Pummilla yöhön!

Viime viikonloppuna jotkut nukkuivat yön ulkona. Minä ja Vuorikiipeilijä M vietimme myös yön ulkona. Emme tosin ehtineet nukkumaan, koska käynnissä oli SM-rogaining.

Supersuunnistaja heitti meidät kisakeskukseen Jämille. Kisakeskuksessa oli esillä iso kartta ilman rasteja, ja sitä katsellessamme hän antoi vinkiksi, että hyvän näkyvyyden kangasmaastoja kannattaisi hyödyntää valoisan aikaan. Seutu olikin jotain armeijan harjoitusaluetta, ja  metsässä risteili miljoona polkua, joita ei ollut kartalla.

Minnes mentäis?

Taktiikka oli siis mitä mainioin, ja kiltteinä tyttöinä toteutimme sitä suunnitelmassamme: tavoitteenamme oli pysyä poissa suolta ja napsia kangasmetsän helppoja rasteja päiväsaikaan. Yöksi koetimme valita helppoja tiesiirtymiä ja rasteja läheltä polkuja. Reitin pituudeksi tuli noin 100 km mikä tuntui ihan realistiselta, koska 2016 köpsöttelimme 23 tunnissa jotain 80-90 km väliltä. Ja tällä kertaa emme ajatelleet pummata - ainakaan yhtä pahasti.

Valmiina lähtöön.

Alussa suunnistus sujuikin hyvin, kun vähän tuuriakin oli mukana. Saimme myös hieman draamaa, kun Vuorikiipeilijä M koki ensikosketuksensa hirvikärpästen kanssa. Koska niitä tuntui riittävän, päätin minä alkaa laskea koko reissun kärpässaldoa.

Matkalla ekalle rastille. Ainakin varjollamme on voitokas olo.

Lähdön aikaan oli aika kuuma, joten vettä kului. Huomasimmekin harmiksemme muutama kilometri ennen juomarastia, että molemmilta loppui juotavat. Onneksi matkaa Kuninkaanlähteelle ei ollut enää paljoa. Järjestäjän edustaja oli antanut myös vinkin, että kielletyn alueen (joka oli karavaanarien leiripaikka) portilla olisi kiska. Olin siis varautunut matkaan 20 € setelillä, ja kävimme ostamassa pahimpaan janoon kympillä limpparia. Teki muuten aika hyvää!

Rastilla, jolle osuimme vähän vahingossa. Onneksi näkyvyys oli mainio.

Olin vähän huolissani, koska matka seuraavalle juomarastille olisi 20 km pidempi kuin matka lähdöstä Kuninkaanlähteelle. Täytimmekin tyhjät limpparipullotkin vedellä, ettei juoma vaan pääsisi taas loppumaan kesken.

Kartta ja karkkia. Näillä suunnistaa itsensä vaikka kuuhun asti!

Huoli oli kuitenkin ihan turha, koska yöllä oli myös huomattavasti viileämpää. Saattoi myös käydä niin hassusti, että lyhensimme reittiämme aika rankalla kädellä. Pimeän tultua suunnistus kun ei enää ollutkaan niin helppoa. Ensimmäisen pimeän rastin vielä löysimme, mutta heti seuraavalla tulikin mojova pummi. Onneksi pummaamassa oli muutama muukin, niin ei tullut ihan kamalan paha mieli, kun päätimme jättää hakematta tuon 2 pisteen rastin ja jatkaa matkaa.

Kas vain! Rasti!

Seuraavakin rasti oli pelkkää pummailua, ja metsässä meinasi mennä usko omaan tekemiseen. Onneksi saimme kuitenkin tämän kuuden pisteen rastin haettua peesaamalla erästä paikalle sattunutta sekaparia. Tässä vaiheessa päätimme skipata ensimmäisen 5 pisteen ratin suunnitelmastamme, ja suunnata sen sijaan suoraan helpommalle kolmen pisteen rastille.

Välillä reittivalinnoista tuli aika mielenkiintoisia, kun huomasimme
polun menevän suoraan jonkun pihaan.

Tämänkin rastin etsimiseen meni tovi, mutta löysimme sen sentään ihan omin avuin. Kun seuraava 9 pisteen rastikin löytyi vain ihan pienen kosteikossa suoritetun räyhäämisen jälkeen, alkoi usko suunnistustaitoihin taas palata.

