torstai 9. elokuuta 2018

Denna veckoslutet ska jag orientera på svenska

Suunnistushommia olisi taas tiedossa. Viikonloppuna kisataan FSOM eli suomenruotsalaisten suunnistuksen mestaruuskisat. Kyllä! Ankkalammessa on ihan omat kisatkin. Koska minä olen pohjalaisen suomenruotsalaisen suunnistusseuran umpisuomenkielinen "vahvistus", olen luonnollisesti mös viikonloppuna mukana kisassa.

Kuvituksena on pari kuvaa tiistain polkujuoksulenkiltä Espoon keskuspuistosta.

Koska ruotsinkielisiä suunnistajia on vain Uudellamaalla, Paraisilla ja Pohjanmaalla, kisataan FSOM joka toinen vuosi Etelä-Suomessa ja joka toinen vuosi Pohjanmaalla. Nyt on etelän vuoro ja järkkäriseurana on OK77 Kauniaisista.

Muut seuramme edustajat ajelevat Pohjanmaalta tänne etelään vasta lauantaiaamuna, mutta minä ja pari muuta täällä jo valmiiksi olevaa kisaamme jo perjantaina sprintissä. Sitä en ole koskaan ennen kokeillutkaan (kuntosuunnistuksiahan ei lasketa). Sen lisäksi, että pitäisi osata juosta kovaa, jännittää sprintissä myös erilainen kartta. Pitää kerrata vielä tänään illalla sprinttikartan merkistöt, että bongaan sitten kisassa ajoissa aidat sun muut jekku-umpikujat.

Koetimme juosta Espoo Trail Runin reittiä, mutta eksyimme matkalla.
Onneksi viikonloppuna saa käyttää karttaa. :D
Lauantaina ohjelmassa on pitkä matka, mistä saa ihan rankipisteitäkin. Huomasin vähän aikaa sitten olevani rankilistalla jo aivan järkyttävän korkealla: en meinannut edes löytää itseäni, kun aloin selata listaa loppupäästä. Nyt pitää kerätä lisää kisoja, ettei tule kauden lopussa kamalasti miinuspisteitä alle viidestä kisasta. Rankilistan sijoituksen katselu alkoi ihan vitsistä, kun halusin tarkistaa, olenko viimeinen. Kilpailuvietti iski sittemmin ihan yllättäen, enkä nyt halua enää missään nimessä tippua viimeiseksi.

Levin kisapaita oli ekaa kertaa päällä. Se oli tummana aika kuuma valinta.

Sunnuntaina vuorossa ovat viestit. Ne tulevat olemaan minun osaltani vähän vitsi, koska juoksen kuntosarjassa sekajoukkueessa - eikä joukkuekaan ole välttämättä täysi. Mutta saahan siitä edes treenin.

Palaillaan pummeihin kisojen jälkeen. Toivottavasti otin oppia enemmän Marika Teinistä kuin Tove Alexanderssonista, kun katselin tiistaina suunnisuksen MM-kisojen keskimatkan kisaa. Tänään tein onneksi töitä, kun Maija Sianoja teki isoimman pumminsa. Ei tullut enempää huonoja vaikutteita. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti