Perjantain jännitysnäytelmä

Jotkut sanovat, että triathlonin neljäs laji on Joroisille ilmottautuminen. Minä en ole koskaan Joroisilla kisannut, mutta minulle sitä neljättä lajia edustaa seuran uintivuorojen varaaminen. Nykyään eri vuorojen ilmottautumiset aukeavat eri päivinä, joten enää ei sentään palvelin kyykkää, mutta nopea saa silti olla.

Perjantaina klo 10:30 sydämeni hakkasi kuin lähtöviivalla konsanaan, kun hakkasin läppärini F5-nappulaa ja odotin ilmotautumisen aukeamista klo 10:31. Kannatti olla nopea, koska jo klo 10:32 meidän vuoromme oli täynnä. Kaikki tämän syksyn kaverit eivät mahtuneet mukaan. :( Toivottavasti ilmottautuneissa on sellaista sakkia, jotka käyvät treeneissä, ettei halukkaan treenaajan paikka mennyt millekään no-showlle. Jos olisin itsekäs, niin ajattelisin varmaan,että parempi vaan mulle, jos muut eivät tule paikalle, niin saan enemmän tilaa ja henkilökohtaisempaa valmennusta. Mutta koska niitä rannalle jääneitä ihmisiä jo tuntee, niin enpä osaa olla.

Tänään aamulla olin taas Jättärillä. Supersuunnistaja
oli mukana. Hän juoksi tunnissa 11 kertaa mäen päälle ja minä
sauvakävelin sinne kuudesti.

Mä pelkäsin oikeasti kovasti, että en mahdu mukaan. Stressasin suorastaan. Ei meinannut tulla töistä mitään koko perjantaina, kun ensin odottelin ilmottautumisen alkamista ja sen jälkeen jännitys laukesi ja olin jo ihan viikonloppufiiliksissä. Onneksi tuo rumba on seuraavan kerran edessä vasta elokuussa. Ja onneksi saan koko kevään nauttia valkku J:n hyvistä opeista. Jos se 1500 m menisi vihdoin keväällä 30 minsan uintitestissä...