Oho, Supersuunnistaja ilmosi mut!

Mä tosiaan luulen, että mun pitää juosta tulevana talvena mäkiä. Ei riitä, että menin ilmottautumaan sinne Beerway to Helliin, nyt on plakkarissa lippu myös Karhunkierroksen sprinttimatkalle eli juoksemaan 31 km. Karhunkierroksen reitin viimeiselle 31 kilometrille osuu hienojen riippusiltojen lisäksi lähes kaikki reitin mäet, esimerkiksi yksi Rukan laskettelurinteistä. Mihin ihmeeseen mä olen oikein itseni mukaan tunkenut? 😨

Blogilla on muuten uusi kuvituskissa! Sen nimi on Tessa.

31 km on vielä todella pitkä matka mulle. Olen juossut elämässäni yhden (flätin) maratonin ja loput matkat ovatkin sitten puolimaroja tai alle. Olenhan mä rogannut pitkiä kisoja, mutta suunnistus ei kuitenkaan ole sama asia kuin pelkkä juokseminen: siinä kuitenkin pummataan tämän tästä ja seistään keskellä metsää raapimassa päätä ja ihmettelemässä, että missäs hevonperseessä sitä nyt ollaan. Polkujuoksukisassa pitää koko ajan pyrkiä etenemään - ellei satu olemaan huoltopisteellä tankkaamassa sipsejä.

Tessa on rodultaan turkkilainen van. Vanit tykkäävät kiipeilystä.

Ääsääs menee itse juoksemaan Karhunkierroksen perusmatkalle eli 160 km lenksukalle (Karhunkierros edestakaisin). Hän meinaa osallistua ensi vuonna Ultra Trail Tourille. Saas nähdä, juoksenko minäkin Pallaksella ja Vaaroilla jotain, vai lähdenkö mukaan vain turreksi.

Turkkilaiset vanit tykkäävät myös vesileikeistä. Tessa rakastaa hanoja.

Talven treenikuvioille alkaa muodostua jo runkoa. Olen ilmottautunut perinteisen Cetuksen triathlonuintiryhmän lisäksi Espoon Tapioiden juoksukouluun sekä Espoon Akilleksen Jukola-suunnistuskouluun. Ja niiden lisäksi pitää taas alkaa käydä Kauniaisten portaissa.