maanantai 1. heinäkuuta 2019

Supersuunnistaja kävi juoksemassa satasen

Viime viikonloppuna minä jäin sohvalle makaamaan jalka kohoasennossa, kun Supersuunnistaja lähti junalla kohti Saloa. Siellä järjestettiin Suomi-juoksu, joka on Suomen vanhin ja  maailman toiseksi vanhin vuosittain järjestettävä 100 km juoksukilpailu. Kamalan tunnettu kisa ei kyllä ole, vaan enemmänkin himojuoksijoiden sisäpiirin juttu. Tämä on toisaalta tosi surku, koska on hienoa, että kisa on järkätty jo 48 kertaa. Suomi-juoksun hauska erityispiirre on, että se juostaan yöaikaan. Koska mikäs nyt olisi kauniimpaa kuiin Suomen kuulas kesäyö?

Kisanumero

Mutta mites kisa meni? Annetaan herran itsensä kertoa.

No, oliko kivaa?

No, joo.

Millainen reitti oli?

Pitkä. 

Aha. Oliko mäkiä?

Joo, nousua oli 1,2 km, mikä on aika harvinaista 100 km juoksulle. 

Kisakeskuksella

Miten juoksu kulki?


70 km meni ihan jees. Sen jälkeen meni vähemmän jees.

Oliko kesäyössä kivaa juosta?

Alussa (klo 19) oli vähän turhan kuuma, noin 22 astetta. Yöllä oli oikein mukavan vilpoisaa, ehkä 15-16 astetta. Tämä oli ehkä eka ultra, jossa minulla oli todella tylsää. Harkitsin puolivälissä keskeyttäväni tylsyyden takia.

Et siis tainnut nähdä juurikaan eläimiä?

Näinpäs: 1 valkohäntäkauriin, 1 ketun ja viisi kissaa, joista yhtä pääsin melkein paijaamaankin.

Lähtikö tällä kertaa varpaista kynsiä tai oliko muita vastoinkäymisiä?

Kynsiongelmia ei varsinaisesti ollut, vaikka unohdinkin leikata kynteni. Mutta nyt ei ollutkaan polku-ultra, niin ei tullut lyötyä varpaita kiviin tai juurakkoihin. 

Lievä pahoinvointi alkoi joskus maratonin kohdalla, ja 75 km kohdalla olleen juomapisteen jälkeen tuli lounas ja kaikki sen jälkeen syöty ylös. Vesi sentään pysyi sisällä. Viimeinen juomapiste oli 89 km kohdalla. Sielläkin nautitut eväät nousivat ylös, kun jatkoin matkaa kävellen. Syytän tästä kokista, jota ei olisi ehkä kannattanut ottaa. Mutta kun teki kauheasti mieli.

Oksentaminen muuten piristää noin viiden kilometrin ajan, kun alkaa nukuttaa.

Oletko tyytyväinen suoritukseesi?

No, se oi ihan ok. En ole pariin kuukauteen pystynyt harjoittelemaan ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Siihen nähden meni ihan hyvin.

Osallistujamitali oli hieno!

Kenelle suosittelisit Suomi-juoksua?

Jos maraton on jo nähty ja haluaa kokeilla pidemmän matkan tasaisella alustalla, niin Suomi-juoksu on ihan hyvä vaihtoehto. Tosin pitää osata huoltaa itse itsensä tai ottaa mukaan oma huoltaja. Reitti ei ole helppo, mutta se on kaunis. Ja kun reitti juostaan yhtenä lenkkinä, ei samaa 1 km lenkkiä tarvitse juosta sataa kertaa.

Meinaatko itse kisata vielä tänä kesänä jotain?

Joo, varmasti jotain, mutta en ole vielä päättänyt mitä. Lyhyempiä matkoja voi tehdä vähän ex-tempore. Jonkun pidemmän matkan voisi juosta syksyllä.

Kiitos haastattelusta! Kivaa, että edes joku kykenee tuottamaan sisältöä tähän blogi-parkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti