Voiko tylsyyteen kuolla?

Lääkäri sanoi Väyrysen Pavelle pressanvaalien jälkeen, että vitutukseen voi kuolla. Aloin tässä epäillä, että voiko tylsyyteenkin. Eli terkkuja tokalta saikkuviikolta vaan! :)

Tiistaina multa poistettiin tikit ja lääkärikin kävi katsomassa, että miten menee. Kyllä mulla kai meni ihan hyvin, mutta leikkauksen jälkeen saadut ohjeet vähän muuttuivat: keppejä vielä 2 viikkoa, polvenkoukistuskieltoa yhteensä 4 viikkoa ja sitä ennen ei urheilla.

Supersuunnistaja oli viikko sitten Amerin
polkujuoksuillassa ja toi sieltä Miisulle kassin!

Ainoa, mitä saan mennä tekemään, on vesikävely. Se on siis melkein niin kuin vesijuoksua, mutta polvea ei saa koukistaa yli 90 asteen (no, eipä se vielä taivukaan niin paljoa) ja liikkeen pitää olla rauhallista. Saisin mennä jo uimahalliin, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi lähteä.

Pian on kyllä pakko mennä, koska jos en nyt ihan kuole tylsyyteen, niin ainakin ahterini puutuu tässä sohvalla. Ei vaan kamalasti huvita liikkua paljoa ihmisten seassa, koska kyynärsauvat ovat niin raivostuttavat kapistukset. Niiden kanssa kädet ovat koko ajan varattuina. Jopa ovien availu on haaste. Jos ne taas meinaa laittaa jonnekin nojaamaan, jotta voisi tehdä käsillään jotain, eivät sauvat ikinä pysy pystyssä. Eilenkin meinasin ruokakaupassa kampata sauvoilla viattoman ohikulkijan, kun olin pakkaamassa ostoksiamme.

Tämä kuva on eräältä aamulta, kun vaihdoin selkäni väsyttyä
sängystä sohvalle ja otin päivän ekat päikkärit.
Pikkuhoitsu-Unski vahtii, että potilas voi hyvin.

Unohdin kysyä lääkäriltä, saisinko bodata pian yläkroppaani. En minä kyllä varmaan noiden pirun keppien kanssa salille sietäisi lähteä, mutta niiden jälkeen on vielä viikko kepitöntä liikuntakieltoa. Mutta jos en koukistele sitä polvea, niin en kyllä keksi, mitä pahaa pienestä penkkaamisesta voisi polvelle koitua.

Voivatkohan aivot sulaa liiasta Sinkkuelämän katselusta? T: nimimerkki kohta kolme kautta katsottu

Ps. Kamalaa valittamista koko ajan. On tässä paljon hyvääkin tapahtunut. Sain vihdoin neulottua Supersuunnistajan pipon valmiiksi ja lyhennettyä hänelle tekemäni kaulaliinan. Eihän siinä mennytkään kuin vähän yli vuosi. Ja tänään tuli meidän ihana uusi Tempur-sänky! Enää ei selkä väsy, vaikka nukkuisin samassa asennossa koko yön! Jee!