maanantai 10. elokuuta 2015

Itsekurin kasvatusta jo vuodesta 2010

Tänään polkaistiin taas käyntiin sarjassaan jo kuudes perinteikäs herkkulakko elokuun alusta joulukuun alkuun. 2010 Homma lähti käyntiin ihan vaan karkki- ja jätskilakkona, mutta se on myöhemmin alkanut kattaa myös jälkkärit ja leivonnaiset. Tänä vuonna aloitin vähän myöhässä, koska viime viikolla oli vielä kesälomaa. Ja anoppilassa on kovat sosiaaliset paineet syödä herkkuja. ;)

Koska absolutismi ei ole mun juttuni, kuuluu tähän lakkoonkin aina cheattaus-päiviä. Aiemmin lakossa oli ns. bilepykälä, eli jos oli esim. kaverin synttärit, sain syödä kakkua. Myöhemmin olen ennalta määritellyt jo tiedossa olevat bilekset, jolloin herkuttelen.



Tänä vuonna cheatti-päiviä on aika paljon, koska minulla on käynnissä koko vuoden kestävä liputuspäivän pulla -projekti. Syön siis jokaisena liputuspäivänä jonkun teemaan sopivan baakkelsin. Ennen joulukuuta liputetaan vielä 10.10. Aleksis Kiveä, 24.10. YK:ta, 6.11. ruotsalaisuutta ja heti perään 8.11. isiä.

Eikä tässä vielä kaikki. Menin myös tammikuussa keksimään työpaikallemme kakkupiirin, missä joka kuussa joku piiristä leipoo kakun reseptillä, jota ei ole aiemmin kokeillut, tuo sen töihin ja tarjoaa muille piiriläisille. Minun oma vuoroni on marraskuussa. Ja muutenkin idean äidin "on vähän pakko" maistella kaikkia kakkuja.

Mutta noiden lisäksi koetan pystytellä tiukkana. Minulla on tiedossa kyllä vielä kaksi illallista, joihin kuulunee myös jälkkäri. En ainakaan vielä kiellä niitä itseltäni, mutta jos siltä tuntuu, niin saatanpa jättää jälkkärit syömättä. Kun onhan noita mässyttelyjä tuossa listalla jo vino pino. Vähän pitää hommassa olla haastettakin.



Liikunnallisesti viime viikko meni polvea parannellessa ja Leviltä toipuessa. Tällä viikolla koetan vähän miettiä, että mikäs liikunta mahtaisi huvittaa. Sen lisäksi menen huomenna kokeilemaan airjoogaa eli sitä joogamuotoa, missä roikutaan katosta rätin varassa. Viimeksi joogatunnilla ollessani (ehkä vuosi sitten?) katsoin kolme kertaa kelloa. Luotan siihen, että rätti tuo hommaan vähän mielenkiintoa. Ensi viikolla ajattelin alkaa tehdä vähän suunnitelmallisempaakin treeniä, koska loppukesästä olisi ohjelmassa vielä vähän suunnistusta, TDH ja ehkä jopa triathloniakin. Mutta kisa-asiat lyön lukkoon vasta, kun pääsen motivaatiokuopastani ylös.

Kuvat tämänpäiväisistä Tapiot Gameseista, jota olimme Supersuunnistajan kanssa katsomassa.

2 kommenttia:

  1. Joogassa kelloonkatsominen riippuu enemmän ohjaajasta kuin tyylistä musta, mutta jos nyt jotain suuntaviivoja pitäisi miettiä, niin... Sellainen super-strict astangajooga on parasta kelloonkatsomattomuutta, kun eihän siinä ehdi. Sitten taas kaikki hathat sun muut on venymistä kellon kanssa. Airjoogassa oli aika paljon mun makuun sellaista "nyt istutte silmät kiinni ja ajattelette olevanne kohdussa"-menoa.

    VastaaPoista
  2. Meillä kyllä istuskeltiin, mutta ei sentään kohdussa. Sai ajatella, mitä halusi. Ihan positiivinen kokemus. :) Ja kelloakin katsoin vain kerran - ennen kuin aletiin roikkua pää alaspäin.

    VastaaPoista