Nakit muussina

Olin tänään kiipeämässä ekaa kertaa sitten uuden polven. Eli taukoa on ainakin 2 kk. Ja siltä meininki alussa tuntuikin. Hyvä, kun ei pelottanut seinällä. Koska meno oli melko haparoivaa, tyydyin alussa kiipeilemään vain tosi helppoja 4+-seiniä. Alun haparoinnin jälkeen huomasin, että uusi polvi toimii ihan hyvin. Siihe ei edes satunut, kun ponnistin kyseisellä koivella isomminkin: kunnon harppaus seinällä on kuin nousisi kyykystä ylös. Innostuinpa sitten kokeilemaan myös vaativampia seiniä.

Salmisaari parvelta katsottuna

Kolmea 5a-seinää en päässyt ylös, mutta kaksi pääsin. Lisäksi kiipesin ylös yhden tosi hauskan 5b-seinän, jossa käytettiin apuna myös seinässä olevaa rakoa.

ATC eli varmistusvehje

Noita greidejä ei kyllä passaa tuijottaa kuin Päivi Räsänen raamattua, koska niissä on ihan hurjaa vaihtelua tekijän mukaan ja välillä jopa saman tekijän eri reittien kesken. ja erilaiset reitit sopivat erilaisille ihmisille: minä tykkään kamalasti juuri sellaisista rakoseinistä ja useamman seinän reiteistä, missä saa kinnata itsensä seinien väliin. Lippaseinissä taas olen ihan avuton, mutta joku keveämpipyllyinen kikkailee niistä menemään todella vaivattomasti.

Paljon otteita

Salmisaareen oli tullut tämän minun "pikkutaukoni" aikana hurjasti uusia reittejä ja lisää itsevarmistuslaitteitakin. Ajattelin siinä alkuinnostuksissani, että voisin mennä joululomalla kiipeilemään ihan itseksenikin niillä itsevarmistajilla, jos en saa kinuttua ketään seurakseni. Vuorikiipeilijä M kun poistuu taas kohta maasta loppuvuodeksi. Mutta kysyn toki ensin muita seinäapinakavereitani.

Niin ja nyt tuntuu käsissä siltä, ikään kuin olisi roikkunut jossain. Siitä otsikko.