tiistai 20. syyskuuta 2016

HUR orka HUR?

Lauantaina juostiin ihkaeka Helsinki Ultra Run ja mukana 2 km lenkuraa kiertämässä oli myös Supersuunnistaja. Malmin syksyisestä väriloistosta sai nauttia joko 6 tai 12 tuntia. Ääsääs aloitti tällä kertaa maltillisesti ja osallistui "vain" 6 tunnin sarjaan.

Ja sitten taas perinteiseen haastatteluosioon.

Lähtötuuletus

No, oliko kivaa?

No, oli.

Oliko tylsää?

Ei nyt varsinaisesti. Luulin, että olisi ollut, mutta kyllä se kuusi tuntia meni. Mielenkiintoisempaa tämä oli kuin pyöräily triathlonin täysmatkalla.

Tyylinäyte reilun tunnin juoksentelun jälkeen

Mikä oli lempparikohtasi lenkillä?

Ehkä mukava silta, joka tuli alamäen jälkeen. Siinä pääsi juoksemaan rennosti.

Muistatko, mitä ajattelit suunnilleen kolmen tunnin kohdalla?

Varmaan, että nyt on puolimatka ohitettu. Ennen puolimatkaa ei saa tuntua missään, eikä sitä ennen saa missään nimessä kiristää. Ajattelin varmaan, että ihan hyvin menee, eikä tunnu missään.

Se ihana silta


Koskas alkoi tuntua?

Viimeinen kymppi tuntui pahimmalta. Ja sen huomaa kyllä vauhdissakin.

Mihin sattui eniten?

Ei oikein sattunut mihinkään. Jälkikäteen kantapäiden sivut ja lonkat ovat kolottaneet.

Syksyistä väriloistoa koivukujalla

Oliko Hokan Clifton2 hyvä tossuvalinta kisaan?

Joo. Ei tullut rakkoja eikä muitakaan vaivoja. Kengät toimivat hyvin.

Onko sinulla kokeneen kehäketun varustevinkkiä uudelle ultraajalle?

Kuuden tunnin ultralle voi ihan hyvin laittaa samat varusteet kuin maratonille. Sitä vähän ihmettelin, kun paikalla oli kolme luomujuoksijaa sandaaleissa. Sitä en suosittele. :)

Muut katsovat ihailevasti, kun punakone paahtaa ohitse

Olit pitkään neljäntenä, mutta tipuit lopussa kuudenneksi. Oletko tyytyväinen suoritukseesi?

No joo. Olen mä kai tyytyväinen. Tärkein ultra-asia eli koko ajan juokseminen minimaalisilla tauoilla toteutui. Vauhti vähän hidastui lopussa, mutta sellaista se elämä on. Ultra on kuitenkin taistelua itseä vastaan, eikä siinä voi lähteä hakemaan sijoituksia. Pitää vain optimoida oma tuloksensa ja perinteisesti katsoa, mihin se riittää.

Ohitus alamäessä

Kumpi on parempaa Gutzyn appelsiini- vai sitruunaurheilujuoma? (niitä oli siis tarjolla järkkärin puolesta ja haastattelija kaatoi niitä jokusen lasillisen)

Appelsiini maistui enemmän. Sitruuna ei maistunut oikein miltään. Pidemmässä kisassa mauttomuus voisi olla hyvä asia.

Nyt en ota enää askeltakaan!

Onko seuraava tavoite jo kiikarissa?

Ei nyt varsinaisesti. Onhan meillä näitä kisoja pitkin syksyä, mutta ei mulla niihin mitään tavoitetta ole. Tämä kisa oli syksyn päätavoite.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti