Meidän perheen ekat MM-kisat

Supersuunnistaja nosti meidän perheen kisat niinsanotusti nextille levelille, kun hän meni ja osallistui viikko sitten rogainingin MM-kisoihin. Minä en todellakaan juoksentele pitkin tuntureita vuorokautta ympäri, joten Ääsääs joutui käymään vieraissa ja ottamaan parikseen ToisenNaisen, jonka seuraa hän oli testannut jo loppiaisena. Kun ultrajuoksija kohtaa toisen, niin eihän siitä voi seurata kuin hyvää: Supersuunnistaja ja ToinenNainen sijoittuivat yleisessä sekasarjassa hienosti sijalle 11 ja olivat toiseksi paras suomalainen pari. Mutta annetaas taas herran itse kertoa, että mitä ihmettä.

Kisassa ei käytetty Emitiä vaan SI-järjestelmää. Molemmilla pareista oli
omansa kiinni ranteessa ja leimaukset piti tehdä 2 minuutin sisällä.

Oliko kivaa?

Totta Mooses!

Onko naisissa eroja kuten viineissä ja virkistikö vaihtelu?

Joo, vaihteeksi sain olla se joukkueen heikompi osapuoli. ToinenNainen halusi välillä lisätä vauhtia, mutta en suostunut.

Kilpailijat siirtyvät lähtöalueelle

Oliko MM-kisoissa suuren urheilujuhlan tuntua?

No joo. Olihan lähdössä paljon porukkaa, mutta on Jukolan lähtö isompi. Ja kisan aikana saimme olla kyllä ihan keskenämme. Kisa olisi mennyt kyllä SM-kisastakin. Ulkomaalaisia oli toki paikalla.

Valmiina lähtöön! Vielä naurattaa (kun nätisti pyytää)

Oliko suunnitelman teko vaikeaa? Mitä tekisit nyt toisin?

Ei se kovin vaikeaa ollut: lähdimme siitä, että käymme avotuntureilla heti päivällä, että hyödymme siitä, että valoisan aikaan näkee pitkälle. Sunnuntain puolella oli tarkoitus mennä selkeitä polkuja, koska ajattelimme olevamme väsyneitä. Siksi suo jäi yölle. Ajattelimme, että liikkuisimme siellä muutenkin hitaammin, niin suolla voisi olla vaikka yöaikaan. Jos nyt tekisin suunnitelman, en menisi suolle. Tai ainakin kääntyisin aiemmin sieltä pois.

Ja ei kun menoksi! Hauskaa vuorokautta teille kaikille!

Millaista oli yöllä? Kuinka kauan kesti pimeää?

Lamppua tarvittiin noin viisi tuntia, josta tunti oli vain kartan takia. Koska olimme suolla, ei suunnistus ollut kovin vaikeaa. Teimme kyllä yhden todella ison pummin ja jätimme 90 pisteen rastin hakematta. Sitä pummia ei varmasti olisi päiväsaikaan tullut.

Väsyttikö jossain vaiheessa?

Pari kertaa energiat pääsivät vähän loppumaan, mutta sain asian korjattua alle tunnissa syömällä leipää ja energiapatukkaa. Aivot olivat kuitenkin ihan toimintakunnossa koko ajan.

Vielä viimeiset metrit ja sitten se on ohi! Ja vielä vartti aikaakin!

Millainen maasto Saariselkä oli suunnistaa?

Tunturit ovat maisemina hienoja. Samoin itäreunan jokilaakso. Suo oli aika ikävä, kun siellä sai rämpiä polvea myöten. Rogainingissa rastipisteet ovat aina aika helppoja, joten suunnistuksellisesti suuria haasteita emme kohdanneet. Alussa kartan mittakaava (1:40 000) tuntui vähän hassulta, mutta siihenkin tottui.

Oletko itse tyytyväinen suoritukseenne?

No, joo. Ensikertailaiselle suoritus oli ihan hyvä. Paremmalla suunnitelmalla olisi voinut saada samalla juoksumäärällä 200-300 pistettä lisää. Mutta itse suunnistus sujui yön isoa pummia lukuunottamatta hyvin.

Ainakin osasta kisaajista oli kivaa päästä maaliin.

Menetkö uudestaan ja vielä ToisenNaisen kanssa?

Joo. Kokemus oli oikein kiva. Ei tullut rakkoja, ja palautuminenkin on lähtenyt hyvin käyntiin. Minä lähden mielelläni ToisenNaisen kanssa uudelleen, jos hänelle vaan seura kelpaa ja kisa sopii molempien kalenteriin.

Mitäs seuraavaksi?

Palaan tuttuun ja turvalliseen pariin ja lähden tämän blogin päähenkilön kanssa pyöräilemään Mammuttimarssille.