Kesä - ja mitä tuli opittua

Olipahan kisakesä! Mä en oo varmaan ikinä laukannut niin monissa kissanristiäisissä kuin viime kesänä. Ja kun niissä kaikissa tapahtumissa nimenomaan laukattiin (vai ravattiin?), niin meinasi puhti loppua jo elokuussa. Mistäs Mintun kesä sitten koostui?

Henkeäsalpaava hiekkakuoppa

Kesä alkoi heti vapun jälkeen Salpaus rogainingilla, missä mitattiin varsinkin meikäläisen jalkojen kestävyyttä. Kuusi tuntia tuntui varsinkin varpaissa, koska maastolenkkarini olivat mystisesti kutistuneet talven aikana. Tulimme maaliin alle minuutti ennen aikarajaa, ja olimme hienosti kahdeksansia 38 joukkueen joukossa. Tulos oli aivan käsittämätön, kun sitä vertasi edellisen syksyn X-Kaatoon.

Kisakausi jatkui viikon päästä Spring Adventurella ihanassa toukokuisessa auringossa. Vaikka kisa vedettiin pitkissä spandexeissa, vietin kisan jälkeen kesän ekaa sortsipäivääni. Kisa meni tosi kivasti, vaikka lopussa olinkin niin puhki, että kaaduin, koska en jaksanut nostaa jalkaani tarpeeksi hiekkatiellä. Ei siis edes polulla, vaan hiekkatiellä.

Kevätseikkailu on hyvä seikkailu

Sitten sainkin palautella jopa kaksi viikkoa, kunnes oli aika polkea Espoon ympäri Giro d'Espoossa. En lähtenyt polkemaan kieli vyön alla, koska heti seuraavalla viikolla oli vuorossa "päälajini" triathlonin kesän eka kisa. Mutta ihan mukavasti aikaani paransin, kun uskalsin lähteä kovemman vauhtiryhmän mukaan.

Giron maalissa

Kesäkuu alkoi Vantaa Triathlonilla. Vielä toukokuussa pelkäsin yöpakkasia ja Kuusijärven lämpötilaa, mutta pelko oli turhaa: saimme polskia yli 20-asteisessa järvessä ja helle sai melkein urheilujuomatkin kiehumaan. Kuumasta säästä huolimatta kisa meni mainiosti, ja alitin 3 tunnin aikarajan, mikä oli tavoitekin. Tästä kisasta jäi varmaan koko kesän paras fiilis.

Kuuman Kuusiksen jälkeen pitää riisua

Levätä ehtii eläkkeelläkin! Uusi viikko, ja uusi kisa! Tällä kertaa vuorossa oli taas multisportia ja No Limit adventure. Mahtoikohan olla pientä kisaväsymystä jo ilmassa, kun Känkkäränkkä tuli mukaan matkaan? Koska kisa oli minulle ihan kamala, olikin hyvä, että nautimme siitä tunnin yliaikaa. Kaikki mikä ei tapa, kasvattaa. Vai miten se meni?

Ennen Juhannusta oli vielä yksi ihan tyhjä viikonloppu, ja se kului mukavasti Jämsässä Jukolan viestissä. Koska minä en osaa suunnistaa, ei minun tarvinnut edes ihan kamalasti ehtiä palautua No Limitistä: karttaa lukiessa kun ei tullut juostua kamalan lujaa. Pysyin kuitenkin myös muita peesatessani kartalla, mistä olen huisin ylpeä! Kokemus oli kiva, ja aloinkin unelmoida tupla-Jukolasta: päivällä Venlat ja siihen päälle vielä joku lyhyt Jukolan osuus. Mutta tämä ei välttämättä tapahdu vielä ensi vuonna, koska yösuunnistus on vaikeaa.

Minne päin pitää lähteä?

Olin suunnitellut tähän väliin Kisko triathlonia ja sprinttiä, mutta joku järki sisälläni käski levätä Juhannuksen lisäksi myös seuraavan viikonlopun. Koska olihan heti heinäkuun alussa vuorossa Rokua ja 30 tuntia multisporttia putkeen. Vaikka lopussa ei jaksettukaan enää juosta, niin mielestäni tämä kisa vaatii etupäässä henkistä kanttia. Mutta kai sitä kuntoa ja jalkavoimiakin pitää jonkin verran olla. Ikinä en ole nähnyt niin paljon hyttysiä, mutta ihan sairaan kivaa mulla silti oli (ainakin nyt muistelisin niin...)!

Vetoapu on joskus tarpeen

Viikon päästä Rokuasta minulla alkoi kesäloma. Ihan liikkumatta en lomallakaan ollut, vaan juoksentelin vähän suolla ja kiipeilin tuntureille. Mutta en varsinaisesti kisannut mitään. Enpä tosin ehtinyt oikein treenatakaan - ainakaan pyöräilyä - koska loman loppu kului uutta kämppää maalatessa. Juokseminen on aikatehokkainta treeniä, joten jokunen aamulenkki tuli sentään pinkaistua. Ja ainakin kerran menin pyöräilemäänkin, kun supersuunnistajakin oli treenaamassa. Ja muutin minä pyöräni ihan itse polkemalla ne tänne.

Kylmä vesi auttaa palautumaan?

Elokuun lopussa olikin sitten hyvä mennä kisaamaan lähes kylmiltään kesän toinen olympiamatka eli Nastola Triathlon. Voin ihan avoimesti myöntää, että kiinnostus hipoi nollaa, mutta tulipahan kisattua. Kesän pyöräilemättömyys kostautui, mutta ihmeekseni olin oppinut jossain välissä juoksemaan, ja lensin (ainakin omalla mittapuullani) kympin reippaasti alle tuntiin. Silti aika huononi Vantaan ajasta puolisen minuuttia, mutta pysyi sentään alle kolmen tunnin.

