Kissa nimeltä Svantepolk

Olin mukana Pohjanmaalla lokakuussa, kun Supersuunnistaja aloitti hirvenmetsästyskauden. En mennyt mukaan passiin toljottamaan, vaan minulla oli paljon tärkeämpiä busineksia hoidettavana. Minä suuntasin sunnuntaina Vaasan kissatalolle, ja hain sieltä meille kolmannen kissan!

Supersuunnistaja lupasi minulle kolmannen kisun, kun Miisulla todettiin syöpä. Miisu voi nykyään oikein hyvin, ja sytostaattihoidot ovat tehonneet, mutta pelasimme silti varman päälle, ja hankimme Unskille lisää seuraa.

Koska Miisu ja Unskikin ovat saaneet omat esittelypostauksensa, suodaan sellainen nyt myös Svantelle.

Hei, minä olen Svantepolk ja olen saanut nimeni Svantepolk Knutssonin mukaan

Kuka: Svantepolk

Lempinimet: Svante

Syntynyt: Laihialla kivenkolossa suunnilleen toukokuussa 2015

Miten törmäsimme: Olin jo ajat sitten pättänyt, että seuraavaksi annan kodin kodittomalle kissalle. Päädyin ottamaan kissan Vaasan kissatalosta, koska Pohjanmaan eläinsuojeluyhdistyksissä on paljon enemmän ruuhkaa kuin vaikkapa Hesyllä, koska urpot pohjalaiset eivät viitsi sterkata navettakissojaan. Kävimme jo kesällä katselemassa kissoja Vaasassa, ja speksasimme yhdessä kissatalon henkilökunnan kanssa meille leikkisän ei-valmiin-sylikissan, joka väistäisi kuningatar Miisua ja mahtikolli Unskia, mutta toisi niihin myös sopivasti vauhtia. Viimeinen karsinta käytiin Svanten ja sen veljen välillä, mutta Svante voitti, koska se oli meitä ovella vastassa.

Svantepolk on sporttikissa henkeen ja vereen ja tykkää myös katsoa urheilua

Erikoista: Svante on villikissan pentu ja kovia kokenut laitoslapsi. Se on loukutettu Laihialta noin 10 viikon ikäisenä emonsa ja kolmen sisaruksensa kanssa. Koska villikissat ovat vähän haastavia eivätkä mitenkään valmiita lemmikkejä, oli Svante kissaperheen ensimmäinen jäsen, joka sai uuden kodin. Ja sekin joutui odottamaan Vaasan kissatalolla meitä yli vuoden. Svantea ei ole totutettu läheisyyteen ihmisten kanssa pienestä pitäen, joten siihen ei saa koskea eikä sitä varsinkaan ole helppoa ottaa kiinni (voi saada esim. pureman korvaan ja antibioottikuurin). Mutta onneksi meillä on täällä yksi sylipuuhka ja yksi henkinen koira näyttämässä Svantelle mallia, kuinka ihmisten kanssa elellään. Kuukaudessa Svante on jo uskaltautunut syömään kädestä ja tulemaan sohvalle minun kanssani samaan aikaan. Se myös puskee välillä aamuisin halutessaan ruokaa. Välillä se tosin kokeilee, saisiko kynsillä pohkeeseen läppäisemällä palvelijaan enemmän vauhtia...

Olen vielä kamalan ujo, mutta myös pirun utelias

Lempparit: Laserosoittimen perässä juokseminen on Svanten ykköshupia. Kun Svante ravaa valon perässä, ei pito aina mutkissa riitä, ja kaveri lenteleekin tämän tästä päin huonekaluja. Mutta se ei paljoa Svantepolkia hidasta. Lisäksi Unski on Svanten suuri idoli, ja se haluaisi aina painia Unskin kanssa. Unskin mielestä Svante on kuitenkin useimmiten vähän rasittava kakara.

Inhokit: Paijaaminen, kuljetuskoppa ja lähes kaikki uusi ja pelottava. Tosin Svanten elämä on yhtä ristiriitaa, koska kaikki uusi on myös perhanan mielenkiintoista. Jännittää ja kiinnostaa siis samaan aikaan.

Svanten suurin idoli on Unski, ja se haluaisi hengata aina Unskin kanssa

Lempiherkku: Kaikki, mitä on kaverin lautasella.

Svanten ja meidän yhteiselo on vielä tuoretta, mutta olen aika varma, että siitä saadaan vielä oikein hyvä kissa. Meillä ei kuitenkaan ole lapsia, niin voimme ja jaksamme kasvattaa tästä pienestä villikissasta kivan lemmikin. Ei se tarvitse muuta kuin aikaa ja rakkautta.