Listaviikko: Parhaat penkkiurheiluelämykseni

Mä en aina urheile itse. Joskus myös katson, kun muut urheilevat. Ja tänään listaan sitten elämäni parhaita / mieleenpainuvimpia penkkiurheilumuistoja.

1. Olin joskus yläasteikäisenä katsomassa Kisahallissa ToPo-LaNMKY-matsia (siis korista). Kyseessä taisi olla joku pudotuspeli. (Tai sitten vaan runkosarjapeli. Stalkkailin vähän Wikipediaa, ja totesin, että kyseessä saattoi olla myös kausi 93-94 ja vastustajana FoKoPo. En muista. Eikä se nyt ole varsinaisesti oleellistakaan.) Olimme kavereiden kanssa istumassa B-kisiksen yläkatsomossa, joten näimme kentän lisäksi ToPon fanikatsomon. ToPo johti vikoilla sekunneilla kaksi pinnaa ja sain 1+1-vaparit. (Silloin sellaisia vielä oli. Eli jos eka menee sisään, saat myös toisen.) ToPo vähän urpoili, eikä laittanut ketään levypalloon, vaan kaikki paitsi heittäjä menivät valmiiksi puolustuspäähän. No, se eka vapari meni ohi, ja peli siis jatkui heti. Ja Namika tietty otti levarin. Pallon saanut LaNMKY:n pelaaja otti pompun, teli setapin ja linkosi pallon suunnilleen oman pään vapariviivan kohdalta kohti ToPon koria. Mä muistan, kuinka ehdin pallon lentäessä kentän yli todeta kavereille, että mitäs, jos toi menis koriin. No, meni se ja LaNMKY voitti pinnalla. ToPon fanikatsomon kollektiivinen ilme oli aika priceless. :) Jos tää olikin FoKoPo, niin tämän voiton takia tuli pudotuspeleihin vielä yksi matsi lisää, koska pelit olivat 2-2. ToPo sitten voitti sen vikan. Tää on tällaisia tilanteita, joita tapahtuu vain kerran elämässä. Siksi ne ovat ikimuistoisia (vaikka ei vastustajaa varmasti enää muistakaan).

2. Olin 2008 futiksen EM-kisojen aikaan Kroatiassa lomalla. Mentiin kavereiden kanssa katsomaan pizzerian terassille Kroatia-Saksa-matsia. Onneksi en vielä silloin ollut mikään varsinainen futistietäjä tai Saksa-fani: Yksi saksalainen(?) katsoja kehtasi taputtaa, kun Saksa teki maalin - ja meinasi saada turpiin. Fanaattisia faneja on kiva katsoa. Ja tunnelma tarttuu. Oli myös kiva seurata kroatialaisten voitonbileitä matsin jälkeen. Lisäksi taisimme saada pari olutta ilmaiseksi, koska tarjoilija unohti laskea seuratessaan peliä niin innolla. :)

Hrvatska teki maalin!

3. Kolmantena ei ole mitään yksittäistä tapahtumaa, vaan kokonainen ToPon kausi. Mä en ole ikinä ollut mikään Dingo-fani tai NKOTB-fani (tai muukaan kiljuva musafani), mutta jonkin asteinen ToPo-fani olin. Mulla oli pari kautta kausikorttikin. Paras ja pahin fanituskausi taisi olla 1990-1991, kun ToPo voitti pronssia. Itse en päässyt pronssiotteluun paikalle, mutta melkein kaikissa muissa peleissä taisinkin istua eturivissä huutamassa. :)

4. Toinen futiselämys oli 2010 keväällä, kun matkasimme duuniporukalla Lontooseen katsomaat Tottenham - Blackpool -peliä. Taas hurja fanitus loi tarttuvaa tunnelmaa. Ja olivathan puitteet huomattavasti isommat, mihin täällä koti-Suomessa on tottunut. Mä ostin Tottenhamin fanibikinit. :)

Meitsi ja Tottenham Hotspursin kukko

5. Harlem Globetrotters kävi Suomessa joskus 90-luvun alkupuolella. Mä menin katsomaan sitä kavereitteni kanssa. Globetrottersia vastaan oli tuotu pelaamaan myös joku geneerinen jenkkijoukkue, jonka vierailijatähdeksi pääsi mun suosikkijoukkueeni (eli ToPon) legendaarinen takamies Kari-Pekka Klinga. Klinga tosin otettiin pois kentältä, kun hän sai liian kovat aplodit heittäessään vaparit sisään. ;) Mutta olivathan ne Ameriikan ihmeetkin tosi vautseja. Globetrottersit osasivat vaikka mitä superveivausdonkkeja ja muuta show-meininkiä.

Taidan lopettaa listaviikon nyt tähän. Nämä aiheet keksin aika vaivattomasti, mutta jatkossa olisi aika väkinäistä - ja varmaan paljon tylsempää listausta. Tokihan mä voisin listata vielä jotain koripallon legendaarisimpia sukkamuoteja tai muuta tosi jännää, mutta epäilen suuresti, kiinnostaako ketään. Eli listaviikko olikin vain työviikon mittainen.

Ensi kerralla taas jotain asiallista. :)