Hitainta pyöräilyä miesmuistiin

Kiinnostus jatkui korkeana viikon päästä, kun puolipakotin itseni Senaatintorille ja Midnight Runiin. Nastolan hyvä juoksu valoi kuitenkin uskoa itseen, ja lähdinkin posottamaan kymppiä aivan liian lujaa. Hyydyin kuuden kilsan kohdalla tosi pahasti, mutta tein kuitenkin oman kympin enkkani. 50 min haamuraja jäi vielä odottamaan rikkomistaan, mutta onneksi voitin siskoni. ;)

Jos en olisi mennyt lupailemaan tyhmiä, olisi Midnight Runin jälkeen jo alkanut ylimenokausi. Mutta olin sitten mennyt uhoamaan, että juoksen kesällä puolimaratonin. Mietin kauan, että missä tapahtumassa sen kipitän, että ehdin palautua juoksuun ja taas juoksusta X-Kaatoon (johon oli myös tullut luvattua lähteä). Kisaksi valikoitui osallistujamäärältään kiva Kaisaniemen juoksu. Lähdin hankkimaan jotain tulosta ennemmin kuin hyvää tulosta, mutta kun juoksu kerran kulki, niin iskihän se kilpailuvietti päälle kuin miljoona volttia. Kesän urheilut painoivat kuitenkin pahasti, eikä kahteen tuntiin tullut päästyä, vaikka sainkin synttärisankari supersuunnistajasta loppukiriseuraa vikalle parille kilsalle. Mutta lukuisat polvivammani eivät ottaneet juoksusta nokkiinsa, joten uskalsin alkaa tosissani haaveilla triathlonin puolimatkasta.

Puiseva rastielämys

Sen voin sanoa, että mitään en syyskuussa odottanut niin paljoa, kuin että X-Kaato olisi ohi ja saisin alkaa lojua. Pari viikkoa säästelin jalkojani ja parantelin jumista pakaraani, kunnes oli vihdoin kesän viimeisen multisport-kisan aika. Vaikka minua lähinnä väsytti ja kolotti, oli kisaaminen oikein kivaa. Hyvää fiilistä saattoi auttaa se, että homma tuntui sujuvan paljon paremmin kuin edellisvuonna tai alkukesästä. Siis taktisesti - jaloista voimat olivat aika loppu.

Tästä pienimuotoisesta avautumisesta on ehkä aistittavissa, että saatoin ihan vähän kokea, että kesällä oli pikkasen liikaa kisoja ja muuta puuhaa. Mulla oli vapun jälkeen kaksi viikonloppua, kun mulla ei ollut mitään etukäteen suunniteltua tekemistä (ei mitään eli ei edes kaveriviikonloppua mökillä, kirppismyyntiä tai remppahelvettiä). Vaikka kisaaminen on parasta, olisi kivaa ehtiä joskus treenatakin. Tai vaikka vaan olla.

Mua keljuttaa aika paljon, että ehdin kisata triathlonia - jota kuitenkin edelleen päälajinani pidän - vain kaksi kisaa. Olisin halunnut mukaan myös yhden sprintin, mutta en ehtinyt edes HelTrin rykäsyihin saati mihinkään oikeaan kisaan. Vaikka multisporttikin on tosi hauskaa, se vei tänä kesänä liikaa aikaa. Ja varsinkin Rokua söi mun resurssejani ihan liikaa. Vaikka pelkäänkin, että herrat löytävät mun tilalleni jonkun paremman, niin luulen skippaavani Rokuan ensi vuonna. Kai sitä saa jonkun toisen joukkueen koottua myöhemmin, jos en enää ikinä HiQ Xtremeen mahdu ja vielä sinne mäkäräisten veriuhriksi haluan.

Maaliintulo on parasta!

Kaikkea ei tarvii saada hetijustnyt eikä kaikkia kisoja ehkä tarvitse mahduttaa samaan kesään. Tämän tajunnanräjäyttävän ajatuksen jälkeen olen päättänyt tehdä useamman kesän (ehkä jopa nousujohteisen ?) suunnitelman, mihin ripottelen maltillisesti urheilutapahtumia ja muita aktiviteetteja.

Ensi kesästä tulee kaikkien aikojen triathlonkesä. Se tarkoittaa sitä, että multisportia ja suunnistusta pitää ainakin kisata vähemmän. Treenata voi kyllä. Vaikka Rokua on jo nyt pölkyllä, saattaa paitsioon jäädä joku lyhyempikin multisport-kisa. Tästä saattaa tulla sanomista kotona, mutta sittenpähän tulee. :) Springi ja X-kaato ovat kivasti kisakauden alussa ja lopussa, mutta koko muun kesän elän siten, että ehdin kisata sopivasti triathlonia mikä tarkoittaa (ainakin) yhtä sprinttiä, yhtä perusmatkaa ja yhtä puolimatkaa. Ja ennenkaikkea siten, että ehdin myös treenata enkä pelkästään kisata ja palautua.

Tosi kiva kesä kyllä oli. Minä pidän kisaamisesta, ja siksi sitä tuli ahnehdittuakin niin paljon. Olen vakaasti sitä mieltä, että pitää katua ennemmin tehtyä kuin tekemätöntä, mutta olen myös sitä mieltä, että tekemisen pitää olla mielekästä. Ja ehkä ihan kaikki viime kesänä ei ollut. Melkein, mutta ei ihan. Mutta tulipahan tehtyä.

Eilen oli muuten kamalan rankkaa juosta bussiin, joten päättelin siitä, että voisin jatkaa palautumista vielä ensi viikolla. Jotain kivaa ja kevyttä saatan tehdä, mutta lenkille menen aikaisintaan loppuviikosta.