Soitellen sotaan

Tänään kisattiin Turku Rogaining Wintersprint ja minä ja Vuorikiipeilijä M olimme lähtöviivalla, Supersuunnistajan jäädessä kuluttamaan Esportin juoksurataa. Wintersprint on vähän erilainen roga, koska aikaa reittisuunnitteluun on  vain 15 minuuttia ennen lähtöä. Mitään reittejä ei ehdi siis piirrellä, vaan lähinnä tulee katsottua, minkä nurkan jättää koluamatta ja mihin suuntaan lähtee liikkeelle. Lisäksi kartta oli vähän erikoisempi, koska siinä oli käytetty kahta mittakaavaa. Isolla kartalla oli kaksi aluetta, jotka oli kuvattu kartan toiselle puolelle sprinttikarttoina. Suurin osa rasteista oli näillä pienemmän mittakaavan kartoilla.

Koetin ottaa kuvaa kartasta. Tuli vähän haasteita :D

Homma alkoi mallikkaasti unohtamalla tärkein eli kisakynnet. Vuorikiipeilijä M sentään muisti ottaa aamulla autoon mukaan yhden kynsilakan, joten hänellä oli sentään vähän yritelmää kultaisilla kynsillään. Minä vedin ihan au naturellina, mikä on todistetusti aina iso riski. Lisäksi unohdimme ottaa mukaan hakaneuloja, joten pääsin toteuttamaan insinöörin luovaa ongelmanratkaisukykyä numerolapun kiinnittämiseesä. Se muuten pysyi mukana koko matkan, vaikka kiinnitykseen käytettiin vain yhtä klemmaria ja repun omia naruja! (Kasasin muuten äsken "rogaining-pussukan", joka sisältää kaiken oleellisen rogaustavaran paitsi emitin ja kompassin. Sen voi jatkossa napata aina mukaan. Pakkasin pussiin mm. hakaneuloja.)

Kissa lähti pallon perään kuin ammuttu salama. Tästä kuvasta näkee
sprinttikarttojen sijoittelun.

Kannattaa muuten lukea kilpailukutsu kunnolla. Reittisuunnitelmamme meni muuten ihan hienosti, mutta luulimme, että rastinumeroiden ensimmäinen numero kertoi pisteet (kuten yleensä). Tällä kertaa pisteet määräytyivätkin jälkimmäisen numeron mukaan. Olisi ehkä voinut arvata, että lähdön vieressä oleva rasti ei ole 9 pisteenrasti vaan ehkä yhden... Terkuin nimimerkki "nyt valitsisin ehkä toisin".

Perinteinen lähtöselfie

Sinänsä lyhyt reittisunnitteluaika oli kiva, koska reitin hyvyydestä ei tullut minkäänlaisia paineita. Yleensä sitä toivoo kovasti, että olisi ollut nokkela ja keksinyt hyvän reitin. Emme voineet miettiä jokaista siirtymää etukäteen, joten niitä joutui keksimään lennosta kuten tavallisessa suunnistuksessa. Kartanluku juostessa ja ajattelu samaan aikaan ei ole meillä ihan vahvinta osaamisaluetta, joten oikeilla suunnistajilla oli tänään ehkä vielä normaaliakin enemmän etumatkaa. Mutta aika vähän meille mitään isompia pummeja tuli. Ykkösrastilta olisi päässyt pois vähän paremmin toista kautta, ja yksi isompi "eiku ei mennäkään tonne vaan etelään" tuli ekan sprinttikartan jälkeen.

Tiet olivat ajoittain jäätävässä kunnossa

Reitti kulki Raision urbaanissa sykkeessä, joten saimme jolkotella pääasiassa teitä ja kevyen liikenteen väyliä. Pienemmät polut olivat kuitenkin vielä sen verran jäässä, että oli ihan nastaa, että kengissäkin oli nastaa. Kilsoja meille kertyi kahdessa tunnissa ihan ennennäkemätön määrä: noin viisitoista! Pisteitä ei tullut sattuneesta syystä ihan yhtä ilmiömäistä määrää, kun tuli napsittua vahingossa aika monta kakkosen ja kolmosen rastia.

Ei homma kuitenkaan ihan reisille mennyt: olimme naisten joukkuekisassa 7./12. Vuorikiipeilijä M:n viiltävää analyysia lainatakseni olimme "parhaita paskoista": kahden joukkueen kärki oli ihan omilla kymmenluvuillaan ja niiden jälkeen neljällä joukkueella oli aika tiukka pistevääntö satasen paremmalla puolella. Sitten oli taas melkein 20 pisteen ero meidän 94 pisteeseemme. Eli meillä meni ihan hyvin omalla tasollamme. Ja onhan se nyt mukavaa, että tällainen sääntömoka sattui nyt eikä missään tärkeässä kisassa.

Pics or didn't happen: löysimme myös 21 rastia!

Juoksujalka ei ollut minulla tänään kohtalaisen raskaan viikon jäljiltä kaikkein keveimmillään, ja tunnin paikkeilla jouduin vähän tsemppaamaan, että pysyin Vuorikiipeilijä M:n vauhdissa. M:ää taas alkoi pistää vartti ennen maalia, mikä pilasi vuorostaan meidän loppukirimme. Fyysiselläkin puolella olisi siis voinut mennä himpan verran paremmin. Mutta sehän se rogainingin suola on: aina on niin paljon jossiteltavaa ja spekuloitavaa, että sitä riittää koko matkaksi Turusta Espooseen ja vielä kotisohvallekin.

Mutta nyt katse tulevaisuuteen eli ensi viikonlopun Kevätrogan kilpailukutsuun. Jos siitä vaikka lukisi muutakin kuin kisakeskuksen osoitteen ja lähtöajan.