt enää ihmettelen, miksi en lähtenyt aiemmin ladulle, kun hiihto on oikeasti tosi kivaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti