Synkkä Syysunelma

Ai niin, mulla on tää blogikin! Viime aikoina on ollut treeni- ja kisarintamalla vähän hiljaista. Olen ollut raihnaisena ja sitten iski flunssa. Mutta perjantaina tapahtui koko lokakuun edestä, kun kisattiin Peräkylän Ponnistuksen Synkkä Syysunelma. Synkkis on käytännössä sama kisa kuin viime vuonna kisaamamme Mammuttimarssi. Nimi vain vaihtui, kun kisalle tuli 10 vuotta täyteen. Ideana on suunnistaa itse tehdyillä kartoilla (järkkäri antaa vain koordinaattipisteet) joku eripituisista radoista läpi joko jalan tai pyörällä. Tänä vuonna tarjolla oli 50, 100 ja 160 km radat, ja me valkkasimme turvallisesti välimallin kisan eli 100 km. Fillarilla tottakai, koska minä en ole ultrajuoksija. Lähtö on perjantai-iltana ja maaliin tullaan joskus lauantaina. Osalla taitaa tosin mennä sunnuntaille asti.

Karttoja, jotka ovat yhdistelmä peruskarttaa,
suunnistuskarttoja ja Google Earthia

Supersuunnistaja oli meidän karttavastaavamme viime vuonna ja niin nytkin. Minulla oli viikolla niin kiirettä, että hyvä, kun ehdin edes pakata. Onneksi Ääsääs hoiti homman kotiin ja googlaili ahkerasti suunnistuskarttoja, joista sai paremmin selvää kuin peruskartasta.

Nokkahuilukonsertti

Lähtö tapahtui perjantaina klo 20:00 Sammatin Leirikeskus Elämännokasta. Pimeässä oli pimeää, mutta lauantaina maaliin tulon jälkeen mesta tuli todettua ihan kivanoloiseksi paikaksi. Juuri ennen lähtöä saimme nauttia järkkäreiden tarjoamasta ihastuttavasta nokkahuilukonsertista. Sen jälkeen tuntuikin sopivalta ratkaisulta kaahata päätä pahkaa lokakuisen pilvisen yön synkkyyteen.

Rasteilla oli kirjat, joista piti aina repäistä mukaan omaa numeroa vastaava
sivunumero. Tässä mukaan lähtee Englannin kanaali Euroopan karttakirjasta.

Ekoille rasteille oli sinänsä helppo mennä, koska perille pääsi iloisesti peesaamalla. Minä huomasin heti ylämäissä, etten taida olla ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin vielä joskus kesällä. Mutta roikuin kuitenkin urheasti Supersuunnistajan matkassa. Kartalla en yrittänytkään pysyä, vaan keskityin polkemiseen. Letka venyi hiljalleen, ja joskus kolmannen rastin tienoilla, saimme urheilla jo ihan keskenämme.

Kirjojen teemat kulkivat laidasta laitaan. Valitettavasti emme
ehtineet jäädä lukemaan.

Rastien neljä ja viisi välillä oli pakko tunkata halki tiettömän metsän. Supersuunnistaja keksi, että ajamme suoraan rastille numero viisi, mistä köpöttelemme jalan rastille neljä ja sitten takaisin. Näin fillareita ei tarvitse retuuttaa metsässä. Saman idean oli saanut muutama muukin joukkue, mutta osa talutti urheasti fillareitaan halki taimikon. Me teimme paluumatkalla neloselta vitoselle pienen pummin, joten olen ihan tyytyväinen ratkaisuumme.

Täm ylivalotettu ja tärähtänyt foto kuvaa minun uintiretkeäni. Piti käydä
koskettamassa joutsenta.

Kutosrasti oli kaikken odottama klassikko eli uintirasti. Minua hieman väsytti ennen uintia, koska olin nukkunut viimeiset kaksi viikkoa tukkoisen nenän takia aika huonosti ja muutenkin vähän. Mutta pieni pulahdus hyisessä Varesjärvessä piristi kummasti. Uiminen ei ole yhtään niin paha kokemus kuin valmiiksi märkien pelastusliivien pukeminen päälle. Ja lämpö palaa ruumiiseen aika nopeasti, kun pukee uinnin jälkeen kuivaa päälle. Yleistä hilpeyttä herätti paikalle vähän meidän jälkeemme tullut kolmikko, joista yhdellä oli mukanaan märkkäri. Siis märkkäri 5 metrin uintimatkalle. Toinen joukkueen jäsen vielä lainasi samaa märkkäriä. Itse sanoisin, että märän märkkärin pukeminen päälle on paljon kamalampaa kuin avantouinti (eikä tuolla ollut edes jäätä), mutta sallittakoon kaikille omat pelitaktiikkansa. Sakkorastit olivat niin järkyttävän kaukana, ettei niille yksinkertaisesti olisi kannattanutkaan lähteä uimisen sijaan.

Märkkäri - vielä kuivana ja mukavana

Uinti jaksoi piristää pari tuntia, ja sen jälkeen pysyin hereillä Zipfitin tuplaespressogeeleillä. Ne piristävät vieläkin tehokkaammin kuin aikaisemmin hehkuttamani saksalainen kofeiinisuklaa. Meinasin silti nukahtaa yhdellä pidemmällä maantiepätkällä. Huomasin pariinkin otteeseen torkahtelevani ja lipuvani kohti keskiviivaa. Onneksi en kuitenkaan nukkunut niin kauaa, että olisin kaatunut. Suurin osa pyöräilystä tehtiin kuitenkin hiekkateillä, joilla oli enemmän mutkia ja mäkiä. Ne pitivät pyöräilijää sopivasti valppaana ja siten hereillä.

Supersuunnistaja kuussa. Tai sitten ihan vaan hiekkakuopassa hakemassa sivua.

Superusunnistajaakin taisi vähän ramaista joskus neljän tienoilla, kun meille tuli iso pummi palatessamme rastilta numero 19 takaisin fillareille. Sitä ennen minä hulahdin jorpakkoon reittä myöten, mikä osaltaan hieman latisti tunnelmaa. Viime vuonnakin heikoin lenkkimme oli juuri rastilta paluu. Pitäisikö ensi vuonna ottaa joku hannujakerttumainen fosforilla siveltyjen leivänmurujen taktiikka? Menetimme tuolla pahuksen rapakkorastilla monta sijoitusta, mikä teki pahan kolauksen minun kilpailuintooni. Viimeistelimme vitutuksen pummaamalla vielä seuraavankin rastin. Onneksi sen jälkeen jäljellä oli enää kuusi rastia, jotka menivät väkisin retkeillessä vaikka märkää jalkaa alkoikin vähän palella.

Ekskjyysmii, eikös tämän pitänyt olla Synkkä Syysunelma
eikä mikään Stairway to Hell?

Tänä vuonna aikaa kului 13 tuntia ja 11 minuuttia, mikä on 20 minuuttia enemmän kuin viime vuonna. Matkaa kertyi suunnilleen saman verran. Reitit eivät luonnollisesti ole vertailukepoisia, koska ne käytiin erilaisessa maastossa. Nyt oli enemmän kapoista hiekkatietä ja vähemmän kestopinnoitetta, mutta jalkautumisia piti tehdä vähemmän. Minä olin selkeästi huonommassa kunnossa kuin viime vuonna. Mäissä hengästytti julmetusti. Ilman isoa pummiamme olisimme silti varmaan hätyytelleet kärkikolmikkoa. Joten kai sitä pitää yrittää taas uudelleen ensi vuonna ja testata, josko sitten menisi homma jiiriin ja sielun sekä ruumiin voimat säilyisivät aina aamuun asti.

Kunniakirjana toimi tiskirätti. Me emme ehkä raaski käyttää tätä.

Tuloksetkin ovat jo ilmaantuneet. Kymijoen Kyyneliä näimme pitkin kisaa, mutta he pääsivät ikävästi karkuun pahan pummimme aikana. Emme sentään olleet vikoja, vaikka taas itselleni tyypillisesti sitä jossain energiavajeessa taas veikkailinkin. Aikakain kultasi muistot jo niin tehokkaasti, että katseet voi kääntää kohti Yö-rogaa.