Tosi hauska sunnuntai!

Viime sunnuntai oli yksi kesän kivoimmista päivistä. Ensinnäkin sää helli - toisin kuin esimerkiksi kesälomallani, joka koostui lähinnä matalapaineesta toiseen siirtymisestä. Sen lisäksi sain ensimmäisen "Rakas, minusta on tullut pullukka" -palkinnoistani, kun Supersuunnistaja vei minut Lohjalle melomaan. Melonnan jälkeen kävimme vielä Somerolla katsomassa, mistä ruoka tulee, ja kirsikaksi kakulle minä pyöräilin Somerolta Pusulaan todella kivaa pientä maantietä. Huippupäivä siis!

Palkinnon antajan tyylinäyte

Supersuunnistaja oli varannut meille melontapäivän Aqua Pron kautta. Aqua Prolla on vesillelaskupaikkoja useampiakin, mutta me lähdimme melomaan ihan lähellä Lohjanjärveä Hiidensalmella, mikä on puljun pääkallopaikka. Sen lisäksi vesille pääsee ainakin Kisakalliolla ja Mustion linnalla.

Moi, mitä mimmi! Motarin kyljessä istui kivellä merenneitopatsas

Koska oli tuulinen päivä, emme lähteneet järvenselälle, vaan meloskelimme jokea ylös kohti Kisakalliota. Kävimme kääntymässä Lohjantien pohjoispuolella, minkä jälkeen rantauduimme syömään eväitä ja nauttimaan ihanasta kesäpäivästä.

Tää paikka oli ihana, koska joessa oli söpöjä saaria

Paluumatkalla huomasimme, että joela on nopeusrajoituksena 7 km/h. Tämä tarkoitti, että jopa melomalla saattoi mennä ylinopeutta. Ja sehän tietysti tarkoitti, että niin oli pakko tehdä. Siitä se idea sitten lähti ja päädyimme tekemään kuusi erimittaista kiihdytystä. Supersuunnistaja kutsui niitä kilpailuiksi ja minä vedoiksi. Minä olin kaikissa vedoissa nopeampi (eli voitin), paitsi viimeisessä, jossa annoin Ääsääsille kahden kajakin mitan etumatkaa. Kovaa melominen oli älyttömän siistiä! Pakko kokeilla jatkossakin.

Lähtisitkö silloin kanssani järvelle?

Koska Lohja ja Somero ovat ainakin Espoosta katsottuna "karkeasti samalla suunnalla", kilautimme jo lounastauolta sikamme perhepäivähoitajalle ja kysyimme, saisimmeko tulla katsomaan Griseknoenia. Munataksi-Mikko oli silloin juuri lastensa kanssa Muumimaailmassa, mutta ehti hyvin kotiin ennen kuin me lopettelimme meloskelun. Joten me otimme pienen pit stopin Lohjan ABC:lla, minkä jälkeen hurautimme Somerolle katsomaan elukoita.

Röh röh! Joku on ollut ahkerana: tämä aitaus oli kuulemma vielä viime kuussa vihreä.

Paikan päällä ihastelimme possujen isoa aitausta ja töpselinenien tohinaa. Jos ei tultu uteliaina ihmettelemään vieraita, niin tongittiin maasta juuria ja muuta jännää. Siinä Mikon kanssa jutustellessa selvisi, että sikoja ei ollut vielä jaettu,joten saimme ihan itse valita oman joulukinkkumme! Valitsimme nätin tähtiotsaisen possun, joka näytti terhakalta tonkijalta, ja jolla oli komeat kulmakarvat.

Meidän tähtiotsainen Griseknoenimme eli possu numero 46.

Possujen jälkeen menimme katsomaan vielä munantuottajiamme eli free range -kanoja Friidoja. Ulkoaitauksessa ei ollut montakaan kanaa, koska Mikon appari oli unohtanut avata aamulla pari luukkua. Hupsista. Yksi seikkailijasielu oli kuitenkin lähtenyt ihan koko aitauksesta suureen maailmaan, ja törmäsimme kanarouvaan, kun se etsi aidan vieressä reittiä takaisin kotiin ruokapatojen äärelle. Mikko nappasi tätsykän hellään huomaansa ja päästi takaisin aidan oikealle puolelle. Tämän jälkeen pääsimme vielä seuraamaan toisenkin karkulaisen palauttamista takaisin kotiin. Hyvinvoivia ja eloisia elukoita olivat, sekä siat että kanat!

Karkurin kotiinpaluu

Menomatkalla Somerolle olin ihastellut maantietä, jota ajoimme. Minun oli alunperin tarkoitus hypätä kyydistä jossain lähellä Espoota ja polkea kotiin (fillari oli siis mukana), mutta Supersuunnistaja ehdotti, että polkisinkin vaihtelun vuoksi Somerolta Pusulaan. Hän sanoi ihan hyvin voivansa notkua sen aikaa autossa ja lukea Hesaria.

Oli hieman nostalgista hypätä Someron ABC:lla fillarin selkään. Tällä kertaa en kuitenkaan lähtenyt kohti Turun enkä edes Hämeen linnaa, vaan suuntasin Härkätien sijaan tielle numero 280. Hieno tie oli - ja aika paljon loivaa ylämäkeä. Lenksukasta ei tullut mikään pitkä (se oli vaivaiset 32 km), mutta koetin polkea sen sitten tosi lujaa. Vauhti ei ollut ehkä hurja, mutta jaloissa se kyllä tuntui. Joka tapauksessa se oli hieno lopetus kivalle päivälle.