Mutta kuinkas sitten kävikään? Lähdimme heti rastilta 3I aivan väärään suuntaan, mutta menimme kuitenkin suunnitelmien mukaan rastille 5F. Kun teimme vielä jostain edelleen tuntemattomasta syystä 5F:n jälkeen uukkarit ja päädyimme pikkulammille, muuttui suunnitelma lennosta.
Tässä vaiheessa ideana oli hakea 5E, 9F, 9E, 7D, 5C, 7I ja 1A, mikä on käsittämättömän kunnianhimoista ottaen huomioon siihen mennessä annetut suunnistusnäyttömme. Realitetit iskivätkin naamalle kuin märkä rätti jossain Vääräjärven jäällä jolkotellessa. Karsimme rankalla kädellä lisää rasteja, ja päätimme suunnata suoraan 9E:ltä 5C:lle - mistä tulikin sitten kamala kiire maaliin. Koetimme valita isoimman polun, mitä oli tarjolla, koska umpihangessa eteneminen oli todella hidasta ja kiinnosti siinä vaiheessa kuin kilo kiviä. Eivät ne polut kyllä kummoisia olleet ennen kuin ihan vähän ennen maalia.
Tällainen siitä reitsistä lopulta tuli:
Kotimatkalla autossa minä ajoin ja Vuorikiipeilijä M tutkaili karttaa. Tulimme siihen lopputulokseen, että 5C oli 9E:n jälkeen väärä valinta. 9G olisi ollut suoremmalla reitillä ja siitä olisi saanut enemmän pisteitä. Jos olisimme halunneet oikeasti välttää sakkominuutit, olisi 9F.n jälkeen kannattanut juosta järven yli 9G:lle ja siitä joko 5C:lle tai 1A:n kautta maaliin.
Ilman sakkojan olisimme olleet podiumilla. Pummeihin meni varmasti ainakin se vartti, minkä myöhästyimme. Jo pelkkään 3I:n ja 5F:n väliseen kunniakierrokseen saattoi yksinään palaa 15 minuuttia. Jos olisimme löytäneet suunnitelmien mukaan rastille 9G, olisi meidän kuitenkin pitänyt jättää pohjoisin lenkki tekemättä. Siitäkin huolimatta meillä olisi saattanut olla asiaa podiumille.
Pitäisi siis varmaan opetella suunnistamaan ennen seuraavaa kisaa eli Salpaus-rogaa. Aloitinkin hurjan treenaamisen heti eilen, kun korttelirastit olivat niin naapurissa kuin olla voivat. Kotikenttäedusta huolimatta onnistuin perseilemään pari rastiväliä. Mutta tulipahan verryteltyä vähän kinosten väsyttämiä jalkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti