Käänteisduathlontreeni ja messuilua

Eilen mun teki mieli juosta. Koska halusin juosta pehmeällä alustalla, päätin kohteeksi Keskuspuiston polut. Sain huijattua seurakseni tuon perheemme huippujuoksijan, ja sovimme treffit erään koulun pihaan: minä pyöräilin sinne pientä kiertotietä, ja supersunnistaja juoksi suorinta reittiä paikalle.

Kun olin saanut fillarin lukittua, kirmasimme keskuspuistoon. Poluilla oli vielä jonkin verran jäätä, ja osa lenkistä meni vähän sipsuttamiseksi, mutta muuten oli tosi kivaa. Vauhti ei ollut kova, mutta syke pysyi kivasti PK-alueen yläreunoilla. Flunssasta toipuva supersuunnistajakin väitti vauhdin olevan sopiva. Parin viikon päästä polut ovat varmaan sulat ja melko kuivatkin, joten metsään voi suunnata vaikka fillarillakin. MaastoMittelöt taidetaan polkea juuri eilisissä lenkkimaastoissamme, joten sinne olisi syytä mennä polkemaan useampaankin otteeseen ja mieluummin ennen kisoja.

Leveäselkäinen setä lavalla

Kun pääsimme takaisin koulun pihaan, suuntasi supesruunnistaja juosten kotiin, ja minä poljin hänet kiinni, kunhan sain fillarini irti telineestä. Seuraavalla kerralla voisin vastaavassa yhdistelmässä lähteä vähän aikaisemmin ja polkea alle pidemmän lenksukan. Muuten treeni oli oikein mainio. Polkujuoksu on tosi kivaa! Kamera unohtui kotiin, niin Keskuspuistosta ei ole nyt kuvia. :(

Kun pääsimme kotiin, rupesimme nopeasti näteiksi ja hyvänhajuisiksi ja suuntasimme nokkamme kohti Messukeskusta GoExpo-messuille. Ehdimme paikalle fitness-kisojen loppuun, mutta yleisöä oli sen verran paljon, että näkyvyys oli vähän huono. Vähän harmitti, etä näkemättä jäi fitneksen vapaaohjelmat, koska pelkkä pousaus ja pullistelu ei ole mun mielestä niin kivaa katsottavaa. Vielä pari vuotta sitten mua kiinnosti seurata fitnesstä ja jopa body fitnesstä paljonkin. Enää se ei uppoa samaan malliin. Kaiken maailman kestävyysurheilu kiinnostaa nykyään enemmän. Kävimme kyllä Muscle Manian aikana ihan mielenkiintoisen keskustelun siitä, onko supersuunnistajalle kehittynyt latsit nyt uinnin ja leuanvetelyn myötä. Minun mielestäni on, mutta hän ei usko (eikä halua, koska "turhat" lihakset painavat juostessa liikaa). Ihan yhtä kehittyneet ne eivät kuitenkaan ole, kuin eilen lavalla. :)

Isopäinen HCR-supersankaritar

Sen jälkeen kiertelimme kojuja ja  katselimme roller derbyä. Se on musta suunnattoman veikeä laji, ja jos mun polvista olisi vielä rymyämään, voisin harkita aloittavanikin sen. Tosin, jos mun polvistani olisi rymyämään, pelaisin varmaan edelleen korista, eikä aikaa olisi derbyilyyn... No, lajia on joka tapauksessa kiva katsoa.

Heppamessuilla oli myös laama ja alpakka.

Minä shoppailin messuilta  Velo & Oxygenin standilta pyörälypaidan, spibeltin (taisi olla messujen halvin hinta sille vehkeelle eli kävi tuuri!) ja uudet pikanauhat lenkkareihin. Ostimme myös  joltain perinneleipurilta sultsinoita ja rönttösiä. Lopuksi vaihdoimme vielä heppashown puolelle ja katselimme valokuvia kameramessuilla. Sitten olikin jo jalat niin puhki, että oli pakko suunnata syömään ja kotiin. Illalla väsytti niin paljon, että nukahdin kesken leffan.