Oikeanpuoleisia ongelmia ja listaviikon encore

Supersuunnistaja oli vähän pettynyt, kun listaviikolla ei ollutkaan parhaita kissakuvia. Olinpas ajattelematon! Onhan tämä kuitenkin blogi meikän sporttailuista featuring kisut. Mutta tehdään nyt niin, että tässä jutussa kuvituksena on viisi parasta mun ottamaa kissakuvaa. Parhaat kissakuvat ottaa toki Mari. Kissakuvien lomassa sitten valitan.

Tää on mun eniten FB-tykkäyksiä ikinä saanut kuvani.
Tää ei ehkä ole laadukas kuva, mutta Unskin ilme on priceless.
Ja kuva on muuten supersuunnistajan ottama.  :)
Minä pesin kissan ja käskin seuralaisen ottaa kuvia.

Ensimmäisenä voisin valittaa sitä, että oli muuten tosi vaikeaa valita vain viisi kuvaa. Ja hommaa vaikeutti sekin, että en oikein tiennyt, haluanko ottaa mukaan hyviä tilannekuvia vai aidosti hyviä kuvia (joista sitten ei olisikaan ollut niin vaikeaa valita, kun laadukkaita kuvia ei olekaan enää niin montaa). Koska mä en harrasta valokuvausta, en jaksanut jännittää kuvien laadusta. Esim. heti alla ei taida kissojen silmät olla terävät. Hyi, hyi. Jätteiso moka.

Kaksi patsasta aidalla. Tääkin on huonolaatuinen kännykkäkuva,
mutta kerrankin noi olivat nättejä yhdessä. Ja paikallaan.

Mutta sitten siihen päivän epistolaan. Mulla kaikki ongelmat ovat nykyään oikealla puolella. Toi oikea polvi on huonompi polvi, mutta jopa mun ainoa juurihoidettu hammas on oikealla. No, en ajatellut kuitenkaan ulista jumppablogissa hampaista. :)

Olisipa itsekin joskus yhtä onnellinen
kuin kissa uuden laatikon kanssa!

Taisin blogissakin mainita, että mun huonompi polvi rusahti tuossa kuun vaihteessa. Olihan se nyt ihan selvää, että kun ääni kuuluu, niin jotain hajoaa. Elin kuitenkin itsepetoksessa, ja polvi tuntuikin jo vähän paremmalta, ennen kuin viime viikonloppuna se oli aivan maanvaiva: ensin uintitreeneissä se meni lukkoon rinulia polskiessa pari kertaa. Vaihdoin heti selkään, mutta kenkkuili se vielä kerran ihan vaparipotkussakin. Sitten myöhemmin lauantaina säbämatsissa se meni uudelleen lukkoon, kun nousin ylös pallon ollessa vastustajan päädyssä. Pelasinkin sitten vaan ekan erän, ja käskin sen jälkeen Pikkuveska M:n kentälle. Koko homman kruunasi sunnuntai-ilta, kun polvi meni koko yöksi lukkoon. Ulisin niin säälittävästi, että kissakin tuli lohduttamaan Siinä polvi koukussa varasin sitten ajan lääkärille. Nyt olen käynyt jo ortopedillakin ja odottelen tässä vakuutusyhtiön maksusitoumusta magneettiin. Jippii...

ROAR!

Polven saanee sentään kuntoon, kun sitä taas vähän siivoaa. Tähystyksestä toipuukin tosi nopsaan. Ja polvisaikku on kivaa, kun voi katella leffoja kaiket päivät. :) Tosin pitänee tässä suorittaa jonkinasteinen riskianalyysi mun lajikirjostani, koska ei tuota passaa enää rikkoa. Lääkäri käski pitää lihakset kunnossa, joten olinkin eilen ihan intopinkeänä salilla tekemässä rinnallevetoa ja kyykkyä. Mutta sitten valittikin pakara. Mun oikea pakarani on ollut kipeä kesästä lähtien. Mä kutsun sitä mentaalipakaraksi, koska alussa kipu vaivasi aina juuri ennen kisoja, mutta unohtui kisojen aikana. Tosin Kaisaniemen juoksussa kipu ei enää lähtenyt vaan yltyi koko kisan ajan. Pyllylle on annettu sekä mobilatia, lepoa että hierontaa, mutta silti se vaan riivaa.

Olen tässä viimepäivinä väijynyt kissoja järkkärin kanssa.
Mä tykkään itse kovasti tästä tassukarvakuvasta.

Toisaalta sekä polvi että pylly pakottivat mut eilen tekemään pitkiä sarjoja pienillä painoilla, mikä on tän nylkkyilyn kannalta pelkästään järkevää. Riatloonarin sekä multisporttailijan pitää treenata kestävyysvoimaa eikä maksimivoimaa. Siksi mun pitäisi jaksaa virpoa vähintään sellaisia 10-15 toiston sarjoja - vaikka oikeasti tykkään eniten sellaisista 5-8 toiston sarjoista. Eli ei jotain huonoa ellei jotain hyvääkin. Mutta olisihan se kivaa olla terve. Tänään on pylly jumissa eilisestä kyykkäilystä, niin sattuu molempiin pakaroihin tasapuolisesti. :)

Mutta nyt ylös, ulos ja fillarilenkille!