Noususuhdanteessa

Taas on ollut blogissa vähän hiljaista. Ja syy on sama kuin viimeksi: taas on akka rikki. Tällä kertaa sain polveeni vettä, kun olin lumilautailemassa levillä. Polvi on ollut nyt turvonneena viikon, mutta kiitos tuehduskipulääkkeiden, on turvotus jo laskemaan päin.

Menohan on suorastaan nousujohteista: kun viimeksi rikki olivat jalkaterät niin nyt on jo jo polvi. Ennusteessa on, että jos homma jatkuu samaan tahtiin, viimeistään kesällä hajoaa pää. :)

Olin kokonaan jumppaamatta viime viikolla maanantaista keskiviikkoon. Ja edellisen viikon sunnuntaikin meni Leviltä palatessa ja palautuessa. Neljä päivää täystaukoa siis. Torstaina oli taas triathlonkoulua. Onneksi tällä kertaa oli vuorossa luento ja uintitekniikkaa, joten saatoin osallistua. Perjantaina piti mennä uimaan lisää (koska lääkäri sanoi, että saan uida ja vesijuosta), mutta olinkin 10h töissä, koska sää ja suomalaiset autoilijat.

Lauantaina taas piti mennä uimaan (koska polvi esti menemästä vaeltamaan triathlonkoulun mukana ja nyrkkeilemään säbäjengin kanssa), mutta minulle tulikin kivaa ohjelmaa koko päiväksi (Marimekon aamutori ja teatteria). Hieman pääsin kuitenkin dippaamaan veteen, kun kävin iltasella kaksi kertaa avannossa. Se on vasta siistiä puuhaa!

Sunnuntaina sitten vihdoin menin uimahallille: uin 1,1km (30 min, vähän oli taukoja ja olin hidas, kun potkut eivät ole ihan optimaaliset tällä polvella) ja vesijuoksin päälle 15 min. Ja pukkarista tullessa pystyin kävelemään portaita alas ihan hyvin! Portaita alas päin mentäessä polvea pitää saada eniten koukkuun, kun tehdään mitään kävelyyn liittyvää. Se on aina ollut viimeinen onnistuva asia polvileikkaustenikin jälkeen. Joten sunnuntaina meni siis hyvin.

Jalkaa toisen eteen

Polvi tosiaan toimii paremmin, kun olen kävellyt, uinut tai vesijuossut. Aamulla herätessä se on jäykimmillään. Nyt olenkin toimistollakin välillä noussut ylös ja kävellyt (esim. puhuessani puhelimessa) ihan vain siksi, että polvi saa vähän jumppaa. Ja jalka alkaakin toimia jo ihan kivasti. Tarkoituksena olisi päästä viikonloppuna hiihtämään.

Jotta pääsen viikonloppuna ladulle, ajattelin uhrata huomisen aamu-uintini mummourheilun alttarille eli meinan vesijuosta. Vaikka se on jumppana ihan vammaisurheilua, sen kuntouttava mahtivoima on aivan uskomatonta. Siksi meinaan nöyrtyä mummojen joukkoon, vaikka vapari onkin paljon kivempi tapa edetä. Mutta vammaisen pitää malttaa.