Lokakuun uusi laji

Ihan näin viime tinkaan ei lokakuun laji mennyt: kävin pelaamassa squashia jo eilen aamulla. Kyselin ensin mukaan muutamaa tyttökaveria, mutta kun myöntävää vastausta ei alkanut kuulua, suostuttelin mukaani Supersuunnistajan.

Pelit ja vehkeet

Esportissa ei ollut aloittelijapalloja hyllyssä, joten jouduimme pelaamaan vähän edistyneempien pallolla. Sitä sai lyödä ihan tosissaan, jotta se pomppasi seinästä takaisinkin. Ja vaikka etuseinä näyttikin alussa isolta, oli siihenkin välillä ihan yllättävän vaikeaa osua. Jos maila oli yhtään vinossa, pallo karkasi kattorakenteisiin. Olimme katselleet edellisenä iltana Youtube-videoilta vinkkejä, ja tiesimme, että palloa piti pyrkiä lyömään aina "polvien ja pallien välissä" - kuten Supersuunnistaja asian muotoili. Ei ihan aina onnistunut. :)

Minun tyylikäs rystylyöntini. Koska tärkeintä on toki olla tyylikäs.

Minun suunnilleen ensimmäinen lyöntini kalahti kattolamppuun, ja sieltä tipahti alas kaksi palloa lisää. Tämä oli lopulta ihan iloinen asia, koska onnistuimme 50 minuutissa lyömään kaikki kolme palloa kenttien rakneteisiin - vaikka kentät onkin verkotettu kattoon asti. Mutta minä tapaankin aina sanoa, että kaikki ovat hyviä jossain. Me osaamme ilmeisesti löytää reiät verkoista.

Supersuunnistaja näyttää aina huikean paljon paremmalta treenikuvissa. En
tiedä, johtuuko se enemmän hänen sporttisesta figuuristaan vai siitä, että minä
olen parempi valokuvaaja.

Aika pian oli selvää, ettemme tulisi pelaamaan oikeilla säännöillä, koska pallo oli hyvin helppo tappaa. Pitäisi osata vähän pelata, että voisi oikeasti pelata. Tyydyimme siis pallottelemaan. Aluksi molemmat pallottelivat itsekseen, kun meillä kerran oli useampi pallo.

Todistettavasti liikuin kopissa ainakin vähän, koska tässä kuvassa sekä jalka
että maila ovat liikkeellä.

Kun yksilöurheilu alkoi kyllästyttää, aloimme pallotella yhdessä. Tosin jos lyönti palasi omalle puolelle, saatoimme lätkäistä palloa uudelleenkin. Kun olimme pallotelleet jonkin aikaa, keksimme omanlaisen pelin, koska tokihan aina pitää vähän kilpailla. Taivoitteena oli pitää pallo elossa. Jos löi niin huonon laittoman lyönnin, ettei kaveri pystynyt siihen vastaamaan tai ei muuten vaan osunut ja sössi pallorallin, sai miinuspisteen. Ja 10 miinuspisteellä hävisi.

Supersuunnistaja näytti siksikin paremmalta, koska hän oli paljon värikkäämpi.

Minä hävisin ekan erän aika nopeasti, ja ehdotin, että pelaammekin matsin paras kolmesta -periaatteella. Aika pian peli olikin jo paras viidestä. Kun olin hävinnyt suoraan erin 3-0, päätimme pelata yksittäisiä eriä kunnes vuoromme loppuu. Mutta melkein heti minä löin viimeisen pallon jonnekin mystiseen koloon, joten jouduimme lopettamaan pelailut 50 minuutin kohdalla.

Ihan hauskaa oli, ja pelailu tuntui muuallakin kuin polvissa. Supersuunnistajallakin oli tänään kuulemma äässi hellänä.

Tässä vielä kertauksena minun vuoden uudet lajini:

Tammikuu: CXworks
Helmikuu: CrossFit
Maaliskuu: Luistelu hokkareilla
Huhtikuu: Ratsastus
Toukokuu: MOBO
Kesäkuu: Yksipyöräily
Heinäkuu: SUP
Elokuu: Pyöräsuunnistus
Syyskuu: World Jumping
Lokakuu: Squash