Kasiniemen Teräsmies

Jotkut kutsuvat Kisko Triathlonia herttaiseksi kyläkisaksi. Mutta oikeastihan Kisko on kokemuksella järjestetty keskisuuri triathlonkisa. Viime vuonna kisaamamme Stormin Teräsmieskisa on enemmän sitä, mitä minä ymmärrän pienellä kyläkisalla. Mutta nyt on kuulkaas löytynyt kesän sympaattisin kylätriathlon: Padasjoen Kasiniemen sprinttikisa!

Pukeutumista

Kuulin Padasjoen triathlonista ekan kerran pari vuotta sitten. Kisa järjestetään aina sahtimarkkinoiden kanssa samaan aikaan eli heinäkuun ekana viikonloppuna. Vanhemmillani on mökki Padasjoella, ja hengailenkin siellä joka kesä. Pariin viime vuoteen en ole kuitenkaan päässyt mökille juuri triathlonin aikaan, mutta vihdoin tänä vuonna ehdin mukaan.

Verra tehty. Supersuunnistaja testaa laseja.

Kisa oli hieman mystinen, koska siitä ei ollut etukäteen jaossa paljoakaan tietoa. Padasjoen kunnan sivuilla oli menovinkeissä muutaman rivin ilmoitus, että 2.7. on Kasiniemessä sprinttitriathlon. Kasiniemen kyläyhdistyksen sivuilla kerrottiin sen verran lisää, että ilmoittautuminen, vaihtopaikka ja maali ovat Kasiniemen urheilukentällä. Mutta matkoista tai kisan hinnasta ei ollut missään mitään tietoa. Padasjoen sanomista bongasin, että sarjoja oli miehille, naisille, nuorille ja perheille.

Lähtöryhmitelmä

Paikalla selvisi, että kisa oli varsin kustannustehokas, koska hinta oli pyöreät 0 euroa. Matkat olivat 600 m uintia, 20 km pyöräilyä ja 6 km juoksua. Vaihtopaikka oli samanhenkinen kuin HelTrin rykäsyissä eli "laita fillarisi maahan ja kamat siihen viereen". Vaihto ja maali olivat kaksi puutolppaa, joiden välistä piti juosta vedestä noustessa ja juoksusta tullessa.

Minä nousen vedestä kolmantena kaikista. Uu, beibi! Oon nopee!

Uinti lähti vähän matkan päästä kanavan vieressä olevan tehtaan pihasta, mistä uitiin myötävirtaan 600 m urheilukentän rantaan. Vesi oli sen verran vilpakkaa (ehkä 16 asteista?), että minä ja Supersuunnistaja päätimme käyttää märkkäreitä, vaikka ensin mietinkin, onko se liian pro-meininkiä tällaiseen kyläkisaan. Oli minun ja Supersuunnistajan lisäksi uinnissa ehkä kaksi muutakin märkkäriä. Osallistujia (joukkueita ja yksilöitä yhteensä) oli sentään 20.

Supersuunnistaja lähtee pyöräilemään

Koska muu sakki oli uikkarijengiä, uskalsimme molemmat kerrankin startata eturivistä. Siitä pääsikin kivasti liikkeelle, ja koko matkan sai uida ilman kontakteja muihin. Minä nousin uintiosuuden jälkeen vedestä tokana, ja Supersuunnistajakin pääsi vaihtoon ennen kuin minä lähdin polkemaan. Uinti sujui ihan hyvin, vaikka en ollut ehtinyt tehdä edes kisakynsiä! Voiko alkuverkka muka vaikuttaa suoritukseen enemmän kuin kisakynnet? Sen nimittäin ehdin tällä kertaa tehdä. :)

Minä saavun vaihtoon pyöräilyn jälkeen. Ympärillä toimitsijat ja vähän yleisöä.

Pyörän päälle sai nousta heti tai kun huvitti: alussa piti polkea ison nurmikentän läpi, koska kyseessä oli tosiaan urheilukenttä. Fillarireitti oli muutenkin aika mielenkiintoinen. Luulimme, että hiekkatietä olisi vain pieni pätkä alussa ja lopussa, mutta kestopäällystettä olikin vain noin puolet reitistä. Mutta onneksi maantiepyörän kumit kestivät. Yhdellä kanssakisaajalla kävi vähän huonommin, ja häneltä tyhjeni rengas hiekkatiellä. Hän joutui pysähtymään pumppailemaan kumia tämän tästä, mutta pääsi kuitenkin vaihtoon vähän minun jälkeeni. Pyöräilyssä hän ohitti minut pariin otteeseen ja minä ohittelin häntä sitten pumppausvaiheessa.

Voittaja saapuu maaliin! :D

Rengasrikkomies ohitti minut viimeisen kerran juostessa vähän ennen 2 km juomapistettä. Hän vitsaili ohi mennessän, että mahtaako uskaltaa ohittaa minua enää ollenkaan, kun aiemmin kävi aina huonosti. Minä lohdutin  häntä, että eihän mikään muu voi enää tyhjentyä kuin korkeintaan vatsa.

Rankka treeni se oli!

Juoksureitti oli todella kiva ja kulki sööttejä hiekkateitä pitkin. Mutta reitti oli myös melko mäkinen. Minä sorruin kävelemään pari jyrkintä mäkeä, kun takana ei näkynyt ketään - varsinkaan ketään naista. Vähän huolettaa Joroisille lähteminen, kun juoksu kulkee välillä todella huonosti. Mutta on se kulkenut tänä kesänä välillä hyvinkin. En vain osaa juosta lujaa, kun olen harrastanut vain rogaa eli monen tunnin rauhallista junnaamista.

Kaikki osallistujat ryhmäkuvassa

Stubb, Parviaisen siskokset ja muut kovat jätkät olivat tainneet mennä tänä viikonloppuna muihin kisoihin, ja Kasiniemen Teräsmiehessä taso oli aivan hillitön. Supersuunnistaja posotteli minun ohitseni pyöräosuudella, kiri vielä parista miehestäkin ohi ja oli maalissa kolmas. Minä jännitin koko juoksuosuuden, koska joku (nainen) porhaltaa ohitseni, mutta ainoa ohittaja oli Rengasrikkomies. Minä sitten voitin naisten sarjan melkein neljän minuutin kaulalla. Olikohan eka kerta, kun kisoja voitetaan kävelemällä ylämäkiä? Mutta taisin jo Stormin Teräksen yhteydessä todeta, että jos haluaa mitaleita ja glooriaa, niin pitää valita kisansa oikein. ;) Glooriaa on nimittäin tiedossa, koska kisasta tulee juttu oikein Padasjoen sanomiin!

Loppuun vielä kesäinen kuvituskissa mökkirannassa

Kasiniemen Teräsmies oli oikein hauska kesätapahtuma, hinta-laatusuhteeltaan loistava ja treeninäkin oikein mainio. Jos satun tulevaisuudessa mökille oikeaan aikaan, niin osallistun toistekin. Ensi viikonloppuna olisi vuorossa vielä Rykäsy Oittaalla ja sitten pitäisi olla "valmis" Joroisille.