Kylmää!

Perjantaina auringon laskiessa minä ja Supersuunnistaja köytimme uskolliset ratsumme (pyörät siis) auton perään ja suuntasimme Hondan nokan kohti Tampesteria. Perinteinen Yö-rogaining käytiin tällä kertaa Ylöjärvellä, joka on Tampereen naapurikaupunki. Minä pääsin vihdoin yörogaamaan fillarilla, kuten keväällä kateellisena toivoin, koska tossusarjaan halajava Vuorikiipeilijä M oli Nepalissa valloittamassa vuoria.

Rogaamaan valmistuvaa kisakansaa

Olimme perillä Ylöjärven liikuntakeskuksella puoli yhdeksän tienoilla, ja ehdimme hyvin suunnitella reittimme ja tehdä muutamat eväsleivätkin (jotka syötiin lauantaina kotona). Reittiä emme tosin ehtineet mitata, mutta arvioimme sen olleen noin 100 km. Loppuun suunniteltiin muutamia lenkkejä, joita oli mahdollista jättää pois, jos aika uhkaisi loppua. Pyöräsarja starttasi klo 22 ja tossusarja lähti liikkeelle viisi minuuttia meidän jälkeemme.

Lähtö oli yhtä otsalamppua. Pimeät lähdöt ovat aina näyttäviä.

Meidän starttimme ei mennyt tällä kertaa mitenkään mallikkaasti, koska kadotimme toisemme alkuruuhkassa. Supersuunnistaja luuli, että minä seuraan häntä, ja minä luulin hänen tulevan vasta minun perässäni ja jäin odottelemaan häntä. Onneksi Ääsääs ei ehtinyt kuin 50 metrin päähän ja tajusi sitten palata hakemaan minut mukaansa. Muutama minuutti alkukohelluksessa taisi mennä. Onneksi oli kahdeksan tuntia aikaa.

Rasti, jolla oli jopa rastilippu

Tällä kerralla minulla oli joukkueessamme ihan oikeasti tärkeä rooli: minä olin vastuussa rastimääreiden lukemisesta ja rastien leimaamisesta. Yleensä tehtävänäni on vain roikkua Supersuunnistajan peesissä ja toimia seurustelu-upseerina. On taktisesti varsin järkevää, että eri ihminen leimaa ja suunnistaa. Tällöin suunnistaja voi katsella reittiä seuraavalle rastille samaan aikaan, kun toinen leimaa. Varsinkin jalan liikkuessa minulla vaan tuppaa menemään kaikki energia vauhdissa pysymiseen, niin annan yleensä Supersuunnistajan hoitaa kaikki hommat ja keskityn itse hengittämiseen. Mutta nyt minulla oli leimaamiseen parempi kännykkä, joten hoidin leimaushommat. Ja rastien pienen koon takia oli rastimääreidenkin lukeminen tällä kertaa varsin tarpeellista.

Kulttuurirasti: rastimerkki oli kiinni veistoksessa.

Olimme valinneet reitillemme lähinnä isojen pisteiden rasteja ja muutaman tien varressa olevan kolmosen. Rastit löytyivät helposti ilman pummeja. Vain muutama rastin lähestyminen oli hieman haparoiva, mutta mitään isompaa mokaa ei tällä kertaa tullut.

Täällä taisteltiin nuijasodassa. Me taistelimme itsellemme
rastilta 3 pistettä.

Tänä vuonna marraskuu on ollut harvinaisen kylmä ja luminen, ja perjantaiaamuna taisi olla ihan ennätyspakkaset. Onneksi pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle illan aikana, ja ilma lämpeni hieman, kun lauantai ehti pidemmälle. Mutta kylmää oli silti! Jos pysähdyimme missään välissä kaivelemaan jotain repusta, tuli heti kylmä, kun lähdimme uudelleen liikkeelle. Lisäksi minun juomareppuni letku jäätyi, vaikka olin vaihtanut sen talviversioon ja yritin aina puhaltaa sen tyhjäksi juominkien jälkeen.

Repalla, Jarilla, Mikolla ja Miikalla on
ihania kavereita. <3

Letkun jäädyttyä join mehua Supersuunnistajan pullosta kunnes sekin jäätyi. Onneksi saimme pullon väliaikaisesti sulaksi, kun lisäsimme sinne lämmintä vettä juomapisteellä tien varressa olleista kanistereista. Sen jälkeen nesteytimme itseämme vain Gainomaxilla, kunnes pysähdyimme kolmen jälkeen nokialaisella ABC:lla. Juomarepun letku suli kaakaon ja sämpylän nauttimisen aikana, minkä jälkeen menin vessaan täyttämään juomarakon kuumalla vedellä. Loppukisan varmistelin letkun pysymistä sulana ottamalla tarpeeksi usein huikkaa ja työntämällä letkun aina käytön jälkeen takaisin reppuun rakon viereen lämmittelemään.

Tauolla sämpylä maistui. Huomaa myös yön pimeät kisakynnet.

Viiden maissa ilmoitin Supersuunnistajalle, että kiinnostukseni kisaa kohtaan alkoi laskea radikaalisti, eikä minua haittaisi yhtään lähteä jo maalia kohti. Sovimme, että ajaisimme maaliin lähes suorinta reittiä ja nappaisimme matkan varrelta vielä kolme rastia. Tähän menikin aikaa melkoisen sopivasti nelisenkymmentä minuuttia, joten maalissa aikaa ei jäänyt enää kuin vähän yli vartti. Ihan kiva, että kerrankin ei tullut kiire.

Maalileimaus (ei oma, koska siihen tarvittiin kännykkää)

Koska olen edelleen marrasputkessa, kävin maaliin tultuamme vain vaihtamassa pyöräilykengät lenkkareihin ja lähdin lenkille. Totesin, että oli varmempaa juosta samoilla silmillä ja valmiiksi lämpimillä lihaksilla kuin yrittää jaksaa illalla enää minnekään. Onneksi Supersuunnistaja lähti seuraksi. Kulki ihan yllättävän hyvin. Olisin jaksanut helposti juosta yli minimit (jos olisi ollut pakko, mutta eipä ollut). Tänään juoksu oli suorastaan keveää, joten putkessa ollaan edelleen.

Tour de Pirkanmaa kokonaisuudessaan.

Saimme kasaan 242 pistettä, mikä oikeutti sijaan 48 kaikkiaan 117 joukkueen sarjassa. Kaikki tulokset on nähtävissä tuolla.  Olen varsin tyytyväinen suoritukseemme, koska otimme kisan aika löysin rantein ja kävimme kaakaollakin. Pirkanmaan kunnista tuli tutustuttua 82 km reitillämme Nokiaan, Ylöjärveen, Hämeenkyröön ja Tampereeseen. Maisemia ei kyllä juurikaan nähty, kun oli koko ajan pimeää. Mutta tämähän olikin Yö-roga.