Kuulumisia

Oho! Luulin postanneeni kerran Aktian jälkeen, mutta näköjään ajatukset eivät ole ehtineet kulkeutua päästä näppikselle. Korjataanpa tilanne ja kerrotaan kertaheitolla puolentoista viikon tohinoista.

Aktian jälkeen jalat olivat niin jumissa, että lintsasin sunnuntain uintivuorolta. En siis ihan rehellisesti uskaltanut lähteä uimaan vetoja, kun olen jo muutenkin jäämässä välillä ryhmän nopeimpien jalkoihin. Vai pitäisikö sanoa, että käsiin, kun nehän sieltä ekana vastaan tulevat? Kävimme sen sijaan Supersuunnistajan kanssa Nuuksiossa kävelyllä. Siellä oli ainakin toissaviikonloppuna lunta vielä ihan kunnolla. Mutta toissaviikonloppunahan sitä satoikin. Hakunilassa se oli vain räntää eikä lunta.

Nuuksiossa oli lunta ja jäätä

Olen vihdoin saanut ensi kesän kisakalenterini valmiiksi. Ajattelin kertoa siitä lisää ihan omassa postauksessaan vielä tämän viikon aikana. Suunnittelin ensin lyöväni homman niin lukkoon, että hoidan ilmottautumisia jo nyt, niin sitten kalenteri on oikeasti tosi lukossa ja avain kuussa.

Viikko sitten olin kiipeilemässä Vuorikiipeilijä M:n kanssa. Mulla on ollut aika kiireistä ja henkisesti raastavaa töissä viime aikoina, mutta M:n seura on aina mitä mainiointa vastapainoa sille. Maailmassa ei ole varmaan toista niin mukavaa ja ystävällistä ihmistä. Jos M itse on surullinen tai harmissaan, niin hän ei siltikään levitä pahaa oloa ympärilleen, vaan saa toisen haluamaan, että voisi jakaa vähän lallalaa-meininkiä takaisin M:lle. Ja jos M itse on hyvällä (tai edes neutraalilla) tuulella, hänen positiivinen energiansa tarttuu kuin kevätlentsu. Siksi olen viime aikoina arvostanut meidän kiipeilemisiämme kovasti. Harmi, kun neitonen lähtee kohta kuukaudeksi Nepaliin valloittamaan vuorta. Mutta taitavatpa munkin työkiireeni tästä hiljalleen hellittää.

Minä saavutin lauantaina Klassarinkierroksen huipun -
joka ei kummoinen nyppylä ollut.

Kiipeilyssä minä onnistuin telomaan hieman nilkkaani, kun seinältä tipahtaessani kolautin sen yhteen otteeseen. Onneksi nilkka ei vääntynyt pahasti, ja vamma esti vain korkojen käytön eikä esimerkiksi urheilua. Ja vaikka kiipeily ei mennyt ihan ihan timantisti, niin pari tosi makoisaa reittiä tuli kiivettyä. Ei tosin ihan puhtaasti, kun tipahtelin aina hiukan ennen loppua nakkien väsähtäessä. Kirjoitinkin HeiaHeiaan, että menin ylös "yhden pysähdyksen taktiikalla". :)

Perjantaina rikoin yhden lupaukseni ja kävin lenkillä. Hyi minua! :) Olin töissä mehevät 11 tuntia ja sen jälkeen niin kiukkuinen, että oli pakko vetää joko kännit tai endorfiinikännit. Päädyin sitten tervehenkisenä ja kirkasotsaisena ihmisenä jälkimmäiseen ja kävin kipaisemassa lenksukan sillä aikaa, kun Supersuunnistaja kokkasi kalaa. Yritin juoksennella mahdollisimman vähän asfaltilla ja jopa vähän poluilla, missä se oli valaistuksen puolesta mahdollista. Teki hyvää!

Seurattiin söpön liloja reittimerkkejä

Nyt, kun on jo aamulla valoisaa ja muutenkin ihanan aurinkoiset säät, niin minun tekisi tosi paljon mieli juosta enemmänkin. Pitää siis käyttää yhdistelmätreenikorttia ja polkea keskuspuistoon lenkille. Polvien kannalta olisi kyllä hyvä panostaa siihen fillarointiin. Pääsisiköhän kohta jo rullaluistelemaan?

Lauantaina oli HelTrin märkäpukujen testailutilaisuus. Törmäsin siellä Piaan ja nopeasti myös Arjaan. Muita bloggaavia seuralaisia en tunnusta tunnistaneeni. Mun projektini "supersuunnistajasta ironman" ei edennyt vielä märkkärin hankintaan, mutta koko ainakin on nyt jokseenkin selvillä. Ääsääs tykkää introverttina shoppailla netissä, joten puku hankittaneen sieltä. Minä kokeilin yhden märkkärin lisäksi Lava pantseja, mutta selvisin kuitenkin ilmaiseksi ulos. Hyvä minä!

Filmailimme Supersuunnistajan kanssa toisiamme altaassa. Ideana oli vähän katsella, miltä uintitekniikka näyttää. Valitettavasti allas oli sen verran lyhyt, että ei siinä montaa vetoa ehtinyt vetää. Mutta en mä kamalan rumalta kai näyttänyt. Potku on kyllä aika paska ja tehoton. No, katsokaa itse:

Nyt pitäisi lähteä kokeilemaan ilmaiseksi naapuriin avattua uutta kuntosalia. Salille pääsee kortilla sisään joka aamu klo 5 alkaen, mikä vähän viehättää minua ajatuksena. Mietin tässä nyt sitten kuumeisesti, että onko mitään järkeä maksaa sekä Esportista että erikseen aamusalista. Esportissa on diiliä vielä syksyn alkuun, mutta siellä on kyllä myös paljon hyviä asioita, joista en raaskisi luopua - esimerkiksi Joukon spinut.

Supersuunnistaja ilmoitti olevansa juuri bussissa matkalla kotiin. Ehkä odottelen vielä saliseuran saapumista.