Uintijutskia

Olinpa tänään taas uimassa kuten yleensä tiistaiaamuisin. Supersuunnistajakin oli mukana pitkästä aikaa, mutta osasi kuitenkin uida edelleen 1,5 kuukauden tauon jälkeenkin. Mutta Supersuunnistajan Polar ei oikein osannut mitata herran aistikasta etenemistä altaassa ja näytti ihan mitä sattui. Tämä luonnollisesti sapetti Äääsääsiä. Herra uhkasi uida niin kauan, kunnes mittari näyttää kahta kilometria, mutta oli kuulemma luovuttanut melkein tunnin uituaan. Minä luovutin jo aikaisemmin, kun en saanut oman treenini jälkeen herrasta irti minkäänlaista järkevää aikatauluestimaattia, ja kävelin yksin kotiin. Buu. Pia pääsi seuraamaan hetken parisuhdeurheilua parhaimmillaan, kun keskustelimme Ääsääsin kanssa aikatauluista. Oikeesti mulle kuuluu silti oikein hyvää. ;)

Olen kehittänyt itselleni uuden dilemman Tapiolan hallissa: en osaa oikein päättää, millä radalla haluan uida. Olen jo pitkään uinut nopeiden uimareiden radalla, mutta viime aikoina minua on huvittanut tehdä treeneissäni myös potkuja, eikä niitä kehtaa tehdä nopeiden radalla. Ratkaisin ongelman jokin aika sitten menemällä uimaan nopeiden radan sijaan ykkösradalle. Se olikin toimivaa, kunnes viime viikolla tajusin, että oikeasti nopeat uimarit (kuten Pia) ovatkin sillä radalla ja minä meinaan jäädä jalkoihin. Vaihdoin sitten takaisin sinne nopeiden radalle. Ehkä jatkossa käyn potkimassa kakkosradalla ja uin settini muuten vanhalla tutulla kolmosella eli "nopeiden radalla".

Tapiolan uh tältä aamulta selitteineen. Ääsääs ui aina ylläriradalla, mutta
yleensä siellä on aina joku pää pinnalla rinuloija, niin minä en siellä vihdy.
Jos nopeiden rata ja yllärirata vaihtaisivat paikkaa, niin vauhti kasvaisi nätisti
vasemmalle siirryttäessä. Se vasta olisi kaunista!

Minä muuten menin ja annoin Espoon kaupungille palautetta uimahallietiketistä, kuten jokunen viikko sitten uhkailin. Sain vastauksenkin:

"Kiitos palautteestasi!
Ajatuksesi on mielestäni hyvä ja olen välittänyt sen uinninvalvonnasta vastaavalle yhteistyökumppanille kommentteja varten."

Saas nähdä kuinka käy vai käykö. Tänään taas yksi urpo ei osannut päästää mua päädyssä ohi ja meinasin suutahtaa.

Yksi suuri mullistus minun uimaelämässäni on, että sain tarpeekseni Malmstenin laseista. Ne olivat tavallaan hyvät, eikä niistä jäänyt pahoja renkuloita silmien ympärille, mutta välillä ne painoivat ihan jumalattomasti, niiden rakentelu ja virittely oli vähän raivostuttavaa ja päähän asettelukin vei aikaa - etteivät ne alkaisi sattua. Siksi ne saivat lähteä. Ostin sitten kasan uusia allaslaseja: yhdet Wigglestä, kun tilasimme muutakin ja kahdet Varuste.netin synttäritarjouksesta. En jaksanut nyt ottaa niistä kuvia, mutta ne ovat sellaisia ihan tavallisia uimalaseja. Olen kokeillut vasta Wigglen laseja, ja ne ovat ihan ok.

Ja loppuun viikon paras uutinen: perinteinen syksyn herkkulakko loppui maanantaina! Jepujee! Onneksi näin, koska saatoin syödä tänään Geisha-konvehteja nälkääni, kun odotin Supersuunnistajaa kotiin kaupasta hieronnasta palattuani. Meillä kun oli hetkellisesti talossa enemmän karkkia kuin kunnon ruokaa. Ja edelleenkin taitaa olla enemmän suklaata kuin leipää. :)