Mun Jortsuni

Kesäloman alku on ollut sen verran vauhdikas, että en ole ehtinyt lainkaan istahtaa koneelle ja kertoa Joroisista. En ole jahdannut Pokémoneja, vaikka joskus 2000-luvun alussa innokkaasti tv-sarjaa katselinkin. Olen nimittäin legendaarisen laiska lataamaan uusia appseja kännykkääni saati sitten opettelemaan niiden käyttöä. Olen vain tehnyt kaikkea muuta kuten purjehtinut ja siivonnut keittiötä.

Muutama miltsi T1:llä perjantai-iltana.

Mutta nyt on aikaa palata muisteloissa viikon takaiseen eli Joroisten puolimatkaan. Tavoitteena minulla oli 6 tuntia, jonka ajattelin saavuttaa uimalla 38 minuuttia, pyöräilemällä 3 tuntia, juoksemalla mieluiten alle 2 h 15 min ja törsäämällä vaihtoihin loput 7 min tai yli. Tämä tuntui mahdolliselta, vaikka olinkin talvella pitkään telakalla varsinkin juoksun suhteen tulehtuneen tp-jänteeni takia.

Minulla oli suunnattomia motivaatio-ongelmia ennen kisaa, mutta sain kuin sainkin itseni ihan hyvään kisafiilikseen perjantain ja lauantain aikana. Minä olen sen verran tottunut Suomen kesäsäähän, ettei monien muiden manailema sade latistanut tunnelmaani lainkaan. Eipähän ainakaan tulisi kuuma kisatessa. Koska olen hikoileva sika, juoksen paljon mieluummin sateessa kuin auringon paahteessa. Lisäksi viime vuonna Levillä ja Tour de Härkätiellä tuli todettua, ettei pyöräillessäkään tule kylmä, kun veri kiertää kuitenkin koko ajan.

Rasvatyyni Valvatus ja uinnin loppusuora

Uinti meni ihan kivasti, vaikka minulle tuli kuuma uinnin aikana. Valvatus taisi ollakin lämpimämpää kuin ilma, joten tämä olikin ainoa mahdollinen tilaisuus kärventyä. Budjetti kusahti heti alkuunsa, koska uintiin meni aikaa 40:14, mutta fiilis oli hyvä koko uinnin ajan. En törmäillyt enkä tainnut uida pahasti vinoonkaan. Ensi kerralla pitää vain uida vähän kovempaa - nyt olikin ehkä vähän liian mukavaa uidessa.

Ainoa kisakuva eli maaliintulo. Kuvaaja ehti sinne onneksi ajoissa ennen mua.

Pyörä lähti kulkemaan hyvin, ja olinkin ensimmäiset 30 km tavoitevauhdissani. Vaikeudet alkoivat kuitenkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tällä kertaa minun raihnaisen ruumiini heikoin lenkki oli selkä, jonka vasen puoli alkoi kramppailla heti Joroisten kirkonkylän uukkarin jälkeen. Selkä toimi kuitenkin jotenkin vielä Rantasalmelle asti, vaikka en aerobareilla kamalasti pystynytkään ajamaan. Takaisin tullessa minua hidasti vastatuulen lisäksi se, että jouduin tasaisin väliajoin nousemaan putkelle ja heiluttelemaan lantiotani, jotta sain selkääni auki ja veren kirtämään. Ylämäissä joku hermo puristui välillä niin mojovasti, että kipu säteili reiteen asti. Polje siinä sitten. 

Pyöräaika 3:09:13 oli kuitenkin vielä sellainen, että minulla oli mahdollisuuksia parantaa omaa henkilökohtaista ennätystäni. Kuuden tunnin tavoitteen hautasin lopullisesti T2:lla. Siinä vaiheessa minun olisi pitänyt juosta suunnilleen kahden tunnin puolimara, mikä on minulle haastavaa ilman 92 km verraustakin. Harkitsin keskeyttämistä aika monta kertaa pyöräilyn aikana, mutta toive enkasta sai minut kuitenkin juoksulle.

Insinööripornoa eli statistiikkaa. Uinnin jälkeen olin vielä aika hyvä.

Toivoin vähän, että selkäkramppi olisi hellittänyt pystyyn noustessa, mutta se perhana vain vaihtoi puolta. No, vaihtelu virkistää. Pysähdyin ekalla juoksukiekalla pari kertaa venyttämään selkääni, mutta kipu helpotti vasta, kun tajusin ottaa suolaa. Koska järjen juoksuni oli tässä vaiheessa samaa tasoa oman vauhtini kanssa, tämä oivallus tapahtui valitettavasti vasta toisella juoksukiekalla.

Pakko kyllä myöntää, että kramppaileva selkä oli vain sellainen kirsikka kakun päällä, koska juoksu kulki muutenkin todella huonosti. Taisin pistää vähän liikaa paukkuja pyöräilyyn. Mutta toisaalta tiesin olevani joka tapauksessa susipaska juoksija, joten pyöräily oli minun viimeinen tilaisuuteni hankkia jonkinlaista sijoitusta tuloslistalla. Minä olen kuitenkin sellainen, että voitan mielelläni itseni lisäksi mahdollisimman monta muutakin.

Loppuun vielä kuvituskissa laatikossa, koska minulla on joskus tällainen olo
triathlonpuvussani. Hyvin mahtuu! :D

Maaliin kuitenkin pääsin, vaikka se PB:kin jäi harmittavasti parin minuutin päähän. Sitä en jaksa kamalasti jossitella, kuinka kovaa olisin mennyt, jos selkä ei olisi krampannut. Päivän kunto ratkaisee, ja tällä kertaa selän kunto oli huonompi kuin muun eukon. Sitä vähän jossittelen, että jos olisin tajummut ottaa suolaa heti ensimmäisen juoksukierroksen alussa, olisin saattanut selvitä ilman venyttelytaukoja ja päästä maaliin alle kuudessa tunnissa ja vartissa. Ihan vain siksi, kun jossitelu on kivaa.