keskiviikko 13. elokuuta 2014

Tahko tulee - olenko valmis?

Enää muutama päivä mun elämäni ensimmäiseen triathlonin puolimatkaan. Mua vähän hirvittää. Ensinnäkin olen treenannut vähemmän kuin oli aikomus. Toisekseen menin sitten säätämään fillariani aika viime tingassa.

Tilasin itselleni fast forward -satulatolpan ja uuden satulan, joilla sain maantiepyörästäni enemmän tt-pyörän mittoja vastaavan pelin. Eli siis satulaa eteenpäin. Satula taas auttaa siihen, että herkempiä paikkoja ei satu, kun röhnötän aeroareilla. Hyvä hankinta, mutta olisi sen voinut ehkä tehdä vähän aiemmin.

Tuunattu Punainen Paholainen

Olen polkenut aerobareilla jo koko kesän, mutta en ole aiemmin oikein löytänyt hyvää asentoa, koska en ole saanut satulaa tarpeeksi eteen. Pidin sitten viime viikolla tee se itse -bikefittingia: kytkin fillarin traineriin ja kuvasin poljentoani videolle. Sitten katselin YouTubesta oikeita bikefitting-videoita ja koetin matkia niiden säätöjä siten, että sain oman asentoni vastaamaan videoilla polkevien ihmisten asentoja. Minun piti satulatolpan vaihdon lisäksi laskea ohjaustankoa ja siirtää klosseja. Omaa videotani en voi valitettavasti julkaista, koska minulla oli fittingissa ylläni Liiterin aivan liian lyhyet juoksusortsit ja nuupahtanut kotipaita. :)

FF-tolppa ja tosi mukava satula

Kävin treenaamassa viime viikonloppuna uusilla asetuksilla pienen 35 km lenkin. En polkenut enempää, koska jalkani olivat aika väsyneet viime viikon polkujuoksulenkistä ja suunnistuksesta - minulla oli kuitenkin ollut ainakin kuukauden juoksutauko. Toivottavasti tämä kattava (eli jopa yli kolmannes puolimatkan pyöräilystä) tuntuman haku riittää ennen kisaa.

Tänään vaihdoin fillariin vielä kisakiekot ja kytkin uuden juomajärjestelmän aerobarien väliin. Senkin täyttämistä vauhdissa olen kokeillut tasan kerran, joten se sujuu saletisti hyvin.

Tankoa on laskettu ja kaikki korokerinkulat on poistettu.

On siis sanomattakin selvää, että meikäläinen lähtee vahvimmalle triathlonin osuudelleni eli pyöräilyyn erittäin varmoista ja turvallisista asetelmista. Mutta eipä tuolla ole niin väliä, koska en jaksa ihan kamalasti uskoa pääseväni tavoitteeseeni eli alittavani kuutta tuntia. Mutta toivo elää edelleen. Pidelkääs peukkuja!

2 kommenttia:

  1. Okei, ei IKINÄ mulle puolimatkaa, kun kerran se on tällaista säätöä. Mähän valmistaudun sprinttiini todennäköisesti lähinnä pumppaamalla kumit. :D

    Mietin jossain vaiheessa, pitäisikö hankkia tuollaisilla pukinsarvilla varustettu pyörä (siis oikea maantiepyörä), mutta pelkään, että kaatuisin tuollaisten kanssa kun asento on niin eri.

    VastaaPoista
  2. Ei oo mikään pakko säätää. Supersuunnistaja lähtee matkaan maastopyörällä. Tämä on ihan välineurheilijan oma valinta. :)

    Ei se maantiepyörä ole niin kamalan erilainen tavalliseen tankoon verrattuna. Mun mielestä vaihteet olivat ehkä omituisimmat, kun ne oli siinä jarrujen kanssa samassa kahvassa.

    Lukkopolkimilla kaaduin muutaman kerran, kun vauhti loppui kesken tai pysähtyessä kallistuin eri puolelle kun miltä olin irrottanut kengän. Nykyään en enää maantiepyörällä kaadu - metsässä vaan. :)

    VastaaPoista