Mä niin en hävinnyt!

Viime viikonloppu oli oluenjuonnin ohella täynnä urheilua. Lauantai kului Nuuksio Classicin järkkäilyssä ja sunnuntaina oli taas itse vuoro kisata, kun Jokelassa kisattiin tuplasprintti vankilan välittömässä läheisyydessä.

Ensimmäinen lähtö ja menevä etukeno.

Minä olin tietysti mukana metsästämässä kuumeisesti Irman ranking-pisteitä. Ja sprintistä niitä satelee jopa minulle. Supersuunistajan sanoin: "Kun sä teet metsässä sellaisia puolen tunnin pummeja, niin sprintissä ne on enää puolen minuutin pummeja."

Kurvaus viimeiselle rastille

Jalat olivat lauantain seisoskelusta aika väsyneet ja kaikessa huvittavuudessaan kaljamailista vähän jumissa. Yritin tehdä huolellisen verryttelyn, mutta ei se ihan mahdottoman paljon auttanut. Ensimmäisen lähdön ensimmäinen rastiväli oli vielä aika "metsäinen", kun jouduin kompuroimaan ensimmäiselle rastille voimalinjan alla vasta kaadetussa pajukossa.

Leimaus vikalla rastilla ja eiku maaliin!

Mutta sitten onneksi päästiin tukevasti asfaltille ja homma alkoi kulkea. Tokan rastin reittivalinta oli vähän urpo, mutta muuten eka lähtö meni ihan kivasti. Enkä edes hävinnyt! (Olin tokavika). Reitistä kiinnostuneet voivat ihailla Reitihärveliä. Olen D40-sarjan ainoa radan ladannut, mutta H55:ssä on ainakin kaksi ladattua reittiä. Ja heillä oli sama kartta.

Lähtö 2 ja uudet sukat! (vaihdoin myös paidan, housut ja pannan, 
mutta sitä ei ehkä huomaa niin helposti)

Toisessa lähdössä jalkani olivat vieläkin väsyneemmät, ja kisa meni vähän lönkyttelyksi. Lisäksi tein pari pummia, ja olin todella huolissani, että häviänkö mä nyt sprintissäkin. Mutta ilokseni sain kuulla, että muutkin pummasivat. Paransin tokassa kisassa sijoitustani yhdellä. Lisäksi yksi kilpasisko ei startannut toiseen lähtöön, joten loppusijoitukseni oli vallan mainio 7. sija. Toisenkin lähdön pummeja voi ihailla Reittihärvelistä. Kokonaistuloksissa olin toisen lähdön ansiosta myös 7.

Vain hetki ennen pummia. No, olipa ulkoilevilla mummoilla katseltavaa. :)
(takana oleva rakennus on vanhainkoti)

Tämä oli minun tämän kauden viimeinen suunnistuskisani. Mites siellä Irman rankilistalla sitten kävi? No, ihan julmetun hyvin! Olen sijalla 131 eli

1. En todellakaan ole huonoimmassa neljänneksessä
2. En ole meidän seuramme huonoin D40-suunnistaja vaan suorastaan toiseksi paras!

Tässä juoksee kaiken ikäistä suunnistajaa vaarista junnuun.

Tsekkaa, jos et usko! Sprinttilistalla olen sijalla 56, eli en ihan puolivälissä. Sprinteissä olen seuran paras D-40-täti, mutta tämä johtuu siitä, että olen myös ainokainen, joka harrastelee sprinttejä. Rankilista on kyllä oiva keksintö, koska se motivi käymään useammissa kisoissa. 

Lauantaina pitää painua taas metsän puolelle, kun osallistumme Vuorikiipeilijä M:n kanssa SM-rogaan. Mitäköhän siitäkin tulee? Rapsaa seurannee heti ensi viikolla, kun palaan työmatkalta.