Kaikki ovat hyviä jossain

Raportti Supersuunnistajan maailman 11. parhaasta rogaussuorituksesta saa vielä odottaa, koska nyt on paljon tärkeämpää raportoitavaa. Meikäläinen tehtaili tänään ennätyksiä!

Otsikko on lause, jota hoen aika usein. Ja tänään taisin löytää sen urheilulajin, missä minä osoitan jonkinasteista lahjakkuutta. Jos sihteerini tarkisti oikein beermile.comin tilastot, niin minä tein tänään kaljamailin naisten Pohjoismaiden (ja siinä sivussa toki Suomen) ennätyksen.

Virallinen ennen-kuva. Kisaamassa oli viimevuotisia konkareita ja mie.

Kaljamailissa juodaan neljä jenkkimittaista (0,355 l ja > 5 %) olutta ja juostaan 4 kierrosta radalla + 9 m. Laji on hitusen raastava, koska juoksemisen lisäksi (tai sijaan kuten yours truly) pitää osata juoda olutta ja röyhtäillä. Joskus teekkaritaustasta on siis käytännön hyötyäkin. :)

Herkkua on siinä monenlaista

Minä kokeilin lajia jo viime vuonna, kun juoksentelimme Vuorikiipeilijä M:n kanssa ihan oman kaljamailin. Olisin muuten mennyt PePon viralliseen kisaan, mutta se pääsi tietoisuuteeni vasta itse tapahtuman jälkeen, kun Supersuunnistaja esitteli minulle kisavideon. Tänä vuonna olinkin ajoissa liikenteessä, ja kyselin jo Stairway to Hellissä (missä olin valokuvailemassa, kun Ääsääs juoksi), että kai tänä vuonnakin on kisa. Ja olihan se.

Ennen lähtöä jänskätti!

Minua stressasi koko viikon, ehdinkö kisaan ajoissa, koska olin koko päivän Espoon käräjäoikeudessa. En ole rötöstelijä, vaan lautamies kolmatta kautta. Pyysin tuomarilta nätisti, josko vain mitenkään olisi mahdollista, että voisimme lopetella ennen viittä. Mutta koska päivän aikataulu ei ollut minun käsissäni, niin kyllä jännitti. Mutta onneksi istunto loppui jo neljän jälkeen, ja ehdin käydä jopa kotona kääntymässä ja pistää oluet vartiksi pakastimeen jäähtymään.

Ensimmäinen olunen upposi vauhdikkaasti

Koska kyseessä oli Levin jälkeen ehkä kauden tärkein kilpailu, oli minulla mukana Pirkkolassa asianmukaiset kannustusjoukot: nappasin Vuorikiipeilijä M:n (joka on paastolla eikä siksi voinut itse osallistua) matkalta mukaan, ja Supersuunnistaja saapui mestoille suoraan töistä. Jännitti ihan pirusti, mutta luotin vakaasti, että alittaisin tänään 10 min. Viime vuonna otin vähän liikaa varman päälle ja juoksin ihan liian hiljaa. Tänään poikkesin viime vuodesta myös siinä, että verryttelin ennen suoritusta.

Kisassa piti olla mukana toinenkin nainen, mutta hän ei valitettavasti ilmaantunut paikalle. Olin siis joka tapauksessa voittamassa oman sarjani. Lähtöviivalle asettui minun kanssani kuusi miestä, joista yksi joi alkoholitonta olutta ja loput tekivät minun kanssani virallisia suorituksia.

Väliin juoksukuva, koska tulihan sitäkin tehtyä - suurin osa ajasta :)

Lähtö sujui minulta vahvasti, ja osoitinkin lahjakkuuteni suoriutumalla ensimmäisestä oluesta kolmantena (n. 20 s). Valitettavasti PePon miehet osaavat juosta, joten yhtä herraa lukuunottamatta kaikki hitaammat heevaajat ohittivat minut viimeistään toisessa kaaressa. Toinen olut meni jo huomattavasti hitaammin, koska olin jo selvästi hengästynyt. Olin kuitenkin 10 minuutin tavoitevauhtiani huomattavasti edellä. Juokseminen oli toisellakin kierroksella ihan helppoa: ensimmäisessä kaarteessa piti vähän röyhtäillä, mutta sitten homma kulki ihan kivasti. Sama meno jatkui seuraavillakin kierroksilla.

Ei se juominenkaan kuulkaa helppoa ole, kun hengästyttää!

Meitä oli ohjeistettu siirtymään juomapenkin vierestä vähän sivummalle, jotta kaikilla on vapaa väylä, mutta muistin asian vasta viimeisellä kierroksella. Tämän voinee panna kännin piikkiin? Toisaalta minun patsasteluni ei haitannut ketään, koska olin aina juoma-alueelle tultaessa toiseksi viimeinen, ja vikan kisaajan putelit olivat lähempänä lähtöä kuin omani.

Mutta kyllä se rutiinilla menee!

Maalissa ei tuntunut kovinkaan pahalta. Taas pelkäsin oksentelua ihan liikaa ja juoksin liian maltilla. Sen lisäksi, että osaan juoda, osaan näemmä myös röyhtäillä erittäin lahjakkaasti. Näin jälkikäteen videota katsellessa tuli todettua, että hengittelin myös kahden viimeisen oluen aikana ihan liikaa. Siitäkin voisi tingata vielä useampia sekunteja pois.

Loppukiri. Tämähän siis ON ihan urheilua eikä tähän kykenisi ilman
jonkinlaista juoksukuntoa.

Loppuaika oli jenkkilajille erittäin sopiva 9:11. Tämä on tosiaan mitä luultavimmin  naisten Suomen ja Pohjoismaiden ennätys (ellei joku ole tehnyt aikaa 9:10 ja ole tilastoissa piilossa). Euroopan ennätys on saksalaisen Becky Becksin 8:32, joka on ehdottomasti lyötävissä. Kahden sekunnin parannuksella pääsisin myös maailman 100 parhaan naisen joukkoon. Joten arvatkaa vaan huviksenne, löydetäänkö minut ensi vuonna lähtöviivalta, jos kisa vaan mitenkään sopii kalenteriini.

Maalissa on helppo hymyillä eikä vähiten siksi, että ajokunto on jo historiaa.

Pahoittelen, että kekkulini kovin kärki ehti jo vähän laantua, kun heitimme Vuorikiipeilijä M:n kisan jälkeen Mikalle hierontaan. Minulla olisi ollut aika, mutta ajattelin, että ei ole ehkä ihan hyvä mennä hierottavaksi alkoholin vaikutuksen alaisena. Onneksi sain sijaisen eikä tarvinnut perua aikaa. Mutta tosiaan tästä rapsasta tuli jopa melkein asiallinen, koska olen jo tukevasti laskuhumalassa.

Tässä vielä Vuorikiipeilijä M:n kuvaama video suorituksestani. Jos ette jaksa katsoa kokonaan, niin katsokaa edes alku, koska Supersuunnistaja on tosi komee puvussa! :)

Ps. Jotta en olisi ihan pelkkä epäurheilullinen juoppo, niin ilmottauduin tänään myös maastotriathlonin SM-kisoihin.