Kiinnostaa kuin kilo kiviä

Minulle taisi tulla tahkon jälkeen triathlon blues tai joku muu motivaatiomonttu. Siellä nyt sitten käkin jo toista viikkoa, eikä pois ole pääsyä. On ollut ihan helppoa painaa pitkää päivää töissä ja tehdä tuikitärkeitä kotiaskareita, kun ei ole ollut mitään kummoista tunteen paloa fillaroimaan, uimahallille tai muuallekaan.

Tänään onnistuin kuitenkin aamulla raahaamaan hyvin syöneen ruhoni salille ja kurittamaan vähän lihaa. Ihan kamalaa kurmotusta en uskaltanut aloittaa. Edellisestä salikerrasta on kuitenkin melkein kuukausi ja sunnuntaina pitäisi jaksaa polkea TdH.

kuka nyt jumpalle menisi, kun kotona on jotain näin söpöä?

Tuota sunnuntain jaksamista hieman hankaloittaa sekin fakta, että olin ainakin eilen tarpeeksi paljon siinä uskossa, että minua voisi kiinnostaa suunnistaminen - joten ilmottauduin lauantaina rogainingiin. Ei kai pieni 2h rogaus nyt enää sunnuntaina jaloissa paina? Eihän?

Ensi viikolla ajattelin alkaa bodata oikein kunnolla, koska se ei ollut tänään aamulla yhtään kamalaa. Leukojakin meni ekassa sarjassa 6, joten kymppiin pitäisi päästä taas ennen joulua.