Sekalaisia kuulumisia

Istun tässä hotellin sängyllä Saariselällä ja katselen telkkarista yleisurheilun MM-kisoja. Tosi kivoja nämä lähetysajat. Supersuunnistaja on vielä viitisen tuntia metsässä ToisenNaisen kanssa.

Täällä oltiin joo

Parhaillaan on nimittäin käynnissä useammatkin MM-kisat: täällä Saariselälllä rogataan maailmanmestaruudesta. Ja minä olen mukana autokuskina. Ei noita kumpaakaan voi tänään rattiin päästää, kun ovat juosseet metsässä 24 tuntia. Palataan kisaan kuitenkin myöhemmin, kunhan saan Supersuunnistajan haastateltua.

Veikkaan, että tämä lintu on naaraskiiruna, mutta en ole varma

Minä olin eilen vähän patikoimassa täällä UKK:n kansallispuistossa. Kun joukkueet suunnittelivat reittejään, kävin Kiilopään huipulla. Rogainingin lähdön jälkeen kävelin vielä reilun kympin, kun käväisin Rumakurulla. Vastaan tuli paljon rogaajia, ja minulla oli varsin hyvä kisakatsomo kurun reunalla: minä söin eväitä ylhäällä ja rogaajat kipittivät alhaalla solassa. Kuvat ovat näiltä patikoilta.

Kiilopään huipulla

Mietin kävellessäni, että olisi pitänyt ottaa mukaan maastopyörä tai ulkonayöpymisvälineet. Silloin olisin ehtinyt nähdä vähän enemmän. Toki emme voineet tietää hotellia varatessamme, millainen sää nyt on, mutta eilen olisi ihan mielellään nukkunut ulkona: Lapissakin paukkuvat vihdoin hellerajat. Kansallispuistossa ei tosin saa pyöräillä, mutta täällä on netin mukaan todella upeita maastopyöräilyreittejä. Eikä maasto vaikuttanut kamalan vaikealta: minäkin voisin kyetä.

Poro! Aika yllättävää. Näitä oli kaikkialla - varsinkin tiellä.

Kolmas vaihtoehto olisi tietenkin ollut juosta, mutta ei se nyt oikeasti ollut minulle vaihtoehto. Kävin maanantaina fillarilenkillä työkavereiden kanssa, ja herrojen tempotahti vei jaloistani kyllä kaikki viikon paukut. Lisäksi tiistain suunnistus tuntui hieman siinä Levillä turvonneessa polvessa, joten nyt ei tee kamalasti mieli juosta. Voisikohan olla, että en ole vielä ihan palautunut Levistä? Kai se on mahdollista. Sanovat, että täydestä matkasta palautuu 1-6 kk, ja minulla on tuosta reilusta puolikkaasta nyt vasta kolmisen viikkoa. Enkä usko olevani se nopeiten palautuva atleetti.

Vähän isompi tunturipuro

Ensi viikonloppuna pitäisi silti jaksaa pyöräillä Tour de Helsinki ja vielä niiden työkaverien peesissä. Vähän kyllä hirvittää herrojen vauhti. Pitänee vielä varmistaa, että he oikeasti viitsivät polkea tarpeeksi hiljaa ja roikuttaa minua mukana. Huomenna olisi taas kimppalenkki. Olisi kyllä mukavampaa (ja turvallisempaakin) polkea omalla, pienemmällä porukalla kuin isossa ajoryhmässä.

Rumakuru. Tämäkään ei pääse oikeuksiinsa kuvissa. Olisitte olleet paikalla!

Viime viikolla olin tosiaan kokeilemassa airjoogaa. Esportissa alkoivat tällä viikolla kyseiset tunnit, ja viime viikolla oli muutama näytetynti. Viime viikkoinen taisi olla elämäni kolmas tai neljäs joogatunti. Yleensä jooga on mielestäni tylsää ja sattuu joka paikkaan. Airjooga kuitenkin yllätti minut positiivisesti. Edes se helvetin esikartanoiden koira-asana ei sattunut kamalasti rätistä roikkuessa, eikä homma muutenkaan ollut tylsää enää siinä vaiheessa, kun päästiin roikkumaan pää alaspäin. Lisäksi loppurentoutus silkin sisällä oli kiva. Piti mennä uudelleen tällä viikolla, mutta en ehtinyt. Ajattelin kuitenkin yrittää ehtiä jogailemaan jatkossa ainakin joskus lepopäivinä.

Musta poro! Tämä yksilö oli tosi nätti ja selvästi tummempi kuin muut.

Sitten loppuun vielä pikkujuttu, joka sai minut kamalan iloiseksi. Levin Arctic Challengen parini Aurakin mainitsi blogissaan käyneensä Levillä, ja kutsui pariaan triathlonistiksi. Hihii! Itse miellän itseni lähinnä puuhastelijaksi, ja oikeita triathlonisteja ovat sitten Darby Thomasin kaltaiset kovat jätkät. Lisäksi minä en oikein osaa identifioitua triathlonistiksi, kun puuhastelen triathlonin lisäksi suunnistusta, multisportia ja vaikka sun mitä ikinä keksinkään. Mutta kivalta tuo "titteli" silti tuntui. Varsinkin soudun Suomen mestarin kirjoittamana. :)

Prospektorin kaivos, joka maksoi ihan sikana eikä sieltä ikinä oikein löytynyt kultaa.

Ai niin: alan päästä vihdoin motivaatiokuopastani ylös. Tekisi siis mieli alkaa jo treenata kunnolla, mutta tosiaan nuo jalat eivät vielä ole olleet ihan samaa mieltä. Tällä hetkellä alkaa kuitenkin uhkaavasti vaikuttaa siltä, että lähden kuin lähdenkin vielä yhteen triathloniin tänä kesänä. Pitäisi vaan treenata hurjasti maastopyörällä kovaa ajamista. Olen ollut vähän nössö viime vuoden Hollolan jälkeen.