Modernia taidetta ja superyllätyssektori

Maalattiin tämän viikon practical-treeneissä kumiplateja valkoisiksi, jotta ne erottusivat takaseinästä, joka on myös mustaa kumia. Nää kumiplatet toimivat sisäradoilla pepper poppereiden ja metalliplatejen korvikkeina. Kimmokevaaran takia metallisia maaleja saa ampua vain ulkona. Mun mielestä platesta tuli tosi hienon näköinen, kun siihen ampui muutaman kerran. Melkein kuin modernia taidetta:

Teoksen nimi voisi olla vaikka "Kun kumi tummuu"

Ja nyt, kun päästiin ammuntaan, niin tarinoidaanpa lisää. Mun on pitänyt jo elokuusta asti kertoa mun tän kesän kisasta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ensin en jaksanut asentaa videoeditointiohjelmaa koneelleni, ja sitten tuli todettua, että mun vanha rupukamerani kuvasi ihan paskalaatuista videota, jota ei kehtaa julkaista. Olisi pitänyt filmata kännykällä. Sitten se reportaasi jäi. Mutta kerrotaanpa nyt kuitenkin jotain, koska homma oli aika huvittava tapaus.

Olen tänä vuonna käynyt treeneissä ihan liian vähän, koska muu urheilu on ajanut edelle. Olin siis kisoissa totaalisen turisti. Ekalla stagella tuli missejä enemmän kuin laki sallii, koska unohdin olevani ulkona ja etäisyyksien olevan huomattavasti pidempiä kuin sisällä.

Homma parani vähän loppua kohden, mutta kaiken maailman "unohdinpa kaikki suunnitelmani piipin jälkeen" -urpoilua oli vähän liikaa. Ja ammuin osumatkin huonommin kuin ekoissa kisoissani 2012. Esimerkiksi vikalla stagella (jonka pääsin oikein aloittamaan) tyhjensin varmaan puoli lipasta karkuun juoksevaan pepper popperiin, ennen kuin suosiolla menin lähemmäs ampumaan sen. Mutta päivä oli ihanan aurinkoinen ja varsinkin kolme viimeistä stagea olivat setupiltaan oikein hauskoja. Suosikkini oli "baari", missä piti suolata pari pahispahvia, kantaa kossusnapsi läikyttämättä toiselle pöydälle ja ampua loput taulut. Lähtöasento oli "baaritiskiin" nojailu. :)

Tapasin stagejen välissä toisen naisen (mikä on siis harvinaista näissä piireissä), joka käy kisoissa enemmänkin. Kävi ilmi, että ammuimme molemmat produa - eli meillä oli ihan naisten sarja. Sanoin olevani ihan turisti ja onnittelin jo etukäteen voitosta. 

En jäänyt palkintojenjakoon, koska minun piti kiiruhtaa kohti Prismaa ostamaan sovitinta pyykkikoneelle. Seuraavana päivänä sain sähköpostia, että olin voittanut naisten production-sarjan! Oikeasti nauroin ääneen, koska on suorastaan noloa voittaa jotain sellaisella suorituksella, minkä minä kisoissa tein. Mutta sellaista se on, kun kisaajia ei ole montaa. Miesten kanssa samoissa tilastoissa olin sijalla  17/23 (se toinen nainen oli se 23.) ja matsin prossat olivat 48,32. Eli suomeksi olin melkein puoliksi yhtä hyvä ampumaan tai yhtä nopea (tai molempia) kuin voittaja. Mutta se varmaan treenaa - minä en juurikaan. :)

Tätä mulle kyllä varoiteltiin jo turvallisen ampujan kurssilla: lajissa on niin vähän naisia, että voin huoletta tyhjentää palkintokaapin valmiiksi. Kaikissa kisoissa ei palkintoja jaeta, jos sarjassa on alle 3 kilpailijaa (koskee myös senioreita ja junnuja), mutta Haur Finncupista mulle tuli postissa kevyt ja "kiinailaisvalmisteisen oloinen" mitsku. Jee. Mutta siis oikeesti: aika eeppistä. :D