Suksi, suksi ei luista mihinkään

Lumi tuli tänne eteläänkin ihan pysyvästi. Tämä tarkoittaa sitä, että minäkin jaksoin kävellä kellariin ja hakea sukset. Ja eilen me Supersuunnistajan kanssa kävimme lähiniityllä hiihtämässä. Tapiola on kyllä vallan mainio paikka: ei liene kovin montaa mestaa, missä on Stokka lähikauppana ja kävelymatkan päässä hiihtolatu. Niityllä on 1,5 km pituinen lenksukka, joka oli jo ajettu. Tapiolasta pääsee hiihtämään myös vaikka Leppävaaraan asti (minähän hiihdin pari vuotta sitten töihin ja kotiin juuri tuota reittiä). Supersunnistaja kävi vähän tiedustelemassa siirtymälatua, mutta palasi aika pian takaisin niittylenksukalle. Minä luotin latupalvelun tietoon, latu oli huonossa kunnossa, enkä suostunut ollenkaan poistumaan niityltä.

Tämän päivän suunnistuksen hauskin rasti.
Ratamestari on ollut luovalla tuulella. :)

Minun sukseni eivät oikein luistaneet. Tasatyöntö oli aivan tuskaista. Epäilin ensin voiteluani, mutta Supersuunnistaja oli jo ulkona sitä mieltä, että minun sukseni ottavat koko matkalta maahan. Ja kun tarkistimme asian kotona, niin tottahan se oli. Tämä on sinänsä aika mystistä, koska mielestäni olin painavampi, kun ostin sukset vuonna 2011. Ehkä ne ovat vain väsyneet, kun olen pitänyt niitä suositusten vastaisesti nipussa myös säilytyksessä. Pitänee ostaa uudet, koska pertsa on minulle mielekkäämpää kuin vapari. Kun kokeilin hetken Supersuunnistajan suksia, sain lykittyä tasatyöntöä paljon vauhdikkaammin. Eli minun suksissani oli kyllä pitoa, mutta luistoa ei sitten nimeksikään. Hiihtelin loppuajan lähinnä vuorotyöntöä, niin homma sujui jotenkin.Hitaasti, mutta tulipahan tehtyä treeni.

Tänään olin korttelirasteilla, ja suunnistus tapahtui vähän eksoottisemmassa paikassa kuin yleensä: lähtö oli Cafe Caruselilla Eirassa ja kauimmaiset rastini olivat Kampissa. Harvemminpa sitä tulee suunnistettua Kampin metroaseman ohi. :D Tosi hauskaa oli! Jalkani olivat kyllä aika väsyneet, niin hölkyttelin varsin maltillista vauhtia. Kun kävin ottamassa suunnistuksen jälkeen vielä kuvan hauskimmasta rastista, tapasin rastilla pari seurakaveria, jotka suunnistivat ekaa kertaa sitten peruskoulun. Korttelirastit ovatkin kiva matalan kynnyksen tapahtuma tehdä näyttävä paluu suunnistuksen maailmaan. Suosittelen kaikille! Ensi viikonloppuna ollaan Lepuskissa. Sielläkin voi hiihtää, jos ei saa suunnistuksesta tarpeeksi treeniä.

Tässä vielä tämän päivän reitti, niin uskotte, että urbaaneja oltiin: