Minulla oli "kotikenttäetu", koska rastit olivat tällä kertaa minun lapsuuteni maisemissa. Lainausmerkeissä siksi, koska kotikenttäetu on aina vähän kyseenalainen: jos ei ole tosi varma suunnistaja, niin tutut seudut aiheuttavat helposti pientä ylimielisyyttä, eikä karttaa tule katsottua tarpeeksi usein. Tästä hyvä esimerkki on esimerkiksi minun maaliintuloni: "Ai, eikös se maali olekaan täällä?" Lisäksi siitä on aikaa ehkä 25-30 vuotta, kun enemmän aikaa rastien seuduilla vietin, joten maisemakin on ehtinyt pikkasen muuttua.
Minulla oli koko farssin ajan kypäräkamera mukana, joten antaa kuvan puhua puolestani. Saanko esitellä: Minttu pummaa!
Se on pakko omaksi puolustukseksi sanoa, että tällä kertaa korttelirasteilla oli käytössä sprinttikartat, ja niissä on vähän eri merkit ja mittakaava kuin tavallisissa suunnistuskartoissa - eivätkä ne ole mulle oikein tuttuja. Lisäksi tuollainen sprinttityylinen suunnistus (lyhyet siirtymät ja paljon rasteja) suosii juoksijoita pyöräilijöihin nähden, koska koko ajan pitää lukea karttaa eikä voi vaan tykittää menemään. Mutta joo, oli mulla myös tatsi kateissa ja paska päivä. :)
Hieno video! Bongasin tuttuja mestoja :)
VastaaPoistaMietin, vähän, että saako tuosta selvää, kun olen nopeuttanut kuvan 8-kertaiseksi. Mutta mulla kesti sattuneesta syystä niin kauan ja videosta olisi tullut muuten liian pitkä. :D
VastaaPoistaKovin urbaaneja seutujahan nuo ovat, niin paikkoja kyllä tunnistaa. Mun mielestä jopa sun entisillä kotiseuduilla oli viime talvena yhdet rastit.