Kympin lähtö |
Aurinkoisen ja keväisen viikon jälkeen lauantai valkeni räntäsateisena. Kenkävalintaa tuli pohdittua tovi jos toinenkin. Slicksit hylkäsin vaihtoehdoista heti alkuunsa, ja lähdin matkaan maastolenkkarit jalassa ja nastalenkkarit laukussa. Sotungintie oli kuitenkin aurattu aamulla, joten se oli loskaton ja ihan kiva. Joten nastat saivat jäädä laukkuun, ja meikä laukkasi maastolenkkareilla. Supersuunnistajan siskon kenkävalinta oli kanssani täysin (siis merkkiä ja mallia myöten) identtinen, Vuorikiipeilijä M lähti matkaan slickseillä ja supersuunnistaja nastoilla, koska ei ollut ottanut muita seitsämästä lenkkariparistaan mukaan. Normilenkkarit kuulemma lipsuivat vähän, mutta muilla ainoa hidaste oli paska kunto.
Ihan lopussa - sekä nainen että matka |
Lähdimme Vuorikiipeilijä M:n kanssa yhtä matkaa liikkeelle ja annoimme hurrien mennä menojaan. Juoksimme ihan kivaa 5:30-vauhtia yhdessä melkein 2 km, kunnes M:ltä aukesi kengännauha. Hän jäi miettimään pikanauhojen tuomia mahdollisuuksia, ja minä jatkoin matkaa omassa parhaassa seurassani. 5 km kisan voittaja ohitti minut hieman ennen heidän kääntöpaikkaansa, vaikka lähti 5 min meidän jälkeemme. Onneksi vain hän. Meikäläinenkin sai ohittella myöhemmin muutamia ihmisiä, koska olin kerrankin osannut lähteä rauhallisesti liikkeelle. Ohittelin jopa paluumatkalla, vaikka hyydyinkin aika pahasti 6 km kohdalla. Olimme Vuorikiipeilijä M:n kanssa asettaneet tavoitteeksi jotain 55 ja 59:59 min väliltä, joten ei ihan kamalasti harmittanut, vaikka alkutaipaleella aloinkin toivoa, että alittaisin 55 min. Kello pysähtyi raivoisan ja hapokkaan loppukirin jälkeen aikaan 56 min tasan, jolla ansaitsi naisten yleisen kilpasarjan viimeisen sijan. :) Vuorikiipeilijä M tuli maaliin 3 min myöhemmin, mutta oli nössönä ilmottautunut kuntosarjaan, joten ei edes hävinnyt (muuta kuin minulle). On muuten aika hassua, että naiset ilmottautuvat paljon ujommin kilpasarjoihin kuin miehet. Eikö siskoilla ole kilpailuviettiä? Sisaruksista ääsääs kärsi vähän flunssan jälkimainingeista ja oli omaan tasoonsa nähden ihan surkea viettäen reitillä lähes 40 minuuttia. Sisko oli sen sijaan omalla tasollaan, ja alitti 50 min.
Riemuisat juoksijasankarit kisan jälkeen :D |
Kotimatkalla heitimme Vuorikiipeilijä M.n karkkikaupalle ja suuntasimme loppujengillä meille syömään kania ja mutakakkua. Jos nyt olisi reipas, niin venyttelisi. Voi kyllä olla, että tyydyn juomaan kaljaa ja katsomaan leffaa.
Tulipahan todistettua, että ei tarvitse oikeastaan kamalasti treenata juoksua, että voi juosta. Kunhan kuntoilee jotenkin ja pitää pientä juoksutuntumaa päällä. Mun pitää vaan yrittää ruveta hirveän hyväksi pyöräilijäksi, niin voin jatkossakin parannella triathlontuloksiani.
Hei selitä tai tee vaikka oma postaus tuosta kilpa-/kuntosarjojen erosta. Mä siinä tähän mennessä ainoassa triahtlonissani mietin pitkään, kumpaan pitäisi ilmoittautua, enkä oikeastaan edes hiffannut, miksi on kaksi eri sarjaa.
VastaaPoistaNo, nimnesä mukaisesti kilpasarjassa kilpaillaan ja kuntosarjassa ei (muka) kilpailla kuin itsensä kanssa. :)
VastaaPoistaIlmottautua voi kumpaan vaan. Ja ainakaan juoksutapahtumissa noissa ei ole muuta eroa kuin että kilpasarjassa palkitaan 1-3 parasta ja kuntosarjassa on korkeintaan arvontapalkintoja.
Triathlonissa ja varsinkin multisportissa on joskus reitissäkin eroja. Triathlonissa olen nähnyt kuntosarjoja, joissa uinti on lyhyempi. Multisportissa taas pyöräilymaasto ei ole niin teknistä ja suunnistus on helpompaa. Juoksutapahtumissa ei ole ikinä muuta eroa kuin se, että kuinka kovaa muut sarjassa menee. :)