Onneksi seuraava 8 pisteen rasti palautti meidät takaisin maan pinnalle. Ensin jouduimme muuttamaan reittivalintaamme, koska emme uskaltaneet kulkea sähköpaimennetun lammasaitauksen läpi (tai vaihtoehtoisesti löytäneet oikeaa polkua). Tämän lisäksi emme ikinä löytäneet rastia 84, vaikka otimme kahdesti vauhtia tieltä. Tässä vaiheessa aloimme hiljalleen toivoa, että aurinko nousisi pian.

Laulupuulla leimaamassa.

Viimeksi minä olin meistä pahempi jalkavaivainen, mutta tällä kertaa se oli valitettavasti Vuorikiipeilijä M:n rooli. Kun pääsimme aamutuimaan juomarastille, hän käytti tovin rakkojen laastarointiin. Siinä vaiheessa niitä olikin kertynyt jo useampaan varpaaseen ja kantapäihin. Minä olin ennakoivasti laastaroinut jo ennen kisaa kaikki riskikohdat jaloistani. Lisäksi minulla oli kahdet sukat ja lähdin matkaan vähän liian isoilla ultrajuoksukengillä. Tämä oli ihan toimiva taktiikka, koska lopussa kengät alkoivat olla jo melkein liian pienet, mutta sain vain yhden rakon varpaaseeni.

Hieno suorasti juuri ennen juomien loppumista.

Jalkavaivoista johtuvan hitaan tahtimme takia jouduimme skippaamaan juomarastin jälkeen seuraavien kolmen rastin pohjoislenkin ja suuntaamaan eteläisemmän sillan kautta kahdelle viimeiselle rastille. Lopulta meille jäi aikaa noin tunti, mutta emme uskaltaneet ottaa riskiä ja lähteä hakemaan suunnitelmassamme ollutta viimeistä 9 pisteen rastia. Olimme siinä vaiheessa jo henkisesti ja fyysisesti niin romuna, että oli ihan kivaa suunnata maaliin.

Aamun hetki suolla.

Suorituksemme riitti sijalle 8/17. Tuloksia voi ihailla tuolla ja splittejä tuolla. Unelma tuloksen parantamisesta ei siis ihan onnistunut. Tosin nyt oli enemmän joukkueita mukana - myös pari kovaa tiimiä Latviasta ja Venäjältä. Pisteitä saimme 133, mikä oli vain hitusen enemmän kuin lopullinen hirvikärpäsluku: se oli nimittäin 131. Vuorikiipeilijä M voitti rakkotilaston lisäksi myös hirvikärpästen kuningattaren tittelin keräämällä päähänsä kärpäsiä yli tuplasti niin paljon kuin minä. Paitavalinnalla on väliä. Minä olin brunettina ilmeisesti vähän hirvimäisempi, mutta neonkeltainen takki ei ollut yhtä hirveä kuin sininen paita.

Tälle tielle olisi voinut melkein nukahtaa. Sitä nimittäin riitti. Boring.

Sillä hakematta jääneellä 9 pisteen rastilla olisi päässyt kaksi sijaa ylemmäs. Muuta spekutusta en ole vielä kisan jälkeen ehtinyt tehdä, koska olin heti maanantaista tiistaihin työmatkalla. Jalat toipuivat kisasta yllättävän hyvin jo sunnuntain aikana, enkä kävellyt maanantaina lentokentällä kovin ankkamaisesti. Kengät piti ottaa parina ekana päivänä välillä pois, kun jalat alkoivat turvota. Onneksi olin vain konsernin sisäisessä koulutuksessa, niin kehtasin pyöritellä nilkkoja ja nostaa jalat ylös aina kun siltä alkoi tuntua.

Se olis sit niinku siinä, saatana!

Jos jotakuta kiinnostaa reittimme, niin sitä voi ihailla aina 55 km asti rastit.fi:sta. Merkkasin karttaan myös loppureittimme rastit - en suunnitelman vaan toteutuneen mukaan. Tosin rastia 25 (eli oikeasti 84) emme ikinä löytäneet. Kävimme kuitenkin sen hoodeilla pyörimässä. Harmillisesti kello hyytyi ennen pummia. Olisi kiinnostanut kamalasti tietää, missä %#& sitä tuli oikei pyörittyä.